Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Kavotetut šilmälasit
Источник:
Irina Bel’ako va, Oma mua. № 40, 2018, с. 11
Kavotetut šilmälasit
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Oli kylmä kešä. Joka päivä šato vettä kuin šykyšyllä. Loppujen lopukši elokuušša taivahalla pilvien läpi alko ilmeštyö päiväni, kumpaista kaikki niin pitälti vuotettih. Aikua mietiskellä ei ollun. Ken tietäy, voit olla, jotta huomena pilvet tuaš otetah päiväsen vankiksi. Parissa tunnissa keräytymä retkellä. Kuččuma kaikkie yštävie, löysimä vanhat teltat vintiltä, valmistima eväštä.
Puolen tunnin kuluttuo olima jo Tiffina-joven kaunehella rannikolla. Emmä ollun enšimmäisie. Yštävien joukko nuapurikyläštä jo paisto ropivolla makkaroja. Ka kuin meitä oli nyt äijän, pitäis tulla vesselä lepopäivä. Niin še i oli.
Koko päivä myö pelasima jalkapalluo ta lentopalluo. Rohkiet pojat äšen käytih uimašša, vaikka vesi oli oikein kylmä.
Illalla rupesima paistamah šašlikkie. Enšin piti polttua ropivo, jotta šuaha hiilet. Mečäštä pojat tuotih äijän okšie ta vanhoja puita. Ropivo oli šuuri. Šanteri otti šen omalla vaštuullah. Hiän on opaštaja ta ušeičči käyt retkillä koululaisien kera. Šentäh tällä alalla hiän tietäy enämpi kuin kaikki muut.
Šöimä hyväsistäh ta tahtoma jo männä muate, kun Šanteri huomasi, jotta hänen šilmälasit on kavottu. Yštäväni ečči teltaššah, šiitä repuššah. Ei ni stolalta löytyn.
Ka mitä ruatua, piti auttua häntä, ičehän Šanteri pahoin näköy ta vielä rupesi pimenömäh. Meitä oli noin kymmenen henkie. Jakautuma ryhmih. Joka ryhmällä oli oma ečintäaloveh. Eččimä joka paikašta: leirissä ta joven rannalla, teltoissa ta mečän laijalla. Missänä ei ollun šilmälasija. Ka suali on, Šanteri oli vašta vain oštan ne kallehet šilmälasit. Mäni tunti. Šilmälasit ei löyvytty mistänä. Piättimä jatkua eččimistä huomenekšella. Piti nyt vain varovašti kävellä, šentäh kun šilmälasithan voitih olla muašša.
Istuutuma čäijyö juomah. Veikkoni otti kepin ta rupesi pöyhimäh hiilie ropivošša. Äkkie hiän karjahti:
– Šanteri, tule kaččomah eikö nämä olla šiun šilmälasit.
Kaččoma, a veikkoni kepillä riputah yštävän šilmälasit, još niitä voit niin nimittyä. Niistä jäi vain metallilanka eikä lasija, eikä i muovišankoja. Varmašti šilmälasit kirvottih ropivoh šilloin, kun Šanteri lisäsi halkoja. Ka šentäh kun oli jo pimietä, poika ei huomannun, jotta rupesi pahemmin näkömäh. Šanteri pani omat šilmälasit nenälläh ta nakro:
– Ka nythän mie kaiken niän. Ka tuntuu, jotta uuvvet pitäy kuitenki oštua.