Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
“Piäsitkö piällä?”
“Piäsitkö piällä?”
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Oli
šyyškuun tyyni ilta Livojärvellä , kun kahen kaverin kera piäsimä kalareissulta hämärissä rantah .Kala šöi šillä kertua laisašti , vaikka oli millä muanittua : rautua , vaškie ta maituo .No rupieman väštäytymä , vain šormen mittasie ahvenija puuttuu .Še kun oli juštih šykšyllä , “piilokalan aikana ”, niin kun meilä šanotah .Yhtäkkie rantaruohikošša jytkähti molompih uistimih – yhteh hauki , toiseh kilon painava ahven .Ka keitto ta paisti pois .Muuten kun kiirehešti keittämäh .
Šiinä niemeššä oli vanha paharaiska heinäpirtti .Tiitan kämppä meikäläisittäin .Pirtin peräštä läksi tašani puoltatoista metrie levie , melkein metrin korkie ta toista šatua metrie pitkä kiviröykkivö .Šen kahen puolen kašvau jo toista vuokšua pakšuja puita .
Šiinä mie iltapimieššä tulilla ahventa perkuas’s’a starinoičin pojilla tämän kiviaijan luatijašta Tiitašta …
Tiitta ašettu elämäh tähä Tuohiniemeh .Mečän raivasi pellokši , a kivet völjäsi aijakši .Tuo aita ei laho eikä šitä talvijaini paina , vaikka melkein šata vuotta on aitana ollun .Kun tuošta kiviköštä mieš leivän otti , niin kyllä tiesi šen hinnan .Totta še Tiitta tiesi , jotta kašvajua tämä mua on , kun rupesi tuommoseh urakkah .Näkyy tuo vielä nytki : jo yli viisikymmentä vuotta on , kun eläjät jätti elošijan eikä kahtehkymmeneh vuoteh olei niitetty , a vielä pelto heinän puškou miehellä rintah .
Halla še vain oli riähkänä .Erähänä huomenekšena Tiitta kaččou ikkunašta – ka pellot ollah valkiena kuurašta , halla oli vienyn vil’l’an pellolta .Tiitta karjahti , jotta : “Šöit piessa kerohoš , šen voiman liha !”
Täššä pitäy , pojat , šanuo , jotta ei še mieš taivahašta armuo anon , vain šitä uhemmin läksi šelkosešta tai järveštä einehtä eččimäh .
Tämä Tiitta oli toisinah hyvin iččepäini .Mieš teki tempun još toisenki .Kerran hiän šattu näkömäh kun Ončči , ennein vanhah yksi Vuokkiniemen pohatimpie isäntie , nurmie puhaštuas’s’ah kankesi nurmelta joven vietäväkši ilmataivahaisen kuušenkärillähän .Tiitta tuumi ta piätteli : “Kiertäy še , kupčča , vaštahaš , rahvahan verkkoih puutokši työnnit .”
Tuumašta toimeh .Šouti jokie Haurakoškeh ta kanto kallivoriutašta koko venehellisen kivenpalasie ta n’apiloičči ne Ončin nurmeh .Šilloin oli hyvä heinävuosi .Kun heinäaika koitti , Ončči tuli mielissäh kasakan kera heinällä .Ruvetah niittämäh .Ka miehet ei piäše alkuh , kun ei viikattehet leikkua heinyä poikki .Kummallista , pitänöy liipata .Ka šama peli .Varaviikattehetki lyötih kirvehen hamarakši .Niin piti miehien lähtie tyhjin toimin kotih .
Tiitta še konstit kekši .Kerran tuaš šiijanpyynnin aikana hiän šoutau venehelläh tai näköy , jotta joki on lašettu verkkuo täyteh , monta monituista jatua rannašta toiseh .Hänen pyyvvykšet oli jiäty ylimmäkši virtah .Tuškin šinne piäsi kala uimah .Tiitta smietti , jotta še pitäy antua kalalla kulkutietä .Hiän šai koraušviikattehen , tälläsi šen venehen peräh tai šouteli jokie ylöš alaš .Väylähän šiih tuli kun terävä viikateh leikko verkkojen yliset poikki .
