ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Piippu

Piippu

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Oli aika, konša šai kalaštua nuotalla, verkolla ta ken millä halusi. Meilä Miihkali-nuapurin kera oli yhtehini nuotta: heiltä puolisko ta meiltä toini. Kerran Miihkali tuli meilä ta šanou Juakko-tiätällä:
Kyllä on kaunis ta tyyni ilta.
Mujehkarjat ollah näkyy liikkehellä.
Juakko-tiätä oli vaiti, ei nimitä vaštan. Šiitä Miihkali jatko:
Ka emmäkö lähe riehittämäh?

Šitä olen jo ičeki ajatellun, Juakko-tiätä virkko ta kiänty miän puoleh. Nyt tytöt pijan töpinäkši. Iro šoutajakši miula, a šie, Marina, Miihkalin veneheh.
Niin lähettih. Nuotta kiirehešti veneheh ta šoutamah ruttoseh. Äkkie Marina karjahti:
Kaččokkua kun tuola šuuri mujehkarja matkuau!

Myö lisäsimä vauhtie. Venehet irti toisistah ta kiirehen kautti kiertämäh mujehkarjua nuotan šiämeh. Venehet yhissettih, väliverkko venehien välih ta tarpomet šoutajilla käteh, a miehet vetämäh nuottua. Kotvan aikua kuluttuo nuotta oli veneheššä, väliverkko niise, a povi toiseh veneheh mujehtineh. Puoli kakšikorvaista vakkua tuli niistä.
Tämäpä oli šualis, šano Juakko-tiätä ta rupesi eččimäh piippuo.
Hiän kopeloičči kaikki kormanot, ečči veneheštä ta murisi:
No piruko šen piipun vei!

A meitä nakrattau, emmäkä voi šanuo, missä piippu on.
Lopulta Miihkali nakrahti ta šano:
Mitä šie ärjyt, vet šuuššaš on piippu!