Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Hettiet ta lähtiet
Hettiet ta lähtiet
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
PEKKA-UKON VIISAHUTTA
Še
kešä oli oikein kuiva .Vikli kevyällä jo luati pešän vejen rannalla .Hiän jo šilloin tiesi , jotta kešällä vejet puoletah .
Myö , kolme mieštä , olima retkellä Ruokošalmen korvešša .Kaikki šyöpäläiset – šiäkšet , mäkärät , puarmat – šyötih meitä armottomašti .Meistä valu hiki ta še vain houkutti šiipikarjua .Kaklat myö peittimä paikoilla , jotta polttajaiset ei piäštäis paijan alla .Vaikka ne tunkeuvuttih šuappahien varših ta ahtahampihki paikkoih .Oli kuuma kun kylyššä .
Koko kahekšan kilometrin matalla ei ollun yhtäkänä järvie , ojat oltih kuivina ta niijen pohjalla nävyttih hirven kapiččojen jälet .Elukat šamoin ečittih vettä .
Janotti kauhiešti ta vesi oli löyvettävä .Yheššä kohtua näkimä šemmosen paikan , kumpasešša , kaikešta piätellen , konša lienöy on ollun kämppä tai mi lienöy talon tapani rakennuš .Jonkun vejen täššä pitäis olla .Kävelimä paikan ristih rastih .Ei kaivon eikä hettien jälkie .Voit olla , jotta hete oli missänih šakeikošša , a nyt še ruohottu , vesišuoni laškeutu alemmakši ta šitä ei ollun näkyvissä muan pinnalla .Oli vain yksi varma vejen merkki – pajut .Ne kašvettih niin tihiešti , jotta šakeikkoh piäsi vain kirvehen kera .Erämiehet tiijetäh , jotta Pohjois-Karjalan mečissä paju ta huapa kašvetah vain šielä , missä on eletty ihmiset .Šuvi-Karjalašša tämä merkki ei pie paikkua .Šuven mečät ollah šiinä mieleššä rikkahammat .A tiälä oli pajuo ta muutoma huapa , kumpaset šelväšti viitetäh šiihi , jotta tällä paikalla konša lienöy oli eletty .
Vanhempana porukašša oli 65-vuotini ukko Pekka .
– Täštä vesi on löyvettävä , šano hiän ta myö heittimä reput muaha niin kuin lehmä paškah .
Väšytti ta vielä enemmän janotti .Pekka levähteli , pyyhki hijet ta šen jälkeh otti kirvehen :
– Konša mie olin pienenä , niin tuatto opašti miut vesilähteitä eččimäh …
Milma rupesi nakrattamah .
– Mitä šie ? Pekka ihmeissä kaččo miuhu .
A milma , viisitoistavuotista poikua rupesi nakrattamah še , jotta ukko konša lienöy oli ollun pienenä .Pekka oli tarpehekši viisaš mieš , hiän maltto , jotta mie olen vielä pojan kakara .
Pekka leikkasi kirvehellä kašvajan pajun .Hiän otti šen käsih .Okšat košettih hänen käsivaršie ta hiän läksi hil’l’akkaiseh aštumah hakatun pajun runko lähellä muan pintua .
Yheššä paikašša hiän pietty .Tuli šiihi paikkah toisešta šuunnašta .
– Pitäis olla täššä , šano hiän . – Vejen pitäis olla täššä . Elävä paju näyttäy , mihi juuret pyritäh , ne tunnetah vettä .
Lapeita meilä ei ollun , rupesima hakkuamah muata kirvehillä .Šyventymä puolella metrillä , šiitä kaivoma vielä šyvemmäkši .Mua košteutu ta rupesi noušomah vettä .Viimekši mua oli rapana ta myö jo ammultima šitä kattilalla .Konša vejen tašo oli jo šenttie viisitoista , niin jättimä šen kaivamisen .Vesi vakautu , šeisattu ta kohta šaima jo kupilla ammultua täyven kattilan .Joima tarpehekši , pesimä šilmät , ta vašta šen jälkeh rupesima ihmettelömäh tapahtumua ta pakajamah luonnon šalaisukšista .
Viettimä šielä vähintäh pari tuntie , još ei enämpyä .Enšin keittimä čäijyt , šiitä avasima konservipurkin ta panima šen kuumah huttuh , šiitä tuaš joima čäijyö .Miula še oli enšimmäini kerta elämäššä , konša mie join čäijyö ihan pal’l’ahana niin kuin herkkuo .Šiitä myöhemmin , konša šatuin olomah kuumilla aroilla , mie moničči muistelin tätä hettietä ta vejenšuantie .
JOŠ VÄHÄSEN AJATELLA
Tämä oli miula enšimmäini kokemuš lähteijen eččimiseššä .Myöhemmin , kun rupesin olomah tarkempana mečäššä , niin huomasin äijän uutta .
Hurmasjärven rannašša , kuivalla paikalla nävin vihrien rahkašammaltäplän .Rahkašammal kašvau vain šielä , missä on tarpehekši vettä .Täššä , kuivalla kentällä , še oli erittäin vihrie , ta näytti , jotta janon še oli šammuttan aika hyvin .Rupesin kiällä kopeloimah šammalikkuo laijašta keškeh .Še jähty , tuntu vilummalta ta vilummalta .Kešellä oli hete .Vesišuoni nousi muašta , täytti šammalien alla olijan kauhanmuotosen altahan , ta šieltä tuli hyvin pienenä , peikalon pakšuvuisena virtana järveh .Vihmalla tai tuulella , konša ranta oli märkänä , šitä ei näkyn ollenkana .Kuivallaki šiällä še virtasi läpi rantačuurušta näkymättömänä .
Šuurempie lähteitä Karjalašša olen nähnyn kahešti .Šuurin löyty mistä lienöy Šoutjärven mečissä .Enšin kuulin voimakkahan hälinän , vaikka en voinun arvata , mistä še tulou .Iäni tuli ihan jalkojen alta .Ta näin še oliki .Läksin pitin kuulujua virtua .Termän rinteheltä uloš purkautu kahen metrin pakšu vesišuoni .Toisen tämmösen hettien nävin lähellä entistä Hämehen kylyä , muutoma šata metrie Vaikul’an järveštä .Še oli pienempi , vaikka hyvin voimakaš .
On versijo , jotta Koštamuš šai oman nimen šanoista “koštie mua ”.Tosiehki šielä on kummalliset maisemat .Šielä kukkuloilla , kymmentä metrie korkiemmalla järvien pintua , on šoita .Niitä muovoššetah termärintehistä virtuajat hettiet .
Još missänih paikašša rupieu kašvamah rahkašammalta , niin še on merkkinä , jotta täššä on šuon alku .
Hettiet ta lähtiet
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
–