Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Surmu kuomannu
Surmu kuomannu
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Oli
enne mužikku .Nimi hänel oli Kiril .Da akku oli .Akal oli nimi Nat’oi .Kirilän akku sai lapsen , ylen hyvän .Akkah sanou ukole :
– Lapsi pidäs ristittiä .Kuomua ei ole nikedä ottua .Kai ollah rahvas vällillizet !
Akkah sanou ukole :
– Opi mennä kuomua eččimäh !
Mužikku lähtöy kuomua eččimäh .Tulou pyhä Il’l’u vastah .Pyhä Il’l’u sanou Kiriläle :
– Kunne lähtit , Kiril ?
– Lähtin kuomua eččimäh .
A Il’l’u sanou :
– Ota minuu kuomakse .
Mužikku sanou Il’l’al :
– En voi minä sinuu ottua kuomakse , ylen olet sinä sluaboi mies .Ken sinule ruistu kobran viey kirikköh , sille lähtet selgäh .Sit ei rodei kuomua minule .
Il’l’u lähtöy juamua myö astumah , dai mužikku ielleh , yksi yksiele , toine toiziele .Astuu mužikku ielleh juamua myö mene tiijä min aigua , tulou mužikale pyhä Miikul vastah .Pyhä Miikul kyzyy mužikal :
– Kunne menet , Kiril ?
Kiril sanou pyhä Miikulale :
– Akku sai lapsen , menen kuomua eččimäh .
Pyhä Miikul sanou Kiriläle :
– Ota minuu , Kiril , kuomakse .
Kiril sanou pyhä Miikulale :
– En voi ottua minä sinuu kuomakse .Sinä olet ylen sluaboi mies : ken sinule tuohuksen uskaldau , bohattu mužikku , dai sinä sidä rubiet hyvittämäh .
No hyö prostitahes .Pyhä Miikul lähtöy ielleh juamua myöten , a Kiril lähtöy ielleh astumah .Astuu Kiril juamua myöte , kaččou : astuu mužikku vastah .Kyzyy mužikku Kiriläl :
– Kunne menet , Kiril ?
Kiril sanou mužikal :
– Akku sai lapsen , poijan , menen kuomua eččimäh .
Mužikku sanou Kiriläle :
– Ota minuu kuomakse .
Kiril kyzyy mužikal :
– Mi sinä miehii olet ?
Mužikku sanou :
– Minä olen Surmu .
Kiril sanou Surmale :
– Gu olet sinä Surmu , sit otan kuomakse .Surmu on kaikis paras mies : kedä häi tahtonou ottua , sit nimittumat kielastukset ei päitä .
Mužikku da Surmu lähtietäh kodihpäi astumah .Tullah kodih akan luo Surmu da Kiril .Kiril akalleh :
– Minä täs lövvin kuoman , Surman toin .Surmu on tozi mies kaikel muailmal .
Tuvvah hyö pappi , lapsi ristitäh čestin-por’atkom .Pappi järilleh lähtöy omah kodih i Surmu jiäy sih Kirilän luo .Yön-päivän Surmu gostiu kuoman luo .Rubieu Surmu iäre lähtemäh .A Kiril sanou :
– Ole , kuomu , täs vie , toine päivy gosti .
Surmu sanou Kiriläle :
– En voi olla , kuomu-rukku , äijy rahvastu otettavua on : on vahnua , on nuordu – net pidäy kai , kenen vuoro tuli , ottua .
Surman kel hyö prostitahes .Surmu lähtijes sanou :
– Kuomu , minä tulen ottamah , ole valmis .Tullen yöl , tullen päiväl – ole valmis .
Surmu lähti iäre , muudu nimidä ei sanonuh .Emändy da ižändy jiädih kodih poiguadah kazvattamah .Poigu hyö kazvatettih tobjakse miehekse .Poigu rubei eluo suamah äijäl i ruvettih hyö kazakkua pidämäh , käskyläzet heile valmehekse ruvettih syömisty tuomah .Erähän päivän ruvettih Kiril akan kel pagizemah :
– Meile nygöi on aiga hyvä eliä : on syvvä , juvva kylläl .Eigo pie ruadua nimidä .Žiäli olisgi kuolta .A ku Surmu tullou , kuolta roih .
Hyö ollah yhtes kaksikymmen viizi vuottu , a kuomua ei nähtä .Erähäl yöl avaittau Surmu veriädy .Mužikku menöy veriädy avuamah .Kuomal veriän avuau , laskou pertih .Tulou pertih , sanou Surmu :
– Nygöi , kuomu , ottamah tulin .
Kiril sanou Surmale :
– Kuomu-rukku , eigo vois vähästy minuu elättiä ?
Surmu sanou :
– Nygöi täh nimittumat paginat ei päitä – ole valmis .
Mužikku sanou :
– Anna hos kolmekse päiviä srokku , hos ičelleni luajin ruuhen mieldy myö .
A Surmu sanou :
– Voit azuo ruuhen .Ruuhen azundan aijakse annan srokkua , ku olet kuomu .
Mužikku ruuhen azui i toi pertih dai oppi mennä ruuheh .Oppi Kiril ruuheh mennä , ruuhi rodih parahite .Sanou Kiril Surmale :
– Opi sinä , kuomu , mennä , daigoi sinule ollou parahite , ku olemmo kuomakset ?
A Surmu gu ruuheh meni , Kiril sinnei salbai Surman .Nuagloil iški i suatoi vedeh hänen , Surman , ruuhen kel .
Sie vies pidäy kuomua kolmekymmen vuottu .Jo Kiril vahneni , Surmua ei ole , ga et kuole .Jo olishäi ruadi kuolemah .Jo Kirilän poigu händy lyöy .Jo rahvastu rodihes mene tiijä mi muale .
Sit erähän ehtän (tyyni ehty oli ) rubei järves vezi kiehumah .Ruvettih rahvas kaččomah , mi neče kummii ollou ?Vezi keskijärves kiehuu !Ruvettih sit kohtas nuotal pyydämäh .Nuottah tuli ruuhi !Rahvas pöllästyttih : mi neče čuudoloi ollou ?Hyö sen ruuhen riičittih .Surmu ruuhes piästettih .Surmu pyhkäldih pagoh .Sit gu pageni , ga kolmekymmen vuottu pavos oli .Kiril jo ei tiijä omua iččiedäh , moine on vahnu .Rubei kuččumah kuomua :
– Oi jo , Surmu-rukku , tule minuu ottamah , minä en voi enämbiä eliä !
Surmu ei tule , Kiril sanou poijalleh :
– Oi , poigaine , vie minuu ristižän luo , tahtonet minus piästä , eiga pidäy eliä ilmaine igä .
Poigu hevon val’l’asti i tuatan pani regeh i vei kuoman luo .Poigu sanou ristižälleh :
– Täs toin , ristižä , tuatan , otatgo ?
Surmu sanou ristinpoijalleh :
– Tol’ko , poigaine , äijy on miesty , minä olin vahnin mual , a nengostu mielettömiä , gu sinun tuatto , en nähnyh .Kolmekymmen vuottu pidi minuu järven pohjas , vies ehki nuottuniekat suadih , eiga pideli ilmaine igä sie istuo .A rahvas min gor’ua nähtäs !
Sit Kirilän Surmu otti .Sit mieletöi mužikku piäzi toizele ilmale .
Surmu kuomannu
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–