Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Maria Filatova.
Kut voib eläda pajota?
Источник:
Kodima. № 11, 2018, с. 5
Maria Filatova
Kut voib eläda pajota?
вепсский
Младописьменный вепсский
Sügüzel Piterin agjan Maigarv’-küläs om hillüz da tünüz. Irdal ei kulu komedoid lapsiden änid, ei kulu rahvahan paginoid. Kezalebaidajad läksiba jo lidnoihe, a külähä jäi vaiše erasid eläjid. No om tägä pert’, miččes elo kehub ei vaiše lämäl aigal. Sen pertin ižand om V’ačeslav Vasiljev. Hän tuleskeleb kodimale ünäižen voden, radab mal da ičeze pertiš, kävub mecha da järvele. A täl vodel kül’mkus hän tegi ičeze pertiš todesižen vepsläižen besedan. Besedale V’ačeslav kucui külän eläjid, susedoid, olin sigä minä-ki, necen kirjutesen avtor. Besedal pajatadihe vepsläižid pajoid, kargaitihe kadrilid, vätihe garmonjal da kantelel. Necen praznikan tegi ”Varasta”- fol’klorsebr, mittušt ohjandab V’ačeslav. Eht oli vessel da čoma. Pajoiden keskes pagižim pajanikoidenke.
AIG MÄNEB, KUTI VEZI JOKSEB
”Varasta”-fol’klorsebr om sündunu viž vot tagaze. Siloi V’ačeslaval oli jo keratud hüvä fol’kloran material i hän tahtoiškanzi tehta ansambl’an. Ezmäi ”Varasta”-sebras oli koume pajanikad – V’ačeslav vändi taljankal, a pajatiba kaks’ našt – Irina Apatenko, kudamb pajatab sebras nügüd’aigahasai da F’okla Šilova. Hänen polhe Irina sanub:
”F’okla Nikolajevnad ei ole jo meidenke. Minä otin hänel äi tedoid, tedištin äi pajoid. Hän openzi mindai kargaidamha kadrilid. Mö openzimoiš ühtes, ühtes ajelim festivalile. Meiden pajosebr zavodi kazda. Mö löuzim tahtnikoid pajatada ühtes.”
Irina om sündunu Tihvinan agjan Teplohinokülähä. Vepsän rahvahan kul’tur mel’dutoiti händast. Hän sanub, miše rahvahan kul’tur om läheline hänen hengele. ”Mö tahtoim kaita suvivepsläižiden kul’turad. Se om mel’he minei. Minä iče olen sündnu küläs, i nece kul’tur om läheline minei.”
Nügüd’ ”Varasta”-sebras om toine-ki čoma naižen än’. Ühtes Irinanke pajatab Anna Molodcova. Hän sanub: ”Pidab sanuda, miše neche azjha tartutab meid ezmäi kaiked V’ačeslav Andrejevič. No minä iče, konz kulištin vepsläšt paginad, se oli kuti pajo minei, se koski minun henged. Ezmäi minä meletin, miše nece om mittese čud, mittušt ei sa koskta. Se om kuti bohatuz. No tuli mugoine taht naprida pajatada vepsäks. Meil om sebrakaz ansambl’. Mö olem kuti kanz vai ristitud, kudambad meletaba ühtes azjas. Meil om ühtejitte idei kaita tradicijad, kaita kel’t”.
PAJOS EI OLE PAHAD
”Varasta”-sebran repertuaras om vaiše pajoid, miččid vepsläižed pajatiba ende. ”Varastan” pajanikad pidäba sures arvos enttušt kul’turad da napriba jätta se istorijaha. Erasid pajoid V’ačeslav muštab laps’aigaspäi, toižid kirjuteli rahvahal, openzihe heil pajoihe da karguihe. V’ačeslav sanub muga: ”Oliba ningoižed pajanikad, konz pajatiba, ka murahaižed sel’gädme joksiba. Hö ei openus-miš, a pajatiba da vändiba ani hüvin. Nügüd’ tahtoižin völ opetas, a ei ole kel opetas. Nügüd’ ei ole kelle pajatada, ei ole kelle kargaita. Minun mamoi pajati ani čoma. Hän pajati ei rahvahale, a ičeleze. Vedele mäneb – pajatab, mäneb lüpsmaha – pajatab. Pajo hengespäi astui. Vepsläižed pajod sil’miš oma. Korbas om üks’ pajo. Mecas – toine. Jogel – koumanz’ pajo. Haba mecas vändab – se om mugažo pajo. Vezi jokseb – se-ki om pajo”.
