Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Pitäy ruveta toimeh eikä itkie

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный севернокарельский, публицистические тексты

Источник: Pekka Zaikov, Oma mua. № 1, (2019), с. 6

Pitäy ruveta toimeh eikä itkie
(карельский: собственно карельское наречие)

Karjalan kanšallisliikkehen aktivistija: P’otr Sem’onov (vaš.), Galina Lettijeva, Alevtina Andrejeva, R’urik Lonin, Zinaida Dubinina, Leena Karpova, Raisa Remšujeva, Natalja Sinitskaja, Aleksandr Volkov, Natalja Antonova, Vas’a Veikki.

Karjalan kieli on še muoto, kumpasešša eläy karjalaini kulttuuri. Konša kieltä ei paissa koissa, kouluissa, pihalla, työpaikoilla, niin šilloin kulttuuri on kuolomašša. Nykyjäh karjalan kieltä pakajau vanhempi polvi, monet lapšet enämpyä ei malteta karjalakši. Vain vanhojen ämmöjen ta ukkojen muississa vielä eläy še kaunis aika, konša kaikki karjalaiset mahettih puajie ta ilmaissa ajatukšie omalla muamonkielellä.
Nyt meilä karjalaisilla on koittan še aika, jotta još myö iče emmä rupie pakajamah perehissä karjalakši, ta još meijän lapšet ta vunukat ei ruveta šitä käyttämäh jokapäiväseššä elämäššä, ni kentieš viijen tai kymmenen vuuvven peräštä mitänä karjalan kielen ta karjalaisen kulttuurin elvyttämistä ei enämpyä tarviče mainita.
Karjalaisien kerähmöššä, kumpani oli tämän vuuvven kešäkuun lopušša Aunukšešša, kaikki šanottih karjalan kielen ta kulttuurin pahašta tilašta ta šiitä, jotta pitäy ruttoseh šuaha aikah parannušta. Tämä on kaikilla päivänšelvä as’s’a. Moni jo malttau, jotta karjalan kielen ta karjalaisien kulttuurin šäilymini riippuu ennein kaikkie meistä karjalaisista. Još myö iče emmä rupie parantamah tätä kielen tilua, ni eihän meijän ieštä ruveta šitä ruatamah venäläiset tai valkovenäläiset.

En šimmäiset oppi- ta lukukirjat

Meijän nyt pitäis olla äijyä aktiivisempie kuin myö olemma ollun tähä šuaten.
Kouluissa ta päiväkotiloissa opaštajien ta kašvattajien pitäy ruveta mitänä käškyö vuottamatta opaštamah lapšie pakajamah, lukomah ta kirjuttamah karjalakši. Moni voipi šanuo miula, jotta ei ole mimmosiekana kirjoja, jotta vois opaštua karjalakši. Ta še on tosi. No kielimiehet nyt ruatah lujašti, lähiaikoina tämmöset kirjat tullah kouluih ta päiväkotiloih. Livviläiset lapšet on jo šuatu Aberi-aapini, min luatijina ollah L’udmila Markianova ta Zinaida Dubinina. Viisituhatta kappalehta, mit painettih Petroskoissa, ei riittän kaikilla. Šentäh Šuomešša painettih vielä viisituhatta kappalehta, mistä šuomelaisilla šanomma šuuret passipot. L’udmila Markianova on valmistan vielä oppikirjan II luokalla, mi tulou valmehekši enši vuotena. Hiän ta Tatjana Boiko luajitah karjala-venäjä-šanakirjua koululaisie varoin.
Pohjoiskarjalaisilla lapšilla on niise kirjutettu aapini, kumpani tulou kouluih enši vuotena. Šen luatijana on tämän kirjutukšen kirjuttaja. Vuuvven lopušša miun pitäy kirjuttua oppikirja toista luokkua varoin. Yheššä Larisa Rugojevan kera valmistelemma karjalan šanakirjua pohjoiskarjalaisie kouluja varoin. Santra Stepanova on kirjuttan Karjalan lukukirjan, kumpani painetah enši vuotena. Šamah aikah tulou Nina Lavosen Lukukirja, kumpasešša on kanšanrunouštekstijä, še on tarkotettu vanhemmilla luokilla ta yliopiston opaštujilla.
Jo täštä näkyy, jotta kielimiehet ta folkloristit valmissetah ta ruvetah vielä valmistelomah oikein vuotettuja kouluissa ta päiväkotiloissa oppi-, lukuta šanakirjoja. Šeki on tosi, jotta kaikkie kirjoja yhtä aikua ei voija painua, painamiseh mänöy aikua. Jo enši vuotena tilanneh on äijyä parempi, kun še on ollun tähä šuaten. Jo nyt koulun opaštajat ta päiväkotien kašvattajat voijah käyttyä Kipinä- ta Oma Mua -lehtijä, kumpasissa on tekstijä, šananlaškuja, starinoja ta rahvahan viisahutta eri murtehilla. Aunukšen ta Priäžän piirin kouluissa karjalan kieltä opaššetah jo kolmisen vuotta melkein 500 lapšella. Petroskoinki kahešša koulušša opaššetah karjalua.

Kielikurššit

Männyönä vuotena Opaššušministerijö ta Karjalan Rahvahan Liitto piettih karjalan kielen kurššit Aunukšešša ta Kalevalašša.
Kalevalan kurššiloilla tultih opaštajat ennein kaikkie pohjoiskarjalaisista kouluista ta päiväkotiloista: Larisa Lesonen, Lidija Ivanova, Tamara Ivanova, Nina Sem’onova, L’ubov Kutavkina, Tatjana Tomah, Anna Lesonen (Kalevala), Valentina Prokopjeva (Louhen piiri, Čupa), Tatjana Popova (Kemin piiri, Äynäkoški), Nina Arhipova (Uuši Jyškyjärvi), Marija Podosinovik (Kemin piiri, Palojärvi), Svetlana Kondratjeva ta Nikolai Mimmijev (Petroskoi).
Pitäy šanuo, jotta pohjoiskarjalaisissa kouluissa karjalan kieltä opaššetah vielä oikein vähän. Monet koulun opaštajat ollah šitä mieltä, jotta riittäy kun opaššetah lapšilla vain šuomen kieltä. Ta šuomen kieltä pitäyki opaštua, ei niken ole šitä vaštah. No još myö emmä rupie opaštamah karjalanki kieltä, ni šilloin ei pie itkie, jotta karjalan kieli ta karjalaini kulttuuri häviey. Ken še šitä nyt hävittäy? Venäläisetkö vain vallašša istujat herrat? Nykyjähhän ei niken kiellä paissa tai opaštua karjalakši. Nyt myö iče emmä haluo elvyttyä kieltä. Myö iče nyt hävitämmä šen omin käsin, omin mielin. Mintähpä šitä löytyy karjalan kielen vaššuštajie? Kellä še kieli on haittana? Ken levittelöy huhuja, muka pohjoiskarjalaisilla ruvetah tyrkyttämäh šitä kieltä, mitä paissah aunukšen karjalaiset? Ken levittelöy huhuja, jotta tuaš ruvetah luatimah yhtehistä kieltä, kumpaista on opaššettu ennein šotua? Tämmöistä ei niken rupie ruatamah. Pohjoiskarjalaisilla lapšilla luajitah aapisie ta oppikirjoja nojautuon šiihi karjalan kieleh, kumpaista paissah Kalevalašša, Vuokkiniemeššä, Kiestinkissä, Sohjananšuušša ta Nisašša. Näissä kylissä paissah melkein šamua kieltä. Kaikki toiset piätökšet karjalan kielen elvyttämisen kannalta ei tuuvva mitänä hyvyä.

Šamua kieltä pakajamma

Vielä yheštä as’s’ašta haluttais šanuo.
Oma Mua -leheššä painetah kirjutukšie eri murtehilla, jotta kaikki karjalaiset nähtäis oman kielen kirjutettuna. Erähät ajatellah, jotta lehteh pitäy kirjuttua vain šillä kielellä, mitä paissah miun kyläššä. Kuinkaš monta lehtie šiitä pitäy olla? Jokahisen kylän karjalaisilla on oikevuš kirjuttua lehteh ta šanuo, mitä hiän haluou. Pitäy malttua še as’s’a, jotta kaikki myö olemma karjalaisie, eikä haukkuo toini toisen piällä, eikä aliarvioija toisien kieltä.
Voit olla, jotta kennih, ken lukou tämän kirjutukšen, šanou miula näin: onko nyt aikua paissa karjalan kielen opaštamisešta, kun ihmisillä ei riitä ruokua, kun kaupat ollah tyhjät. Jotta enšimmäkši pitäy šyöttyä ihmisie, a šiitä vašta opaštua heitä lukomah ta kirjuttamah omalla kielellä. Tähä mie šanon, jotta eihän vain leiväštä elä ihmini. On šemmosie pyhie as’s’oja, kumpasie ihmisen ei pie nikonša unohtua. Näitä ollah oma kieli ta kulttuuri. Kun šen kavotamma, niin voimma tulla šiihi, jotta unohamma ketä myö olemma, missä ollah meijän juuret, mihi rahvahah kuulumma.