Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Kauhulla on šuuret šilmät
Kauhulla on šuuret šilmät
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Näin
vahnoilla päivilläni ušein juohtuu mieleh monta mukavua juttuo muinosie aikoja muisselleššani .Eryäš mukava tapahuš oli miän kyläššä .Kerron šen nyt toisienki tietoh .
…Meijän nuapurina oli Tanilaisen Iivana . Hänellä ei ollun mikänä erikoini , vain aivan karjalaini pereh .Ka oli šiinä poika , kumpani oli kašvan aika šuurekši , a järeltäh oli jiänyn jälkeh ikätoveriloistah .Tämmösie šanottih šilloin älvisköiksi .Pojan nimi oli Puavila .Eryähän kerran hiän juoksi meilä hyvin hätähisenä ta kyšy tuatoltani :
– Ort’t’o hoi , oletko šie konšanih nähnyn piruo ?
Tuatto kuunteli Puavilan voivotušta ta piätteli :
– En mie konšana ole piruo nähnyn .Oletko še šie nähnyn , kun kyšelet ?
– Ka olen , kuulehan nyt , Puavila vakuutti ta alko starinoija kun šinä huomenekšena hiän oli lähten hilloh Kirjavaškisen lahteh . – Läksin mie hilloh , šouvin lahteh , kun muamo šano , jotta šielä on oikein hyvä hillošuo . Mänin rantah ta vejin venehen .Läksin šuolla .A-voi-voi šitä hillokkuo , ei ole mih jalkua tallata , niin on äijän marjua .
Puavila alko kiirehkaupalla poimie marjoja .
– Jo šain puolen ponkavakallista hilluo , vain šelkä niin vaipu , jotta piti heittyä poiminta . Noššan piäni – ka piru aštuu miuta kohti , Puavila kertou ta šilmät piäššä pyörissytäh .– Tulipa miula hätä ! Mie rantua kohti juokšomah , šinne šuolla jiätih vakka tai hillot .No piäsin kuitenki veneheh , šain airot käsihini , šouvan ta karjun .Kačon , ka še piru lentäy peräššä ta lenti jo lähellä miuta .Mie vielä lujempah karjumah .Šilloin piru kiänty ta läksi jälelläh , Kaunehniemeh päin lentämäh .Mie rissin šilmäni ta huokasin helpotukšešta .
No šiitä tuattoni kyšy häneltä , jotta mimmoni še lentäjä oli .
– Ka šillä oli oikein pitkä kakla , pität jalat ta šuuret šiivet .
Tuattoni purškahti nakruh ta piättelöy Puavilalla :
– Oho šie , Puavila-hupakko .Šehän oli kurki .Eihän piru lennä .Etkö šie ole kuullun tämmöistä lauluo , jotta :
Kurkilintu pitkäkoipi
Tuolta tulla toiperoipi .
Hyvin noilla šiärillä
Kahlau šuon uarilla .
Hyvin tuolla n’okalla
Tavoittuapi liejušta
Etonan ta skokunan
Šekä kypšän karpalon .
Puavila kuunteli ta ihmetteli mimmoni kurki on .Ta šiitä šano :
– No passipo šiula , Ort’t’o , kun šelitit .Lähen nyt ta käyn marjani pois šuolta .
– Mäne vain ta poimi vakkaš täyvekši . Još niät tuaš kurkie , niin elä varaja .Ei še šilma koše .
– No en enämpi varaja , kun tiijän , jotta on lintu , Puavila vaštasi potrašti .
Ta hiän läksi rantah , istuutu veneheh ta mäni šuolla .Mäni ta kohta tuli kotih täyven hillovakan kera .Rauhašša oli poimin , ta vieläpä toi tuatolla täyven staučan hilluo .
Šiih päiväh loputtih Puavilan kauhut .Täh loppu miunki kirjutuš .
Kauhulla on šuuret šilmät
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
–
–
–
–