Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Tatjana Tupina. Myöštymini Kiimasjärven kotirannoilla
Tatjana Tupina
Myöštymini Kiimasjärven kotirannoilla
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Viime
vuuvven talvikuun lopušša Oma Mua -leheššä oli julkaistu artikkeli Anastasija Ivanovna Bobotinašta .Materiali loppu šanoilla : “Kuitenki Kiimasjärvi aina tulou mieleh .Naini vuottau kešyä ta toivou , jotta enši vuotena piäšöy vielä käymäh armahilla kotirannoilla .”Anastasija Bobotinan huaveh toteuttu – oraškuušša hiän tuli Kiimasjärveh !Hiän jo perehty kyläelämäh , paistau kalittoja ta kalakukkoja , tikuttau šukkie ta kintahie , iloil’l’ou joka päiväštä ta ihail’ou kotikylän kaunehutta .A mie kyšelen naista hänen elämäštä .
LAPŠUŠAIKA TA KAUHIE ŠOTA
Našto Minina läksi Kiimasjärven nellävuotiseh kouluh vuotena 1934.Hiän muistau omua enšimmäistä Aino-opaštajua .Lapšie opaššettih šekasella karjalais-šuomelaisella kielellä , opaštuo oli mukava .Toisešta luokašta alkuan opettajakši tuli Kalle-nimini mieš ta opaššušprosessi jatku jo venäjäkši .Nellännen luokan lopetettuo vanhin Marija-čikko vei Našton Kontu-kyläh , šielä tyttö opaštu viijennen luokan , a kuuvvennella luokalla opaštu jo Tunkuon koulušša , kunne Marija šiirrettih ruatamah .Kešälomalla Našto tuli kotih , Kiimasjärven kyläh .Še oli vuuvven 1941 kešä .
Šovan alun uattona Marija tuli kotih lomalla .Kyläläiset šuatih tietyä šovan alušta telefonista , heilä šoitettih Rukajärveštä .Kaikkie aševelvollisie miehie heti kerättih kyläneuvoštoh – heijän oli pakko lähtie šotah .
Šiviiliväještö jatko ruatua kolhosissa , vet kešäkuun lopušša jo alko heinänniitto .Šattu niin , jotta 1.heinäkuuta , konša alko kylän evakointa , melkein kaikki työkykyni väještö oltih loittosilla heinämailla .Kiimasjärveh työnnettih traktori kärryineh , kunne issutettih vanhukšet ta kaikista pienimmät lapšet , toiset aššuttih jaloin .
Anastasija Ivanovna muistelou , jotta kaikin oltih kešävuatteissa ta pal’l’ahin jaloin .Šiäkšet pureteltih kaikkie .Aštuo piti enšin Čolmah , šiitä Tiikših – noin 70 kilometrie .Vašta Tiikšissä vanhukšet ta lapšukkaiset tavattih heimolaisien kera , kumpaset venehillä ta aštumalla piäšyšteliyvyttih Tiikših heinämailta .
Tiikšistä Kočkomah šuaten rahvaš vietih autoilla , šiitä höyrylaivalla Vienanmeren kanavua myöten N’uhčah .N’uhčašša šiirtolaiset Rukajärven piiristä oltih pimiekuuh šuaten , šiitä heijät vietih Arhankelin alovehen Ust’-Šonošah .Evakošša kuoli Našton muamo .
Vuuvven 1944 kešällä pereh myöšty Karjalah .Kemissä elämä oli vaikie , kaupunkie vielä pommitettih .Kemissä Mininit tavattih heimolaisie (miun muamon perehen jäšenie , kumpaset oltih evakošša Arhankelin alovehen toisešša piirissä ).Našto läksi töih Iskra-tevollisušarttelih , missä luati puulusikkoja ta toisie esinehie .Šiitä neičyt ruato Kemin tukkiuittolaitokšella mečänkuatajana .Kuin muistelou Anastasija Ivanovna , ei ollun aikua muata .
RAUHALLINI ELÄMÄ
Šovan jälkeh Našto heimolaisien Anton-veikkoh , Marijačikkoh ta hänen pienen pojan kera tuli Sortavalah .Neičyt maltto , jotta čikon on vaikie šyöttyä koko perehtä , ta läksi töih Valamon kalakombinatilla .Onnettomukšen takie Našton kuato auto , neičyt pitälti oli pol’ničašša , šiitä liikku kainalošauvoissa , ka kuiteski ruato šamalla kombinatilla verkkojen kutojana .
Vuuvvešta 1947 Našto ruato mööpelikombinatilla .Vähän ajan piäštä kombinatista nuori neičyt toimitettih opaštumah Petroskoin meččätevollisuštehnikumih .Šielä Naštolla makšettih stipendi 100 rupl’ua kuukauvešša .Šilloin še oli melko šuuri raha .
Opaššukšen jälkeh neičyt myöšty töih Sortavalan kombinatilla .Vuotena 1952 Anastasija mäni miehellä puudožilaisella Vitali Bobotinilla .Heilä šynty kakši lašta : Tan’a-tyttö ta Pavelpoika .A kolmen vuuvven piäštä pereh muutti elämäh Petroskoih .Anastasija piäsi töih Solomannin šahalaitokšella , ta šamašša laitokšešša oli ruatan koko ajan ihan pensijah šuaten .Bobotinit elettih ominkäsin noššetušša talošša Sotsialističeskaja-kavulla .
Vuuvvešta 1982 alkuan Anastasija Ivanovnan elämä oli tuaš lujašti šivottu Kiimasjärveh .Enšin pereh kävi kotirannoilla vain kešäsin , a miehen kuoloman jälkeh Anastasija Bobotina kokonah muutti elämäh Kiimasjärvellä .
