Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | ? Помощь

Viizas tytär

Viizas tytär

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Oli kaksi vellie, kerran hyö lähtiettih toizeh linnah. Köyhän vellen hebo oli tiineh, toizen oli orih. Azetutah yösijah. Köyhän vellen heboine kandau yöl sälgyzen. Tämä sälgyine menöy bohatan vellen delegän alle. Bohattu velli nostattau kyöhyä, sanou:
Nouze, minun delegy sai sälgyzen!

Köyhy velli sanou:
Vot olet bluaznu, kuibo delegy sälgyzen sai?
Neče minun hebo kandoi!
Riidavuttih, suudimahes ruvettih. Riidu meni tsuarissah. Tuldih tsuarin luo, sanottih omat dielot. Tsuari sanou:
Sit äski teidy suudin, ku arvannetto kolme arbaitustu: Mi kaikkii on pehmiembi?
Mi kaikkii on armahembi? Mi kaikkii on razvazembi?
Bohattu velli eččimäh kuomua, a köyhy lähti oman seiččievuodizen tyttären luo.
Bohattu tuli kuoman luo:
Vot velli, tsuari minul andoi moizet arbaitukset, avvuta.

Bohatan vellen kuomu sanou:
Prostoit arbaitukset nenne ollah!
Kaikkii pehmiembi ollah minun perinätpuhoviekat, armahembi on meijän bunukku, sidä armahembua ei ole täl mual, a kaikis razvazin on meijän počči.
Tuli bohattu tsuaril, ga tsuari temniččäh i pani hänen.
A köyhy meni kodih, tytär vastuau händy, kyzyy:
Midä olet pahas mieles, tuatto?

Kuibo et ole pahas mieles? Tsuari andoi kolme arbaitustu, minul ei sua ni ijäs arvata.
Tytär ottau dai tuatalleh kai arbuau:
Kaikkii pehmiembi on omat kulakat, kaikis armahin on uni, kaikis razvazembi on mua.

Tuli köyhy velli tsuarin luo dai sanoi tämän.
Moločču, kenbo sinul nevvoi, vai omas piäs sanoit? Nengoine ollou sinun tytär ravei, ga minä annan viizisadua jäiččiä, anna häi huomenekse azuu viizisadua kananpoigua.
Tulou kodih vie enämbäl pahas mieles tuattah. Tytär sanou:
Midä olet, tuatto, pahas mieles?
Magua , huondeksel vie tsuarile sanat. Sano hänel, anna työndäy kananpoijile brossua, štobi olis yhtes päiväs kynnetty, kylvetty, leikattu, puidumuudu brossua minun kananpoigazet ei syvvä.
Tuattah meni tsuarin luo dai sanoi. Tsuari vastah:
No hyvä, ku on nengoine viizas sinun tytär, anna huomei iče tulou minun luo: sovas ni alasti, hevol ni jallai, podarkan ker, ni podarkattah.

Tuattah smiettiy: “Ei ni minun tytär voi tädä arvata”.
Tuli kodih, ga tytär sanou:
Midä olet pahas mieles?

Ga tsuari sanoi: sinun pidäy tulla hänen luo.
Tytär sanou tuatalleh:
Mene tuo meččyniekoil elävy jänöi.

Tuattah hänele toi jänöin, verkon, vie toi tyttärel linduzen. Tytär otti, sovat heitti, verkon pani piäle, jänöile istuihes selgäh, linnun otti kädeh. Tuli tsuarin luo, tsuari šuapkattah vastah otti. Tytär sanou:
Kui kučuit, mugai tulin.

Tyttö linnun oijendi tsuarile, ga lindu iäre lendi.
Kui kučuin, mugai tulit, vastai tsuari. Tsuari kyzyy tyttözel:
Kuibo elättö, ku on tuattas köyhy?

Tyttö sanou:
Ga tuattoni kuival rannal kalua pyydäy, minä helmal kalua kannan kodih da keitän.

Vot olet mieletöi: kuibo kuival rannal kala eläy?
Tyttö vastah:
Et ni sinä ole mielevy: kuibo delegy voibi sälgyzen suaha?

Sit tsuari käski sälgyzen andua köyhäle, a tytön otti mučoikse ičelleh.