Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Ol’ga Ogneva.
Ongo Korzal kaimua?
Источник:
Oma mua. № 23, 2018, с. 6-7
Ol’ga Ogneva
Ongo Korzal kaimua?
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Korzu on Siämärven čupun kaunehimii kylii, hos tiä ei ole järvie, eigo jogie. Kylä kuuluu Karjalan histouriellizien kylien joukkoh, ku tiä on äijy ennevahnallistu suurdu karjalastu kodii. Korzal’čat sanotah, ilmazen ijän Korzas elettih karjalazet. Yhtelläh Korzan nimie hyö ei malteta sellittiä. Opimmo yhtes piästä perile, mi se on Korzu.
– I rodivunnuh olen Korzas, i elin Korzas. Nikunne en lähtenyh. No ajelin minä mua kai, ajelin. Ei ole ryndähäs pietty. Ainos, konzu vieren muate, ainos oma kylä piäs, mieles. Kuibo sie. Ongo kai hengis? Hengisgo on kylä? I vot tulin iäre, kodih. Tuatan, muaman kodih. Ainos n’uustin. Sie, toizel mual, toine on ilmu. Meile on toizenmoine. Nouzen kois, ainos ikkunah kačon, i pajo ainos: “Vai mamizen sanazet piäs”, sanou Nel’a Volkova.
Häi on yksi Korzan 27 eläjäs, ket eletäh kyläs ymbäri vuvven. Korzu on ennevahnalline karjalaine kylä kolmen kilometrin piäs Jessoilas Nuožarvehpäi. Korzu ei ole äijäl muuttunuh jälgimäzen vuozisuan aigua. Vahnat karjalazet taloit seizotah-kokotetah dorogan mollembin puolin endizis kohtis, vai savu nouzou harvas truvas. Yläagju, kunne alguudah myö nostettih enzimäzet Korzan koit, on vähilleh tyhjy.
– Jo ammui on tyhjy tämä kodi ammui dai tai, korzal’ču Tamara Pavlova lähti ozuttamah meile Korzan yläagjua. – Täs vai kezäl eletäh. Kezäeläjät. Tuapäi sežo kezäl tullah. Tämä uuličču on tyhjy kai, sie vai rannal on kaksi taloidu eläjiä. Minä nareko luvin, on vai 15 taloidu eläjiä. Oi, rahvastu oli, joga talois oli. Hengie viizi, dai lastu. A nygöi d’äi a nimidä. Nygöi lastu vähembi kymmenii. Ei ole nikel.
Tamara Pavlova on suadu täh kyläh da ijän on elänyh Korzas. Sanou, ku suurembih kohtih ei ni himoita, “linnaspäi piädy kivistäy”. Ukonke hyö pietäh lehmiä da häkkii, heil abuh ainos tullah poijat. Bunukat joga suovattua da pyhiäpäiviä ollah buaban da died’oin kois.
– Korza-kylä ylen suuri oli, täs oli škola, täs oli internuattu. Nygöi meile on Priäžy tsentr, a enne oli Korza, ližiäy Nel’a Volkova.
Enne voinua Korzu oli suurembi Jessoilua. Jälles voinua tiä kai ruadoi raisoviettu, 1950-vuozil Korzas eli 240 hengie.
– Täs oli MTS-stansii, sit sovhouzan briguadu, a jälles ni sovhozua täh ei jiännyh. Detsadu oli, škola oli, kolmekluassahine. Oli vesselembi, ei ku nygöi. Sovhozas ruattih, D’essoilas oli tämä zavodu ŽBI, sie ruattih, laukku ruadoi, nygöi ei ole laukkua. Salvattih. Ken midä. Lesničestvo sie, ruattih, PMK. Oli ruaduo. Kaikin ruattih, sanou Tamara Pavlova.
Vuvves 1947 Korzah muutui Pavel Andrejevič Nikitinan pereh. Sinnesäh, jo enämbi 70 vuottu, mies eläy Korzas da nygöi on kylän vahnimii eläjii, tänä kezän täyttäy 90 vuottu.
– Kylä oli primerno yhtenmoine kui nygöi, daže taloidu vähäine liženi vie. A rahvastu ei jiännyh nikedä, kaikin matkattih iäre linnah da toizih pos’olkoih. Enimytteh lähtiettih, D’essoilah kaikin mendih. Pos’olku, kačo, srojittih, sinne mendih. Tiä, mi oli taloidu, talois elettih kaksin-kolmin perehin. A nygöi puoli kyliä sovsem d’oute, a dostalit puolet yksin hengin talois. Jo kai muutui elaigu, sanou Pavel Nikitin.