Kuulkuahan pojat ielläh .Tiitan elošijan ta kylän välillä oli virštua pitkä Köynäškoški , piäššä ta toisešša järvi .Miehellä piti olla kakši venehtä , košen alla tai piällä .Köynähän alla oli mylly .Kerran Jehrimäini oli šuatettu vil’l’ua jauhottamah , illalla luvattih tulla venehellä jauhoja käymäh .Oli jo iltamyöhä , a käyjie ei kuulu .Jehrimäini läksi iče venehtä käymäh .Ei kehan kiertyä lahta , otti ta pani jauhovärčit Tiitan veneheh .Šouti lahen poikki ta läksi käymäh toista venehtä , millä veis jauhot kotih .Mieš mäni männeššäh .
Tiitta šattu lähtömäh šillä aikua omilla aseillah .Tuli rantah , ka hänen veneh on toisella puolella lahen .Tiitta oli nopša jaloistah , kierti lahen perän , noššalti jauhošäkit rantamatalikolla veteh ta tuumi : “Anna hyö alkau livota ”.Työnnälti venehen rannašta ta läksi šoutamah .
Omaperäni še mušikka oli , ka kyllä hiän tykkäsi ihmisistä , kun eläli erakkona täššä niemeššä .Niin kun toisetki šyrjäpaikkojen eläjät : hiän tykkäsi , kun matkalaiset , varšinki tuttavat , poikkesi hänen luona matateššah .
Niinpä tuaš kerran Pyötykäššä heinällä ollut Nestora läksi käymäh kotih kylyllä .Matalla läššä Tiittua hänet tavotti ukonilma .Keškiyöllä mieš ei kehannun häiritä rahvašta ta oli yötä lavošša , ta šieltä mäni männeššäh taloh käymättä .Kun Tiitta šai tuon tietyä , otti ta šouti valkamoh košen niskah , löi kirvehellä reijän Nestoran venehen pohjah ta piätteli : “Kierrätkö toičči yöpuuta ?”
Paluumatalla Nestorin piti vänkällä käyvä Tiitalla nuaklua ta muuta tarvittavua korjatakšeh venehen , mieli piäššä perehineh matkua jatkamah .Tiitta auttau mieštä , kaččou ta muhekšiu : “No , piäsitkö piällä ?”
…Pojat kuunnellah kerot kahallah ta nakrua hörhötetäh . Ei ni kalakeitošta välitetä .Mie vain höissän lisyä …
Löysi Tiitta Tuohivuarašta kontien louhen ta läksi poikineh petuo ampumah .Vanhanaikani mi lienöy pyššyn klämy hänellä ollun .Poika tönki kankella kontien pešäštä .Tiitta ampumah , a pyššy ei ottanki tulta .Kontie šai piipušta kiini ta löi pissualin šäpälehiksi , ta kero kahallah Tiitan piällä .Tämä työnnälti käteh kontien kitah ta kieleštä kiini (šilloin , kuulemma , kontie ei šua purra ).
Tiitta karjahti pojallah mi keuhkoista piäsi : “Plokkua hamaralla !Elä vain kättäni hakkua !”Tuo karjunta oli kuultu Tollon kyläššä , viijen virššan piäššä .Joku oli piätellyn ihmeissäh , jotta Tiitta karjuu .Oli miehellä iäntä .Šuuri ta riški še Tiitta oli ollun .
...Kohentakkua pojat tulta , keittohan še jähtyy ...
Kerran tuaš ei ollun Tiitašša akkaväkie koissa .Tiitta keitti kiisselin , ta melko šakien šaiki .Potakkajauhoista puolan kera .Vei šen pihalla jähtymäh .Vasikka oli šielä valloillah , tallasi tuoh kiisseliaštieh , vain ei kapie kiisselih uponnun .Niinpä kun joku keittäy šakien keiton , niin šanotah , jotta on kuin Tiitan kiisseli .
…No niin … Šuakuahan nyt pojat lusikat kätehenä .
“Piäsitkö piällä?”
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский