Тексты

Aleksandra JUPPIJEVA. Pövvähtäh

подкорпус: публицистические тексты

Источник:

Oma mua. № 16, 2018, с. 11

Aleksandra JUPPIJEVA

Pövvähtäh

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский

Suarnu

Pertis
oldih
kahtei
. Emändy
peräčupus
kangastu
kudou
pläčkyttäy, čuppu
vai
tuigau
. Ižändy
päčin
ies
päretty
kiškou
. Ruado
eistyy
hyvin
.
Huondesruavot oldih
jo
ruattu
, pertis
por’adnu.
Taigin
pastettu
. Taiginah
vai
jätetty
vähäine
kuivahtanuttu tahtastu
muijoteksekse da
jauhuo
pirahutettu
. Muga
se
taiginlaudazel katettu
da
orrel
nostettu
. Ukkogi dogadii
: akku
vai
pläčkäy
kangastu
, čuppu
tujahtau dai
taigin
orrel
tärähtäy. Häigi sanou
:
– Pövvähtäh!
Akku
nimilleh ei
ole
. Ielleh
ruadau
. Uvvessahgi ukko
burahtah
:
– Pövvähtäh!
Akku
kačahtih
pertil
. Kai
on
endizelleh
. Ielleh
pläčkyttämäh.
Ukko
uvvessah
:
– Pövvähtäh!
– Ga
mibo pövvähtäh? kyzyi
akku
.
Ukko
nimidä
ei
virka
, ethäi ruaduo
keskusta
.
Pläčkytti, pläčkytti akku
kangastu
dai
taigin
lattiel
pövvähtihgi.
– Sanoinhäi, pövvähtäh, ukko
röhähtih nagroh
.
– Ga
ethäi, kehno
, putilleh
voi
sanuo
, mi
pövvähtäh! akku
kirou ukkuo
.
Pidi
ruado
keskustua
. Jauhot
taiginas
pölähteltihes pertile
, tahtasmurut lattiele
, taiginanlaudaine vieri
laučan
uale, härkin
toizeh
čuppuh
. Ukkogi häbevyi
:
– Eigo hot’
taigin
murennuh
?