Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Elina Potapova.
Lyydiläzet suadih kul’tuurukeskuksen
Источник:
Oma mua. № 25, 2018, с. 3
Elina Potapova
Lyydiläzet suadih kul’tuurukeskuksen
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Petroskoih 29. kezäkuudu avattih lyydiläzien etnokul’tuurine keskus “Lyyditalo”. Keskuksen avuamine omistettih Karjalan alovehellizen yhteiskunnallizen Karjalan lyydiläzet -liiton 5-vuozipäiväle. Hyvittelemäh sen piälikkyö Lidija Konovalovua uudeh taloih kerävyi rahvastu Karjalan eri čuppuloispäi.
“Lyyditalo” on puuhine kodi Petroskoin vahnas mikropiiris – Solomannis. Kois on kaksi kerrostu, toine kerros on läs valmis, täs rodieu tulilinduloin muzei. Pluanoin mugah, talois ruvetah pidämäh lyydin kielen kursiloi da toizii etnokul’tuurizii pidoloi.
Lyydiläzien etnokul’tuurizen keskuksen avuamine oli vuotettavu da merkittävy tapahtumu lyydiläzile. Enne sidä lyydiläine keskus oli vaigu Kuujärves. Karjalazet ollah hyväs mieles, ku nygöi tämänmoine keksus on Karjalan piälinnasgi.
“Lyyditaloin” avajazih tuli äijy rahvastu: virgumiesty, Karjalan tiedokeskuksen tutkijua, lyydilästy.
– Tahtozin toivottua koin emändäle, ku kai pluanat todevuttas da täs dielos olis äijy abuniekkua. Rubiemmo iellehgi ruadamah yhtes lyydiläzien kielen da kul’tuuran hyväkse. Anna meijän kieli ei hävie, vai nouzou, sanoi omii mielii lyydiläine aktivistu kuujärveläine Nadežda Koval’čuk.
Gostih niškoi koin tyves piettih konsertu. Sen aigua laval pajatettih vepsäläine Randaine-joukko da ukrainalazen Kalinaliiton artistat.
Koin avajazis ozutettih vahnoi taboigi. Sih niškoi koin emändy Lidija Konovalova pastoi magien leivän. Ku suas ennustua, roihgo ozua uudeh taloih, leiby pidi lykätä lattiele. Sit leibiä tarkah kačottih – ku ei ole hallelmustu, kai rodieu hyvin. Lyydiläzile ei pie pidiä huoldu – leiby jäi halgiemattomakse. Tavan mugah, keskiyöl emändäle pidäy jättiä leiby da stokan maiduo koin alle, koinižändän gostittamizekse. Lidija uskaldi luadie kai tämän vahnan tavan mugah, kui käskiettihgi.
Uvves karjalazes kois pidi olla kukoigi. Kukoi, kuduan tuodih Anuksen piirispäi, piästettih välläle da kačottih, kuduah čuppuh se lendäy. Kukki oli pertis kui koin ižändy, käveli pertii myö da lähti pihale. Tämä on hyvä merki – talois rodieu rauhu.
Avajazien lopus gostile tarittih čuajuu šipainiekoin da toizien magieloinke.
Rubiemmo vuottamah mieldykiinnittäjii pidoloi uvves etnokul’tuurizes talois.