Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Muissattako Šimanua?
Muissattako Šimanua?
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Še
P .Vesiperä on šilloin ta toičči avuaillun šitä šuarnakesselieh , ta eryähie as’s’oja piäštän präntätyn šanan kautti rahvahan kuultavakši .Mieki kaivoin kapponi kačottavakši , vyyhteni vatvottavakši .Mi löyty , šen ni kannan rikakši rokkah , šuurimmaisekši taikinah .
Kenpä še kiššalta hännän noštais , kun ei iče kišša .Tämä juolahti mieleh , kun luvin niitä Vesiperän starinoja .Niissä hiän vet kehuu omie rajaruoččilaisieh , jotta ihan korvat liikkuu .Kaikki vet muissetah še hänen kirjutuš , missä hiihtäjä hurahutti jäniksen jäleššä kolvešta läpi .Mie riähkähini epyälen : lienöyköhän šiinäki puušša oravua ?A vet miän puolešša oli ilman kehumista hirvenhiihtäjie , mimmosie ei joka niemen nenäštä löyvy .Vet Vesiperäki ylen hyvin tietäy , jotta ne šamaset šienipatolaiset ta muut tuppelaiset šen šeiččemen kertua jouvuttih Šimanan jälkijä nuuhtelomah .A še Šimana oli miun kotikyläštä mitä Jouhkol’akši kučuttih ta šen rahvaš Pyhäristilöinä joka paikašša tiijettih .
Kun kehannetta lukie ielläh , niin ruttoh iče niättä , mimmoni mieš še Šimana oikein oli .
Entiseh aikah einehtä ei hevillä šuatu .Še lihaki oli hirven tahi petran šeläššä .Šemmosie mečän elävie et vähällä näppyä , niillä kun on nellä jalkua , hyvä vainu , kuulo ta šuuret mečät šuojanah .
Eryähičči Kuušiniemeh oli keräytyn mieštä još mistä päin .Šiinä oli šekä vuonnislaisie jotta uhtuolaisie , pirttilakšilaisie tai muita matkalaisie .Oli mieštä toini toistah poikkoimpua , jokahisella šukšet ta pissualit taipalella lähtyö varoin varuššettu .Hyö vuotettih , konša villit petrat Kuittijärven piäličči matkauvutah .Ne vet entiseh aikah šykyšyllä šuurina karjoina matattih šuveh , a šiitä kevättalvella jälelläh pohjoseh .Totta ne kuvatukšet tiijettih , missä mih vuuvven aikah oli helpompi elyä .
Jouhkol’an pitkä Šimana niise pataroičči šiinä Kuušiniemeššä : kylyö lämmitti ta lautehilla makasi .A še hänen šualissuštovarissa Šuuren talon Riiko oli Reposien korničašša , rötkötti šulkaperinöillä ta šyyvvä trišo šulččinua ta muita sriäpnöjä .Kupčan poika kun oli , niin häntä kostitettih kuin herrua .
Vuotetah hyö šiinä , kuni eryähänä huomenekšena nähtih Köyryniemen ta Kylyniemen välillä šuuri petrakarja .Miehet šuimaštauvuttih niijen jälkeh kuin piessat .Jokahini puaššiutu toisieh iellä .
Šimanaki viäntäyty kylyštä .Hiän kruaputti kotvan aikua kylkieh ta tutieraičči šiätä ta kelie .A še hänen tovarissa Riiko šihajau kuin kiärmis , jotta elä töllötä , toinnu rutompah , muitein et niä karvapiikin kantajuaki .
– Ka , ala šie klaputtua .
– Ole šualehetta , Riiko ärähti vihoissah ta öinäštäyty toisien jälkeh uuvven uutikaini peräpuolešta latinkih pantava pulikkapissuali šeläššä .
Šimana kävi kylyn šinčistä niuhapissualih , pani šukšet jalkoih ta läksi hiihtyä šuhuuttamah .Mi še on keväthankisilla hiihtyässä , ei pie i sel’l’ua puhata .
Šimana min matkuau , šen vauhtie lisyäy .Moniehan virššan piäššä tavottau jo iellä läksijie .Ne huahitetah kuin pakehukših ajetut porot .A Šimana alkau vašta hikeh piäššä , no jo männä lappau kuin šarvipäini petra .Ero on vain šiinä , jotta nelläkapieni juokšou piä kikašša , a tämä lylynlykkyäjä očča ieššä ihan kuin olis puškomah mänöššä .Šukšet šurahtelou ta šauvat vinkahtelou , kun hiän toisista kyličči männä pošuuttau .Eryähät yritettih pisyö hänen kantapäillä , ka mitä šitä joutavie – enšimmäiseh noušutermäh šuaten vielä klämättih , a šiitä jiätih kuin kantoh .
Päiväni on kerin korenon korkevuolla , ta Šimanaki on jo hiihtyä ponnistan Jälkimävuaran piäličči .Štafeilan järvien kyličči ...Ne petrat kun hökäistih miešjoukkuo pakoh šieltä Kuittijärven rannašta , niin vašta Huahlolampien luona Šimana näki niitä enši kertua .A ne Huahlot ollah Kuušiniemeštä šuorah linnunratua kolmenkymmenen virššan piäššä .
