Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Mieletöi Iivan
Mieletöi Iivan
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Elettih
enne ukko da akku .Heil oli vähämieline poigu Iivan .Lähtiettih tuatto da poigu kylyh .Tuatto laudazil kylveh , a poigu löylyy lykkiy .Lykkiy da lugou :
– Ei nouze , ei nouze !
(Se löyly buiteku ei nouze ), a tuattah on palamas räkkie . Enämbi tuattah ei voinnuh tirpua dai poijan hiilaval vastal riehkii .Poigu kodih tuli da sanoi :
– Muamo , minuu lyödih .
– Midäbo pahua ruavoit ?
– A tuatto kylbemäs oli , minä löylyy lykin da sanoin : “Ei nouze , ei nouze ”. Dai tuatto minuu löi .
– Oh , sinä , sinä , pideli sanuo : “Nouzou , nouzou ”.
– Vuota , muamo , huomei .
Lähtöy huomei Iivan pihale , ga vietäh pokoiniekkua .Häi davai kirgumah :
– Nouzou , nouzou !
Rahvas duumaittih , pokoiniekku nouzou dai Iivanua gurbih annettih .Tulou Iivan itkun kel kodih , muamale žualuičeh :
– Muamo , minuu lyödih .
– Midäbo pahua ruavoit ?
– A pokoiniekkua viettih , a minä kirruin : “Nouzou , nouzou !” Dai minuu perrettih .
– Oi , sinä , sinä , pideli sanuo : “Sv’atii božii , sv’atii krepkii , sv’atii besmertnii , pomilui nas ”.
– Vuota , muamo , huomei .
Huomei lähtöy Iivan pihale , ga svuad’bu ajau .Häi davai kirgumah :
– Sv’atii božii , sv’atii krepkii , sv’atii besmertnii , pomilui nas .
Izvoščiekku suutui , midä neče brihačču pokoiniekoin malittuu kirguu dai pletil vieldi pitkin selgiä .Se uvvessah tulou itkun kel kodih :
– Muamo , minuu lyödih .
– Midäbo myös pahua ruavoit ?
– A svuad’bu ajoi , a minä kirruin : “Sv’atii božii , sv’atii krepkii , sv’atii besmertnii , pomilui nas ”, dai minuu lyödih .
– Oi , sinä , sinä , pideli ottua soitto da pajattua , pläššie da kirgua : “Hyvä mučoi ”, vie rahvas kiitettäs .
– Vuota , muamo , huomei .
Huomei lähtöy Iivan pihale , ga kodi palau .Häi juoksi kodih , koppai soiton da požuaran pihas davai soittamah da pläššimäh .Rahvas požuarua sammutetah , a Iivan hyviä mieldy pidäy dai hänen piäle viluu vetty rengi kuattih .Tulou Iivan kodih , märgy ku n’oloi da muamale žualuičeh .
– Midäbo , gor’aššu , pahua ruavoit ?
– Kodi paloi , a minä pläšin da pajatin .
– Oh , sinä , sinä , pideli ottua rengine da rahvahan kel tuldu sammuttua .
– Vuota , muamo , huomei .
Uvvessah huomei lähtöy pihale , ga mužikku poččii korvendau .Iivan raviembah koppai rengin da davai tuleh vetty kandamah .Jälgimäi mužikku suutui da kegälehel kai rožat Iivanal hieroi .
Uvvessah Iivan tulou itkun kel kodih :
– Midäbo nygöi pahua ruavoit ?kyzyi muamo .
– Mužikku poččii korvendi , a minä tuleh vetty kannoin da tulen sammutin .
– Oi , sinä , sinä , pideli sanuo : “Täs sinul Äijänpäivän vero .”
– Vuota , muamo , huomei .
Huomei ku lähti pihale , kaččou , mužikku kylyn tuan kyköttäy .Iivan meni tyveh da sanou : “Täs sinul Äijänpäivän vero .”
Mužikku kuovastih Iivanan pergamah da omih štaniloih öntästyi .Kuni niidy nosti da kohendi , sini Iivan pagei .Sit kerras jäi Iivan pergamattah .Sillegi suarnu loppih .
Mieletöi Iivan
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
–
–
–
–
–
–
–