ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Tarja Lehikoinen. Puatane šuomelaisien šilmin

Tarja Lehikoinen

Puatane šuomelaisien šilmin

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Miltä näytti karjalaini Puatanen kylä 1990-luvulla? Šuomelaiset Tarja Lehikoinen ta Anneli Sarhimaa kešällä 1989 oli käyty täššä kyläššä. Jälešti hyö kirjutettih omie vaikutelmie täštä matašta. Kirjutuš oli painettu Punalippu-lehen Kuibo elät, karjalaine? -erikoisnumerošša. Nykysellä lukijalla varmašti on mukava lukie šiitä, mimmoista elämyä eli Puatanen kylä melkein kolmekymmentä vuotta takaperin.

Viime kešänä, heinäkuun alušša olima pari netälie Petroskoin yliopiston šuomen kielen opaštujien kera Puatanešša, Keški-Karjalašša. Opaštujat tallennettih tutkija Pekka Zaikovin opaštamina karjalaista paikan- ta henkilönnimistyö, myö omašta puolešta nauhottima karjalan kieltä. Täššä jutušša kerromma retkeštä meijän šuomelaisien näkökulmašta.

KYLÄ SEESJÄRVEN RANNALLA
Puatanen kylä šijoutuu Seesjärven rannalla Karhumäjen piirissä, noin 300 kilometrie Petroskoista pohjoseh.
Šuomešta kačottuna Puatane šijoutuu kutakuinki Nurmekšen korkeuvella. Kyläh piäšöy Petroskoista šuorah autobuššilla tahi lentokonehella, Karhumäkeh šuaten voit matkuštua junallaki. Eläjie nykyseššä monikanšallisešša Puatanešša on 1500–2000. Alunperin še on ollun karjalaini kylä, missä eli minnih verran niise venäläisie, nyt kanšallisukšien lukuh kuulutah kuin ukrainalaiset ta valkovenäläiset, niin ni mordvalaiset ta čukčitki.
Puatanen kohtalo muissuttau Šuomen kylien väještönkehityštä: nuoret muutetah kaupunkiloih ta šuurin oša kylän väještöštä on ikäihmisie. Erähän päiväkojin kašvattajan šanojen mukah, lapšie kyläššä on kuitenki äijän.
Ennein šuurin oša puatanelaisista ruato kolhosissa, nyt tärkein työnantaja on meččäkombinatti. Työpaikkoja taritah niise kylän ruoka- ta tevollisuštavarakaupat, keškikoulu, pol’ničča, päiväkoti, ruokala, pošti ta kyläneuvošto.

KARJALAISIE TALOJA TA VIERAHANVARASIE ELÄJIE
Tämmöseltä näytti Puatanen kylä meijän šilmissä: vuaran rintehillä pyöreistä hiršilöistä rakennettuja puutaloja, kaitasie hiekkakujie, rannalla n’okottajie kylyjä ta venehlatoja, paikkapäisie ämmöjä punukkoineh, mouttoripyörillä hurjaštelijie nuorukaisie ta kylän katuja myöten vapaina heilujie heposie, lehmie, lammašlaumoja, lukomattomie erivärisie kiššoja ta monirotusie koirie.

