Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Nikolai Filatov.
Oligo kummua!
Источник:
Oma mua. № 11; 13, 2019, с. 11; 11
Nikolai Filatov
Oligo kummua!
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Enzikerdua
Muatušku seinän tagua kuundelou, kui nevesky pyhänpäivän huondeksel enzikerdua piiruan kuorii ajelou. Häi terstavui kuulta, ku harvazeh piiraivärtinäine kolahteli stolanlaudah dai kirguu:
– Nevesky, jogo äijän kuordu ajelit?
– Tä-män lo-pen, vie y-hek-sä a-jelen, roi-teh kym-mene, kuului vastavus.
Muatuškal uni pakui, pidi hypätä postelispäi, muite sinä huondes pereh olis jiännyh piiruattah.
Kuda-kui
Meijän kyläs 90-vuodine jo sogiettavu Semoidied’oi suvaičči tulla bes’odale kuundelemah nuorii mužikkoi, kuduat suovattoin linnas tulduu kerävyksendeltih keski kyläl kaivon pihah tarattelemah elokseh näh. Tiettäväine, ryyppyzittäh net paginat ei mendy. Semoi-died’oigi kaldaili ryyppyzen-toizen, kieldävynnyh ei, ga enämbiä ei ottanuh. Kerran kyzyin:
– Semoi-died’oi, kuibo tervehys?
Häi silitäldi pardua leviel kämmenel dai vastai:
– Nygöi vie kuda-kui, en tiijä kui roih vahnate.
Tämän kuultuu mužikat kodvan aigua nagruo.
Luonnon suvaiččii
Muaman ainavo poigu ei suvainnuh kyndiä, eigo kylvie, päivät kai häilyi mečäs orožukulu olgupiäl, a sualistu nimittumua nikonzu kodih ei tuonnuh. Erähän illan muamah soimaigi händy:
– Päivät mečäs briilut, a sualistu et sua. Voi olla, et malta ambuo oigieh.
– Ammun, mamazeni, oigieh, ga bul’kat lennetäh bokači, kylliči, siiriči, vastai poigu, kudai ylen äijäl suvaičči luonduo.
Jumal abuh
Suonan kyläs oli ylen kezi vahnu briha. Bes’odah tuli joga kerdua hyvin šuorivunnuh, ga illat istui kustahto pimies čupus. Hänel oli ylen suuri himo tansie, ga ei tarrennuh mennä lattiel toizien joukkoh.
Kerran susiedu vägöy, ku vahnu briha kunnelienne ruvennuh lähtemäh joga huondestu puhtahis sovis, šliäppy piäs da kaššali selläs. Susiedu hiivoi hänel peräh, tulou iel puustan reunah, ga kai suu avvoi jäi, kaššali rippuu hal’l’akon kel kuuzen oksal, šliäppy on kannon piäs, a briha työnäldäy pris’adkua kannos ymbäri. Täytty vauhtii pläššiy da vie midälienne rängähtelöy vähä välis.
Susiedu kačoi kodvazen tädä kummua da burahtih:
– Jumal abuh, juhkuttajal!
Pläššii öntästyi, pakui polvilleh da nellän kynnen yrrästihes pagoh, vai paivumättähien rudižendu kuului.
Tule gostih…
– Tule käymäh gostih meijän kyläh.
– Tulen, ga kuibo lövvän teijän koin?
– Meijän kodi ei ole enzimäine, muut koit kai ollah muijien. Meijän koin pordahat ollah alahpäi, a truba on ylähpäi. Lövvät.