KORZAN PITKÄT PORDAHAT
Korzua sanotah histouriellizekse kyläkse sen periä, ku enimät Korzan vahnois kodilois ollah liygiläzien puuarhitektuuran mustomerkit. Net on nostettu 1800-vuozien loppupuolel da 1900-vuozien allus. Igiä niil on piäl suan vuvven. Vie kyläh tulduu Jessoilaspäi tien huruas čuras näet ennevahnallizen pedäirosan da Sreiten’n’an da Pyhän Kužmoin časounan. Täs ennevahnas oli kalmužingi.
Pavel Andrejevič Nikitin hyvin tiedäy kaikkien taloloin nimet:
– Äijän, voin sanuo, taloidu on. Zavodimmo ylähänpäi, Trošin taloi, Ul’l’oin Sem’on Ivaničan, Agapitovat, sit oldih Kondroin, Kondrakovan, Hurin taloi, i Anpilogovan taloi, sit oli Gordin, toine riädy lähti. Äijy nimie oli, da. N’okan taloi, Il’l’oizien, F’odoran.
Taloloin nimis nägyy, ku kylä on olluh karjalaine. Ymbäri Korzas on äijy pienembien kohtien nimie. Net kai on sežo karjalazien annetut. Jatkau Pavel Nikitin:
– Peldoloi, ku sanuohäi, zavodie nečie Syväintie, Tagaine, Soivaine, sit Kivikando, Kodr’akku, Oččupeldo, Peräpeldo. Nämmä oldih. Minä traktoral ku ruavoin, sit traktoral, brigadiirannu traktornoin briguadan, minul kai nämmä pellot oli miärätty da šablonal, daže tiijän, mittuine ploščadi kus oli. Niityt oldih suuret, kus zavodittih melioratsii pidiä. N’okan niitty, Arhipan niitty, Kodasuaret.
– Röyzy, tiä, čuras oli, sie oldih niityt. Kezoil kävyimmö Madallambih, a kalastetah meijän nygöi Sotdärves, ližiäy Tamara Pavlova.
Ylen čoma karjalaine nimi – Pitkät pordahat – on annettu dorogan palale Korzua vaste Jessoilaspäi tulles.
– No pitky, naverno, mägyččy da. Misbo ollah pitkät? Jumal tiedäy, mis on pitky. Mustoitammo sen dai kai, sanou Tamara Pavlova.
ÄIJYGO VUOTTU ON KORZAL?
Äijygo vuottu vois olla Korzan kyläl? Tiijämmö, vahnimat kylät on roittu järvien libo jogien randah. Korzas eigo ole järvie, eigo jogie. Miksebo da konzu sit tänne azetuttih elämäh karjalazet?
– Muat oldih hyvät. Leibii kazvatettih. Dostalit kylät, kačo, Siämärven rannal sie on kai kalan vuoh elettih. A täs elettih leivän vuoh, kazvatettih leibiä, sellittäy Pavel Nikitin.
Nel’a Volkova jatkau:
– Ylen ammuine on kylä, pruavodied’o konzu tuli, sanou, ezmäzikse, kaksi vai kolme oli kodii, i sit kazvahui. Suurekse. Ei ole vetty. Järvie on, neče pieni lambine. Minun vahnu died’o sano, enne konzu ruvettih päččii ruadamah, vie tuatto sanoi, ei olluh päččii, sanou, levos oli loukko, i sinne meni tuli. Savie pidi. I vot neče on meile pieni luhtaine, sie hyö kaivettih savie, päččilöi azujes.
Korzu on vahnimii muga sanottuloi selgykylii ei vai Siämärven čupul, ga kogo lounazes Karjalas. Kylä ei ole ylen vahnu. Enzimästy kerdua sidä mainittih vuvvennu 1657 nimel Korzina. Sit igiä Korzal voibi olla vähimikse 361 vuottu. Korzu aiga ravieh kazvoi: vuvvennu 1718 täs oli kolme taloidu, yheksän vuvven mendyy kahteskymmenes kahtes talois eli 129 hengie. Vuvvennu 1873 oli jo 29 taloidu da 149 eläjiä. Vuvvennu 1905 – 32 taloidu da 226 eläjiä. Kuspäi rahvas tuldih tänne?