Maisemašša meitä ihaššutettih karjalaiset talot, kumpaset ollah malliesimerkkijä kanšan rakennuštaitehešša: kaunehešti korissetut ikkunanpiällykšet ta räyštähät, harmonini oččašeinä, šuhtehellisen korkiella olijat ikkunat ta rakennukšien šuojuamat tihiet pihat. Ušeimmičči ihmiset ta kotieläimet eletäh šaman katon alla, šentäh talot on rakennettu kakšiošasiksi näin, jotta toisella puolella ollah varšinaiset elintilat, toisellaliävä.
Ulko-oven avattuo vieraš aštuu pienen šinčin kautti etuhuoneheh, heittäy šinne omat kenkät, koputtau pirtin oveh, käyt etehpäin ta šanou: “Terveh!”
Nyt vierahan eteh avautuu karjalaini pirtti värikkähine kotikutosineh riepumattoineh. Tuvan šyväin on venäläismallini kiukua, päčči, kumpasen šeläššä kešällä muatah kiššanpennut ta ämmön luo tulluot punukat, a talvipakkasilla iče ämmöt.
Kaikkielta tuntuu kojikkuš ta puhtahušemännän ei tovellakana tarviče hävetä vuottamattomien vierahien ieššä! Vieraš issutetah talon parahalla paikalla, pannah kiehumah samovuara ta kohta jo kučutah čäijystolah. Taritah herkullisie kalittoja ili karjalaispiiraita, erimoisie pikkuleipie, karamellija ta toičči ni kiukuašša hauvotettuo maituo čäijyn šekah kuattavakši. Čäijyö vierahalla taritah juotavakši vähintäh kakši kuppie, “molommalla jalalla”. Vanhah tapah vierahalla tuuvvah käsipaikka, kumpaseh voipi pyyhkie kiät šyömisen jälkeh.

VENÄJYÄ, KARJALUA TA VAIKKA ŠUOMIE
Kielimaterialie nauhottuas’s’a myö šaima tovistua, jotta puatanelaiset ollah hyvin vierahanvarasie ta yštävällisie.
Joka talošša šaima lämpimän vaštahoton ta mukavie uušie tuttavie šiitäki huolimatta, jotta oli heinäaika ta kyläläiset ruattih niityillä pität päivät.
Kielirajat niise ei tuotu proplemoja, šentäh kun kaikki puatanelaiset paistih šujuvašti venäjyä ta monet maltettih lisäkši jonkun verran šuomie. Puhtahinta karjalua paistih vanhukšet ta keški-ikäset, šen šijah nuorien karjalantaito on heikko tai äšen olematoin. Ušeimmičči nuoret ta lapšet paissah keškenäh ta koissaki venäjyä. Parahašti karjalantaito on šäilyn šemmosissa perehissä, missä molommat vanhemmat ollah karjalaisie ta missä kotikielenä on iellähki jiänyn karjala.
Käytännöššä Puatanešša kuitenki paissah moničči eryäštä karjalanvenäläistä šekakieltä, kakšikieliseššä yhteisöššähän on helppo käyttyä molompie kielie šekasinki, šentäh kun še aina tulou ymmärretykši. Monet ämmöt ta ukot ollah pahua mieltä šiitä, jotta punukat ei enämpyä malteta karjalua. Erähät tuaš kerrottih, jotta punukat rikeneh kyšytäh, mintäh mistänih asiešta šanotah karjalakši. Enši šykyšyštä alkuan lapšet voijah esittyä omie kyšymykšie niise opaštajalla, šentäh kun Puatanen koulušša aletah opaštua karjalua vapuana opaššušainehena.

KÄSITYÖTAIJOT ON ŠÄILYTTY
Karjalaiset käsitaijot ollah omua luokkua.
Melkein jokahini emäntä on iče kuton mattoja, skuatterija ta käsipaikkoja, virkannun stolaliinoja koristajat prošvat šekä tikuttan kintahie ta šukkie. Rikeneh lankatki ollah kotitekosie. Miehet omašta puolešta ollah taitajie verkkojen ta ryšien luatijie. Taitavimpien käsistä šynnytäh vielä i tuohiesinehet. Eri taloissa vieraillešša meilä näytettih, mitein mattuo kuvotah ta kuin valmissetah hyvä kalaverkko.
Vanhah tapah rakašta vierašta kaimatah aina portahilla šuaten. Näin luajittih niise meijän uuvvet puatanelaiset yštävät. Erotešša meilä tytöillä toivotettih rutompua miehellä mänyö, hyvyä mieštä, onnellista elämyä ta tervehyttä. Omašta puolešta tahomma kiittyä meijän kaikkie puatanelaisie ta petroskoilaisie matkatoverija onnistunuošta retkeštä. Jiäkyä tervehiksi!

ta Anneli Sarhimaa

вепсский