Тексты

Elina Potapova. Lyydiläzet suadih kul’tuurukeskuksen

подкорпус: публицистические тексты

Источник:

Oma mua. № 25, 2018, с. 3

Elina Potapova

Lyydiläzet suadih kul’tuurukeskuksen

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский

~~Petroskoih 29.~~ kezäkuudu
avattih
lyydiläzien
etnokul’tuurine keskus
“Lyyditalo”. Keskuksen
avuamine
omistettih
Karjalan
alovehellizen
yhteiskunnallizen
Karjalan
lyydiläzet
-liiton 5-vuozipäiväle. Hyvittelemäh
sen
piälikkyö
Lidija Konovalovua uudeh
taloih
kerävyi
rahvastu
Karjalan
eri
čuppuloispäi
.

“Lyyditalo” on
puuhine
kodi
Petroskoin vahnas
mikropiiris – Solomannis. Kois
on
kaksi
kerrostu
, toine
kerros
on
läs
valmis
, täs
rodieu
tulilinduloin
muzei
. Pluanoin
mugah
, talois
ruvetah
pidämäh
lyydin kielen
kursiloi
da
toizii
etnokul’tuurizii pidoloi
.
Lyydiläzien
etnokul’tuurizen keskuksen
avuamine
oli
vuotettavu
da
merkittävy
tapahtumu
lyydiläzile
. Enne
sidä
lyydiläine
keskus
oli
vaigu Kuujärves. Karjalazet
ollah
hyväs
mieles
, ku
nygöi
tämänmoine
keksus on
Karjalan
piälinnasgi.
“Lyyditaloin” avajazih tuli
äijy
rahvastu
: virgumiesty
, Karjalan
tiedokeskuksen
tutkijua
, lyydilästy
.
– Tahtozin
toivottua
koin
emändäle
, ku
kai
pluanat
todevuttas
da
täs
dielos
olis
äijy
abuniekkua
. Rubiemmo
iellehgi ruadamah
yhtes
lyydiläzien
kielen
da
kul’tuuran
hyväkse
. Anna
meijän
kieli
ei
hävie
, vai
nouzou
, sanoi
omii
mielii
lyydiläine
aktivistu
kuujärveläine Nadežda Koval’čuk.
Gostih
niškoi
koin
tyves
piettih
konsertu
. Sen
aigua
laval
pajatettih
vepsäläine
Randaine-joukko da
ukrainalazen
Kalinaliiton artistat
.
Koin
avajazis ozutettih
vahnoi
taboigi. Sih
niškoi
koin
emändy
Lidija Konovalova pastoi
magien
leivän
. Ku
suas
ennustua
, roihgo ozua
uudeh
taloih
, leiby
pidi
lykätä
lattiele
. Sit
leibiä
tarkah
kačottih
– ku
ei
ole
hallelmustu
, kai
rodieu
hyvin
. Lyydiläzile
ei
pie
pidiä
huoldu
– leiby
jäi
halgiemattomakse. Tavan
mugah
, keskiyöl
emändäle
pidäy
jättiä
leiby
da
stokan
maiduo
koin
alle
, koinižändän
gostittamizekse
. Lidija uskaldi
luadie
kai
tämän
vahnan
tavan
mugah
, kui
käskiettihgi.
Uvves
karjalazes
kois
pidi
olla
kukoigi. Kukoi
, kuduan
tuodih
Anuksen
piirispäi
, piästettih
välläle
da
kačottih
, kuduah
čuppuh
se
lendäy
. Kukki
oli
pertis
kui
koin
ižändy
, käveli
pertii
myö
da
lähti
pihale
. Tämä
on
hyvä
merki
– talois
rodieu
rauhu
.
Avajazien lopus
gostile
tarittih
čuajuu
šipainiekoin
da
toizien
magieloinke
.
Rubiemmo
vuottamah
mieldykiinnittäjii pidoloi
uvves
etnokul’tuurizes talois
.