Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Koinižändy
Koinižändy
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Kerran
vuvves Žen’a-diädö kävyi meile gostih .Tavan mugah se oli 8.kevätkuudu .Häi oli džentl’menannu da mielihyväl hyvitteli naizii .Häi tabai kormanispäi vähäzel näivistynnyön kukkubukiettazen , oijendi minule , istavui stolah da vuotti , kuni minä keriän midätahto syömisty .Häi hyväl iänel rubei sanelemah eriluaduzii histourieloi kehujen omua iččie da liijakse kielastellen .Muamo ei suvainnuh Žen’a-diädiä , pidi händy tyhjänpagizijannu , a minul , kaksitostuvuodizel neičykäl , oli mieleh kuunnelta hänen suarnoi-vuarnoi .Häi saneli , kui häi da died’oi nostettih tämän koin – kuattih mečän , salvettih venčat , nostettih guuričat .
Minä hyväs mieles kačoin häneh , diivimmös :
– Kuibo nengomat järiet parret nostitto seinäl ?
– Ga , tiettäväine , ruadua pidi , hengähtih gost’u . – Kačo , nygöi kodi seizou , čoma ! A died’oi ei jättänyh ni yhty metrii .
Minul rodih žiäli diädiä .
Minä äijiä en ellendännyh nämmis paginois , ga yhten dielon kovah tiezin .Tämä kodi on minun !Lapsen mielin yksikai suvaičin händy .A häi minuu .Yhtelläh piin mieles – ihan nengomat ollah tovellizet tunnot .
– Midäbo on nygöi sanuo , roikkah , kui died’oi tahtoi . Minul on hyvä fatieru , lämmitys , vezi tulou pertih , pezevyö voibi kois .
– A , kačo , sinä ... päččii lämmität , vetty kannat kaivospäi , ruaduo on äijy .
Rodn’u hätken saneli fatieran hyviä elaigua .Minä duumaičin – olis gu meilegi muga !A kois en vieravunnuh , suvaičin moizennu , mittuine se oli .
Kodi vahneni , alahazet venčat hapestuttih , sammalet lähtiettih ikkunpielispäi .Päčin trubah rodih hallelmustu .Minä kaččelimmos , kuundelimmos koin kundoh , lapsin mielin opittelin azettua koin murenemizen – voijin ravot savel , typičin ikkunat da veriät , availin da salbailin karzinikkunazii , äijän kerdua olin ku novensordai libo päčinlämmittäi .Žen’a-diädö tiezi minun zabottoi .
Yhten kerran minä kyzyin hänel abuu .
– Levol stropilan kohtas bokkuluadu pakui , pidäy iškie .
– Daa , hengähtih diädö . – Ižändättäh kodi on armoitoi . Sinun muamo ei kačo kodii .Ei kačo .Kodi suvaiččou huoldu .Ongo nuaglua ?
Minä ruttozeh toin vazarazen da yhten nuaglan .
– Kačo ! Ozutin pakkunuoh laudah .– Vidžizöy yölöil , buitoku itköy suurel tuulel .
Minä hyvil silmil kačahtimmos diädäh .
Häi istavui lagiselläle da rubei kaččelemah nuaglua :
– Hyvä , luja .Pitky da järei .
Minä lövvin sen dorogupieles da panin portfelih , duumaičin , kunnetahto pädöy .
Žen’a-diädö sylgi kämmenii , pani nuaglan korvan tuakse , istui kodvazen , pani nuaglan suuh , puri hambahil , kui ombelii nieglan .Heitti suuspäi , pani lagiselläl , sylgi kämmenih .Kačahtih died’oin suureh vazarazeh .Died’oidu diädö suvaičči , ga vazaraine ei olluh hänel mieldy myöte .Paha mieli rodih hänel , ga sih huolimattah rubei ruadamah .Rubei eččimäh nuaglua .A nuaglua ei ole .Häi kubaitti tagaraivuo : täs on kummua da täs on kummua .
Yhtelläh nuaglan löydi .Häi otti sen oigieh kädeh , huruah kädeh – vazarazen , iški nuaglal vazarastu .
Minul rodih selgei , ku minun diädö Jevgenii Trofimovič ni kerdua ei iškenyh nuagloi .Ennustajes , midä rodieu ielleh , rubein žiälöimäh hänen sormii :
– Žen’a-diädö , heitä .Velli tulou illal da išköy .
Se oli häneh niškoi rouno ku kuaznis pellastamine .Nägyi , ku hänel rodih hyviä mieldy .Yhtelläh muite vai häi ei voinnuh lähtie .Häi isuihes lähembä levoveräihytty .Hänen koinnostajan nero nygöi on moitittavu .Diäd’oi istuihes vie lähembä levoveräihytty .Nygöi händy nimidä ei varaita .Häi mustoitti , ku häi ei ole vaiku džentl’menu , ga vie filousoffugi .
– Täs , koin vuiškal himoittau paista igäzes aijas . Mittuine on korgevus !Täs fantazii on välläl !Tiijätgo , Lenaine , kai suuret projektat oli keksitty vuiškal .Taivahastu voibi käil koskettua !Tiijätgo , kirikkölöi ammuzis aijois nostettih korgevimil kohtil ...
Rodn’u heityi alah .Andoi järilleh vazarazan (nuaglan taki kaimai ), istuihes stolah juomah loppussah omat čuajut , sit muutti divanale .Rodn’u saneli , kui pidi oman roindupäivän Piiteris Nevskii-restoruanas , sit uinoi .Ruavospäi tulduu muamo ajoi hänen iäres :
– Mene kodih !Loppihes kevätkuun 8.päivy !
Koinižändy
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
–
–
–
–