ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Luiza Sinkevič. Kieli pakui

Luiza Sinkevič

Kieli pakui

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Ildaine oli syödy. Lapset muattih. Pakkaine pergi koin seinii. Oli čoma tiähtine ehty.
Vas’a da Nast’a kodvazekse istuttihes ikkuanan pieleh. Ihailtihes omua tuttavua nägöalua kuudaman valgiel: kyly, tuomipuu, kaivoine da suuri kivos aidua vaste. Troppaine matkuau kui ojaine kivoksien välis.
Sit Vas’a rubei päretty kiškomah viriteksekse, a Nast’a rubei kezriämäh kuudaman valgiel. Kezriäy da vai nukahteleh. Vas’a sanou:
Mene jo muate.
Huondekselhäi uskaldit syöttiä lapsii čupukoil.
Vas’a, nostalda vai stauččaine haudoinke stolale, huotattau. Eigo hos uni paku, sanoin Nast’a.
Istuu Nast’a kuožalin kel, da kezriämine ei eisty. Vai piä šmutkau, konzu edehpäi, konzugo tuaksepäi. Nukahtih akku, kai suu avvoi.
Vas’a otti palazen haudua da pani Nast’ale suuh. Pani dai jällespäi jo žiälöiččiei vai riähkäkse lököstys. Nast’a havačui, da ku ravahtah:
Hoi, Vas’a, kieli pakui!

Palaine pakui peredniekäle. Kačahtih sih Nast’a, mikselienne salbai suun, toizel käil koppai kuožalin da ku čummuttau sen pahah luaduh čuppuh! Ei kačahtannuh ukkohpäi, muate lippai.