Totta še hiihtäjä oli niitä šarvipäisie poikkoimpi , kun tavotti ne ta kerkisi ottua jo monelta härältä nirrin pois .Hankalua še ruato oli : kuni hiän šuatto aina niuhah šuuštapäin latinkin , niin šillä aikua ne petrat kerittih männä näkymättömih .
Päivä koššutti lumen šemmosekši , jotta še ei enämpyä keššättän kapieniekkoja .Šimana oli šitäi vuottan .Hänellä kun ne šukšet oltih leviet ta pität kuin latelauvat , niin ne ei häntä upotettu .Hiän ruato työtäh alettuo , kuni tuli vaštah hitelöini männikkö .Šinne petrat .Hiän jälkeh .Šimana laškou termyä alaš šemmoista kyytie , jotta mäntähäisien latvat ollah šilmät šovata .Šiinä hötäkäššä vähäistä ajau petran piällä .Še puaru maruah myöten lumešša töpriköiččöy ta huahittau , jotta ihan meččä öhkäy .
“Tiineh še triäni on ”, hiän arveli , kun näki tämän emäpetran šuuren maran . A šiitä karjahtau :
– Korjua šiitä luuš rutompah , kuni en tärähytä .
Šimana vuotti , kuni emäpetra piäsi aukiemmalla , missä lunta oli vähempi ta šiinä šeisuos’s’ah meinasi ičekšeh :
– Mänkäh juaveli šukuoh lisyämäh .
Hiän kiänti šukšeh ta tuli jälelläh viimekši ampumah härän luo , nylki šen ta kerkisi jo makšanki hiilillä paistua , kuni toisie petranhiihtäjie alko hänen luo lappautuo .Hanki ei keššättän enämpyä šukšiniekkoja , varšinki rajaruoččija : niillä kun ne šukšet oli kaijat kuin verkkovalkki latvapiäštä .Ta ei heistä ollun enämpyä taipalen jatkajiksi , niin loppuh oli iččeh hiihetty .Miehet issutah šiinä alla šuin pahalla mielin , kun ei tavotettu ni karvankantajua , eikä šuatu i patah pantavua .Riikoki tuli šiih kieli vyön alla ta kyšyy Šimanalta :
– Vieläkö jumala mitäi anto ?
– Ka anto mitä liikeni , Šimana vaštasi ta kaivo kormanoštah karvasie mečän elukkojen korvie , mit oli niiltä ottan , jotta ei šekois luvušša .
Ruttoh Riiko räknäsi – yhekšän piätä .Šiinä oli olomista – kahella-kolmella perehellä šärvintä kokonaisekši talvekši .Riiko tiesi mečän kävijien muajilman vanhan tavan : šualis juatah šualissuštovarissojen kešen , hot yksi heistä ei olis ni karvua katan .Tällä kertua heitä šualissuštovarissoja , mitä vielä eryähissä paikoissa sluatniekoiksi kučutah , oli kakši .Riiko piti jo iččieh kymmenien lihapuutien isäntänä .Hiän alko jo riätiytyö miehien kera lihojen mečäštä kantamisešta .
– Eikö ne šiun šuamat lihat jiäty niijen ielläh männehien petrojen šelkäh ? Šimana kyšyy .
– Mitä šie šiinä oikein pakajat ?
– Mitä kuulet .
– Enkö mie ole šiun sluatnikka ?
– Meitä sluatnikkoja on kerttyn täh ušiempie , ta jokahisella lienöy omuah kannettavuah šaman verta kuin šiulaki .
Šimanalta ei ni ken vuottan moista temppuo .A Riiko ihan ällisty .Šiitä kuitenki tointu ta rupesi oikuttelomah :
– Šiekö milma vuartamah ?Mitä miula räknäytyy – otan , enkä i kyšy .
– Äijänkö šiula šitä vieläi räknäytyy ?
– Nellän ta puolen petran lihat .
Moini pakina alko käyvä jo Šimanalla ärällä .Hiän nošti Riijon nenän eteh luukukon ta šanua pörähytti .
– Tuošša šiula nellä ta puoli .
Miehet röheyvyttih nakramah .Nyt hyöki smeknittih , jotta Šimana ottau hiät tosissah šualissuštovarissoikseh .
Šiitä miehet yllyttih ilkamoimah Šuuren talon pojalla :
– Moneštako luukukošta kesseli täyttyy ?
– A kupčan šumčča ?
Niillä tuppelaisilla ta muilla šen peräläisillä kieli kun šuattau olla priušan tai šoman šuarnan šeppona – konša minä tarviččou .Riikuo ne pisseltih kuin katajaini vičča .
Šualehet juattih eikä ketänä vuarrettu .
– Muistakkua Šimanua kun rupietta liharokkua šyömäh , šano eryäš ihaššukšissah takkuah šelkäh noštuas’s’a .
Mie muistelen niin kuin pahua untani , jotta eiköhän še iče Vesiperäki ollun šielä Huahtolampien kankahilla omua petran lihaošuah šuamašša .
Muissattako Šimanua?
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
–
–
–
–
–