– Died’o sanoi, muat oli ylen hyvät. Hyö tuldih pruavopruavodied’ot, sanou, Anuksespäi. Korzas on ylen äijy hyviä muadu. Voibi kaikkie kazvattua, i žiivattua paimendua, sanou Nel’a Volkova.
Nygözien korzal’čoin karjalazet ezi-ižät 1600-vuozil tottu muutettih elämäh Siämärven čupule Anuksespäi. Ližäkse Ruočin da Ven’an välizien voinien periä äijy karjalastu tuli syväin-Karjalah, päivännouzupuoleh, Luadogan rannoilpäi. Loitomba rajas oli enämbi tyhjiä muadu da rauhažu elos.
MIBO ON KORZU?
Ga yhtelläh karjalazet ei oldu Siämärven čupun enzimäzii eläjii. Heijän tulduu täs eli vepsälästy, enne heidy saamelastu. Muanruadajat rahvashäi ruvettih eloittamah Siämärven randoi jo toizel tuhandel jälles Iisusan roindua. Korzan kylän alustettih karjalazet, ga mis olis voinnuh lähtie kylän nimi?
– Nikonzu ei mainittu, dai myö kyzelimmö, buabol, died’ol, sanou, emmo tiijä. Sanou, tulimmo, kačoimmo, ylen čoma on kohtu, vastuau Nel’a Volkova.
– Myö sanommo Korzu. A kuspäi se on, minä en tiijä. Enne sanottih — komš, komšispäi, komšua azuttih — minä en usko sil. Mistahto toine on, lekuttau pidäy Tamara Pavlova.
– Nimi Korzu on ylen harvinaine da erinomaine. Korzal ei lövvy kaimua eigo Karjalas, eigo Suomes, sanou filolougientiijon doktoru, paikannimistön tutkii Irma Mullonen. – Kylä on sijoitunnuhes kaijahkol korgiembal kohtal kahten alahan olijan suon välis. Yksi on Ahvensuo da toine on Alhosuo, se suuri kuivattu suo, kudai kazvatettih Nevvostoliiton aigua. Alhosuo alguudah myö oli moine märgy lomeikkokohtu, kus kazvoi tuhjuo da piendy puudu. Moizii kohtii karjalan kielen murdehis sanotah kuržokse. Kuržo on karjalakse märgy, lomeikkokohtu, kus toiči kazvau tuhjuogi. Ga yhtelläh foneetiekan puoles tämä sana eibo päi sellittämäh nimen alguperiä.
Aiga suuri Alho-nimine suo on suves, ei muga loitton Korzas. Suo kuivattih 1960-70-vuozil. Jessoilan sovhozu sai uuttu hyviä peldomuadu. Kuivatun Alhosuon pindu-ala on kaksi tuhattu gektuarua. Sie kazvatettih kartohkua, juurikazvostu da vil’l’ua sego heiniä žiivatale.
– A nygöi lykättih, kačo, nimidä ei pie, prähkäy Pavel Andrejevič Nikitin. – Iče minä ruavoin brigadiirannu traktornois briguadas, vie kombainal ruavoin sygyzyl yheksä vuottu. Kaikkie kylvettih. Kagrua, ozrua, ruistu. Midä kylvettih, sidä kazvoi.
Uskommo, toinah elos kiändyy parembah päi, kuivattu Alhosuo ei kazvoitu da muutu märräkse lomeikkopaikakse, kuržokse?
SAAMELAZIEN PERINDÖ
Ku kerran kuržo-sana ei päi Korzan nimen sellityksekse, mibo sit vois olla Korzu? Vastuau tutkii Irma Mullonen:
– Olen eččinyh tämän karjalazen sanan alguperiä. Kuspäi se on tulluh? Jälgimäzien sellityksien mugah se on lainattu itämerensuomelazih kielih muinazes saamen kieles, kus tämä sana oli korse-muvvos. Tämä pädöy foneettizesti ylen hyvin sellittämäh Korzan kylän nimen. Toinah vois arvata, ku tädä alavua, märgiä paikkua, alhuo ylen ammui nimitettih saamekse korzakse. Da nimenny tämä on elänyh nygypäivissäh.
Korzu ei kuulu vahnimien Siämärven čupun karjalazien kylien joukkoh, ga kylän nimi paikannimenny voibi olla äijiä vahnembi kyliä. Sildy ku tämä suuri suo Siämärven suvirannal oli ylen merkittävy kohtu muantiijon kannalpäi kaččojen jo muduači, monii sadoi vuozii tagaperin, konzu nämil rannoil elettih saamelazet. Mustokse heis jäigi nimi Korzu.