Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Uljana Tikkanen. Kaunista vanhemman polven karjalua
Uljana Tikkanen
Kaunista vanhemman polven karjalua
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Jyškyjärven vanhin eläjä
on 90-vuotini Maikki Filippovna Gerasimova .Mimmoni hiän on , mimmoni kohtalo hänellä oli ta mitein hiän eläy nyt ?Maikki pakajau kaunista karjalan kieltä , šemmoista jo harvoin šatut kuulomah .
– Kun olen koissa yksin , ei ole kenen kera paissa , mie šilloin kiššan kera pakajan ... Ka še ei pakaja muuta kuin n’aukuu vain .Mie šanon , vieläi riitelöy ...Olen šyntyn Šuopaššalmešša , še kylä poltettih šovašša .En pohatašša pereheššä , enkä pahašša pereheššä .Veikot oltih , mamma oli , čikot oltih ta hyvänä piettih , i milma aivoin opaššettih ruatamah .
Veikko opašti äijyä , muissan , jotta mie olin aina häntänä hänen peräššä .Kun ruavoštah tuli , niin mie olin niin kuin riähkä hänellä .Hiän šano : “Mäne pois loitommakši !”, a mie : “En !”Hiän opašti milma kylyö lämmittämäh : ”No , lähemmä šilloin kylyö lämmittämäh !”
Lähemmä , mie hänen viereššä juokšen .Šavukylyt oltih , kivilöillä piti vejet lämmittyä .Hiän näytti mitein pitäy panna halot , viritykšet ta lämmitti kylyn , a mie vain tarkkah kačoin .“Nyt lähemmä vettä kantamah aštieloih ”, veikko šano . Kantoma vettä , kylyššä kivet kuumettih , a ne oltih šuuret , hirrellä vierrittimä ta panima ne patah .Puušta še oli luajittu ei nuaklua , eikä nieklua , šyvä šemmoni oli , kivet kun šiih lašetah , niin vesi šiinä kiehu .Mie kačoin kun vesi kiehu , a veikko šano : “Elä kačo , šilmät piilauvut .”
Pappa miun kuoli , kun mie vielä pienenä lapšena olin , en muissa mitänä häneštä , a veikko hyvä oli , hiän miula pappana oli .
Šuopaššalmi oli šuuri kylä , kakši järvie ta talot šeisottih rantoja pitin .Šovan alettuo piti lähtie evakkoh , enšin aštumalla kylien kautti ta šiitä meijät issutettih junih ta kuukauven aikana piti matata .Šovan ajoista jäi äijän muisselmie .Evakošša jäin orvokši , mamma kuoli 1942 vuotena ta veikolta viimeni kirjani tuli mamman kuolinpäivänä .Läksin poštiluatikkuo kaččomah , muamo kun kipienä oli , veny , ei voinun liikkuo .Mie šen kirjasen toin .Hiän šano : “Luve , luve ruttoseh .”Mie šen kirjasen luvin , veikko kirjutti , jotta hiän on vielä elošša .Muamo kuunteli , šiitä kakši kertua ohahti , mie polläššyin , jotta mitä ruatua .Hiän šano miula : “Elät , elät !”ta šiih ni kuoli …
Šovan jälkeh meijät lašettih jälelläh .Enšin Puanajärveššä ruavoin , šiitä Kepalla meččätöissä .Hyvät ajat oltih , vaikka oli petua šovan aikana , ka nuorena et ajattele šitä .Kepalla mänin miehellä , a šiitä tulin Jyškyjärveh .Kylä eli ihan hyvin , še oli šäilyn šovan jälkeh ta hyväššä kunnošša täh šuatenki on ollun .Rahvašta tulou , ken millä voit tulla .Kyläššä nyt on hyvä elyä , erikoisešti hyvä kun on tie , hot’ kunne , hot’ ympäri muajilmua voit lähtie .Kun ei olisi tämän kylän kautti tietä , niin kylä olis šamoin hylätty , kun monet muutki piirissä , vet’ niin ni jäi hoš kuin äijän taloja ta paikkoja , ta elokšie .
Ennein šyömiset meilä oltih makiet , piiraita paissettih , keittoja kaikenmoisie keitettih , kalua kuivattih , šienie šuolattih .Kaparokkua keitettih , šiih pantih potakkua , jauhuo ta päiväkši kiukuah hautumah , šiitä kermua lisättih .Lihakeittuo niise kiukuašša valmissettih .Kiukuanšuu kun avattih ta patasen kanši noššettih , niin tuli šemmoni tuokšu pirttih , a nyt kun keität lihua , niin ei tule i mimmoista makuo .Ruoka oli šiih aikah hyvä .Kun yksin olen ta muistelen entisie aikoja , niin toičči ihan itkuh šuaten .Vain en mie valita , jotta miula on vaikie , jotta miula ei ole tuota tahi tätä .En mie mitänä muuta haluo , kun antais tervehyttä ta voimie .
Kaunista vanhemman polven karjalua
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский