ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Kappaleh entiseštä Karjalašta šäilyy loittosešša Amerikašša

Kappaleh entiseštä Karjalašta šäilyy loittosešša Amerikašša

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Oma Mua -lehen aikasemmissa numeroissa olemma jo kirjuttan niistä karjalaisista, kumpaset piäštih tutuštumah Amerikkah Aukie muajilma -ohjelman kautti. Viime šykyšynä šemmoni mahollisuš šuatih kakši nuorta ammattimieštä PetroskoistaKanšallisen musejon ruataja Tatjana Berdaševa ta Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin tutkija Marija Kundoz’orova. Matan jälkeh hyö kerrottih meilä omie vaikultemie, mitä šuatih nähä ta kokie muajilman toisella manterehella kymmenen matkapäivän aikana.

Meijän matan enšimmäini päivä alko Washingtonissa, missä ohjelman ošallistujilla oli järješšetty yhtehini tilaisuš Yhyšvaltojen Kongressin kirjaštošša. Šielä tapasima muita matan ošallistujie. Hyö oli tultu eri puolilta Venäjyä. Tavallah kaikki ošallistujat juatah eri ryhmih, kumpasilla on omat ohjelmat. Meijän ryhmän ohjelmana oli "Kantarahvahatta šiinä oli viisi henkie: miän lisäkši oli vielä kakši nuorta ihmistä Udmurtijašta ta yksi Komin tašavallašta. Alušta meilä piettih oppiretki kirjaštuo myöten. Še on muajilman šuurin kirjašto, šillä on valtavat fondit ta šuuri joukko ihmistä on tutkimašša niitä. Kirjaštošta ei šua lainata kirjoja kotih, voit lukie niitä vain paikan piällä, šentäh kirjašton tiloissa toimiu yhteheš 23 lukušalie. Kirjašto kuitenki pyrkiy avoimuteh. Valtava oša šen fondiloista on jo šiirretty digitalimuotoh.
Kongressin kirjašto ei ole yksistäh kirjojen šäilyttämispaikka, še on ičeasiešša šuuri instituutti, tietokeškuš. Tiälä kehitetäh ta toteutetah erilaisie ohjelmie taOpen Worldon yksi šemmosista ohjelmista.
Meilä näytettih enšimmäisie värivalokuvie Karjalašta, mit ollah šäilöššä täššä kirjaštošša. Čuarivalokuvuaja Sergei Prokudin-Gorski oli luatin niitä valokuvie 1916 vuotena. Šilloin hiän šai tehtäväkšeh valokuvata Muurmannin rautatien rakentamista. Valokuvuaja oli ajan halki melkein koko Karjalan. Kuvien joukošša on Kemi, Belomorski, Karhumäki, Petroskoi ta muut paikat. Vallankumoukšen jälkeh Prokudin-Gorski kerkisi muuttua pois Venäjältä. Loppuelämäh valokuvuaja eli Ranškašša, a hänen valokuvat ihmehellisellä tavalla jouvuttih Yhyšvaltojen Kongressin kirjašton fondiloih.

Sergei Prokudin-Gorski
Venäläini valokuavuaja, hiimikko, Dmitri Mendelejevin opaštuja, kekšijä, opaštaja ta yhteiskuntavaikuttaja Prokudin-Gorski šynty 1863 vuotena Vladimirin gubernijašša.
Koulutukšeltah hiimikko hiän oli omistan elämäh valokuvauštuotannon kehittämisellä. Hänen opaštajina oltih Piiterin, Berlinin ta Pariisin tunnetut tutkijat. Prokudin-Gorski enšimmäisenä Venäjällä rupesi eistämäh värivalokuvuamista. Valokuvuaja oli kekšin oman värikuvien luatimiskeinon. Omien ainutluatusien tutkimukšien pohjalla Prokudin-Gorski oli šuanun patentin väridiakuvien tuotantoh ta värifilmien šuunnitteluh. Vuotena 1908 Prokudin-Gorski oli kekšin ta kehittän mahtavan projektin, kumpasen tarkotukšena oli värivalokuvien kautti tutuššuttua ihmisie šilloseh Venäjäh: šen kulttuurih, istorijah ta modernisointih. Vuotena 1909 valokuavuaja piäsi čuari Nikolai II vaštahotolla ta šai čuarilta tehtävän luatie valokuvauššarjan Venäjän eri alovehien elämäštä. Työtarkotukših valokuvuajalla oli annettu rautatievaunu, kumpasešša oli kaikki laittehet valokuvuamista ta valokuvien luatimista varoin. Vuosina 1909–1916 Prokudin-Gorski oli kierrellyn Venäjän valtavan ošan: hiän valokuvasi vanhoja kirikköjä, manasterija, tehtahie, kaupunkien ta kylien näkyjä, eläjien arkisie hommie. Tämän työn rinnalla Prokudin-Gorski piti lukusie luventoja ta kerto valokuvuamisen erikoisukšista. Kešällä 1916 hiän šuoritti viimesen matan, kumpasen aikana valokuvasi Muurmannin rautaitietä ta Solovetskin šuarija. Hänen viimeni valokuvanäyttely oli järješšetty 19. kevätkuuta 1918 Talvidvorčašša. Vuotena 1918 hiän muutti Venäjältä enšin Norjah, šiitä Enklantih. Myöhemmin šiirty vakituisešti elämäh Ranškah. Prokudin-Gorski kuoli Pariisissa 1944 vuotena. Hänet hauvattih venäläisellä kalmismualla Sainte-Geneviève-des-Bois.