Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Muamon mieli lapsessa
Источник:
Oma mua. № 39, 2018, с. 11
Muamon mieli lapsessa
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Ennen muinoi sie varoi poigii kazvattoo. Pidee ned meres poikki kandoo. Otti yhten, kandaa meres poikki, dai kyzyy poijaldah:
– Midäbo sinä minul root, kui minä sinuu kannan?
Sanoo poigu:
– Kanna ielleh, dai minä sinuu sit kannan.
Vaoi sanoo:
– Kielastad nygöi, ed minuu kanna, mene mereh, dai bučkai mereh.
Toizen poijan otti, kandoi, kandoi, dai kyzyy tooz:
– Midäbo sinä minul root, kui minä sinuu kannan?
– Kanna ielleh, sidhäi minä sinuu kannan.
– Kielastad, ed minuu kanna.
Dai moomah hänen mereh heitäldi. Otti kolmanden poigazen. Kandaa sidä meren yliči i kyzyy:
– Midäbo sit sinä minul lait, kui minä sinuu kannan?
– Kanna ielleh moomarukku, viehäi minä sid omii poigazii kannan toiči. A ku voinnen, ga tuon sinulgi palazen.
– No sinuu vien meren yliči, pravvan sanoit.