Vepsläižed sanuba: ”Pajos ei ole pahad”. Tozi om, pajo abutab kebnemba eläda. Irina sanub: ”Kut voib eläda pajota? Ei sa. Vaiše pajon abul mö voim ozutada mirule vepsän kel’t, ozutada enččid sädoid. Scenal mö voim ozutada kul’turan pičuižen palan. Rahvaz kacub, küzeleb, saneleb hüvid sanoid. Kacujid mel’dutoitaba meiden poimetud sädod. Äjad čududelesoiš: ”Jose vepsläižed oma eläbad?”. Äjad ristitud küzeleba vepsän rahvahan polhe. Koncertan jäl’ghe erašti ristitud sanuba: ”A minä mugažo olen vepsläine!”. Ende vepsläižed varaižiba sanuda, ked hö oma. A nügüd’ arvostaba necidä i oma ihastusiš, miše vepsläine pajo eläb. Meletan, miše rahvahale nece azj om mel’he. Vanhembad ristitud sanuba, miše mö olem todesižed, meiš ei ole nimittušt pafosad.”
PAREMBA RADAD, PAREMBA ELÄD
”Varasta”-sebran pajanikad äjan radaba. Hö paneba väged da henged ühthe azjaha. Heiden sädod om ombeltud ičeze käzil. Eskai vepsläine poimetiž tehtihe iče. Vändimed mugažo tehtihe iče. ”Varasta”-sebran pajanik Andrei Korovaškin om čoma mastar’. Hän om tehnu sebran täht kantelen da čudokahan vändimen, mitte koskub Jouhikkoho vai skripkaha. Se om tehtud ühtes haugospäi. Mugoine harvinaine vändim tuli mel’he norele skripkan vändajale – Viktoria Smirnovale, i hän surel ihastusel tartui sebran eloho. Viktoria sanui: ”Neciš vändimes om koume jändet, kuti jouhikkol. No sidä ei sa panda kombuile, sen tarbiž pidäda kuti skripkan. Necen vändimen tembr om läheline rahvahan muzikale. Än’ kuti sulab rahvahan muzikaha. Minei tuli mel’he ei vaiše nece vändim. Minä navedin vepsän kel’t i tahtoin oppida sidä. Kaikutte ristit tahtoib oppida mittušt verast kel’t – anglian vai germanian kel’t, a mikš ei oppida harvinašt kel’t? Minei nece om mel’he. Minei mugažo om mel’he, miše pajatades mö kuti süvenem enččehe aigaha. Mö naprim tehta kaiken, kut se oli ende. Äjad ristitud tegeba rekonstrukcijad nügüd’. Minä meletan, miše tegen muzikališt rekonstrukcijad ”.
”Varasta”-sebras om völ uz’ pajanik – Sergei Beloz’orov. Hänel om vepsläižid jurid i, voib olda, sen taguiči, konz hän ezmäižen kerdan kulišti ”Varastad”, hän sid’-žo pakičihe neche sebraha. Sergei navedib pajatada, mahtab väta erazvuiččil vändimil. Sergei sanub: ”Minä olen vepsläine maman polespäi. Hän eli küläs, mitte om 12 kilometras täspäi. Mamoi lujas čomašti pajati. Muštan, kut hän pajati častuškoid. Kudehe vodehesai minä pagižin vepsäks, a konz läksin školha, ka unohtin kel’t. Nügüd’ tahtoin opeta sidä, mi pidi tehta jo amu. Minä tedan äi sanoid vepsäks, no en mahta pagišta. No tahtoin opetas”.
KODIMAD ED UNOHTA
”Varasta”-sebr äjan ajeleb Venäman külidme da lidnoidme. Se andab koncertoid verhal-ki mal. Kaikjal heid vastatas ihastusel da kuctas tulda völ kerdan. ”Varasta” ei jäta kundlijoid tühjal südäimel. Ved’ sebran ühnikad pajataba hengel. Hö hüvin rižaba rahvahan pajod, tedaba, mitte se om. Vepsläine pajo om londusine, sidä ei pajatagoi rahvahale, a pajatadas muite – radon da lebun aigal. Siš om kibu da holid, siš om lämid-ki melid. ”Varastan” pajanikad napriba jätta pajon igäks, lahjoita mirule todesižen vepsläižen pajon. I necen azjan hö mahtaba tehta hüvin.