Vuuvvešta 1993 alkuan noin kymmenen vuotta peräkkäh Kiimasjärvellä käytih šuomelaiset – Enonpojatporukka .Anastasija otti vierahie vaštah , hoiti heitä ta oli kiäntäjänä .Vuosien mittah šuomelaiset , kumpasien juuret oltih Karjalan puolelta , remontittih entisen himleshosin ašuntolan rakennuš , rakennettih kyly ta kaivo .Tätä aikua paikalliset eläjät lämpimäšti muissellah .Suali , jotta nyt kylän johtokunta ei voi kannattua šemmosie alottehie .
KIIMASJÄRVEN JUHLATA
ARKIELÄMÄ
Tänä vuotena Anastasija Ivanovna piäsi kotirannoilla Stroičanpäivän uattona .Hiän kerto miula kiriköllisistä pruasniekoista :
– Meilä Kiimasjärveššä kalmismualla käytih Duuhunpäivänä eikä Stroiččana .Šen uattona paissettih kalittua , kalakukkuo , kakkarua .Käytin muistelomah omahisie , a šiitä keräyvyttih kenennih luona , juotih čäijyö ta paistih omista aseista .Kylän joka ošašša oli oma pieni kalmismua – Karpanpuolella , Kurl’anlahešša , Niemeššä , Heppanpuolella , Ryyšäššä , Ontropanniemeššä , Elään šuarešša , Innisenlahešša ...
Koijoven kalmismua oli avattu 1939–40 vuosina .Anastasija Ivanovnan tuatto oli yksi enšimmäisistä , ketä šielä hauvattih .
Naini muistelou , jotta konša “muššat kaivuajat ” ruvettih avuamah Ontropanniemen kalmismuan hautoja , niin löyvettih šieltä hyvin šäilynyitä kuatanččoja , tikutettuja villašukkie karjalaisen ornamentin kera .Nämä pahanruatajat ajateltih , jotta kun kerran šillä kalmismualla hauvattih pohattoja ihmisie , niin hyö noššetah hauvoista kallehie esinehie .Ka eihän ihmisillä noina vaikeina aikoina ollun mimmosiekana rikkahukšie .
Stroičanpäivänä ihmiset pantih piällä kaunehet vuattiet , keräyvittih kenennih riiheššä , tanššittih ta laulettih .Anastasija Ivanovna nytki ihmettelöy , jotta mitä varoin piti šuoriutuo kaunehih vuatteih , vet riiheššä oli melkosen likua .
Ennein šotua Kiimasjärveššä eli haitarinšoittaja Prohor Melentjev .Hänellä oli monilapšini pereh .Prohorin naini toičči ei tahton laškie mieštä illaččuloih .Niin kyläläiset kerättih hänellä rahua palkakši , jotta mieš vain tulis šoittamah .Tanššittih vielä ni Papinniemen kiriköššä , kuni šitä ei poltettu , šiitä keräyvyttih papin talošša – še oli melko šuuri .
ENTISIE AIKOJA MUISSELLEN
Našto muistau , jotta hänen vanhemmat aina käytih tanššijaisissa .Vanhempien ikäero oli 11 vuotta .Konša tuatto Ivan Vasiljevič Minin akottu , hänellä oli 32 vuotta .Iivana ruato Šuomešša , missä hänellä oli kakši kauppua .Muamo Aleksandra Aleksejevna F’odorova (hänellä oli 21 vuotta ) eli Kiimasjärveššä .
Yhtehmänön jälkeh tuatto jäi Kiimasjärveh .Nuori pariskunta ruato kolhosissa .Našto oli šuuren perehen viijentenä lapšena .Hiän muistelou , jotta kyllä hänen piti äijän ašteita peššä , vet stolašša istu yhekšän henkie .
– Mie panin aštiet šuureh vakkah ta veikot kannettih še järven rantah . Mie hinkkasin ašteita hiekalla .Vuatteita peštih tuhkalla , a muilua käytettih vain kylyššä , kertou Anastasija Ivanovna .
Joka pereheššä oli monta lammašta , tikutettih äijän .Naiset käveltih kuin kešällä , niin ni talvella koššot ta räččinät piällä , polvišukat jalašša .
Hyvie vuatteita ruvettih ompelomah vuotena 1940.Šilloin Niemeššä avattih kauppa , missä myötih kankašta .Šiinä kaupašša ruato ni Anastasija Ivanovnan tuatto .
Vanhempien kertomukšista Anastasija Ivanovnan mustih jäi še , jotta ennein kyläššä oli kylvettäjie , ket hyvin keššettih korkieta lämpötilua .Heitä šai kuččuo kylyh kylvettäjiksi .
Anastasija Bobotina tietäy monta šananlaškuo ta käyttäy niitä kotihommie šuorittuas’s’a : “Illanvirku , aamuntorku – še tapa talon hävittäy ”, “Pitkä varvaš tapuau ”.
P .S .Ei ammuin Anastasija Ivanovna šai poštipaketin Šuomešta .Šiinä oli kirjani , valokuvie ta Marija Mäenpään Välitilat-kirja .Kirjan luatijan juuret ollah Kiimasjärveštä .Kirjasešša naini kirjuttau : “…Sinä annoit minulle takaisin juuret , rauhan ja paljonpaljon ymmärrystä suvustani , sen menneisyydestä ja oikeasta karjalaisuudesta , silloin kun pääsin Kiimasjärvelle …ja sain tavata sinut ensimmäistä kertaa… ”
Tämä poštipaketti oli lähetetty juuri šen jälkeh , kun Oma Mua -leheššä oli julkaistu artikkeli Anastasija Ivanovna Bobotinašta .
Myöštymini Kiimasjärven kotirannoilla
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
–