Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Kui gostii vastattih
Kui gostii vastattih
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Karjalazet
ylen äijäl suvaittih gostii vastata .Enimyölleh gost’at tuldih kyläpruazniekale .Oli enne mostu .Dai nygöi vahnat ristikanzat mustetah , kus da konzu oli mittuinetahto päivy .
Mostu pruazniekkua oli äijy Anuksen randazel .Mainičen täs vai erähät , kudamat tiijän buaban da muaman kerdomuksis .
Čilmien hierus piettih kyläpruazniekannu Sreten’n’ua .Rahvas sanottih : “Jälles Sreten’n’ua puun ladvas kolmie päiviä enämbi lumi ei pyzy ”.Toine pruazniekku oli Kuivu Iivan .
Tuuksel kyläpäivänny oli Jyrgi .Pruaznuittih Kevät - da Talvijyrgie .
Mugaže Kuittizen hierus piettih kaksi Miikulanpäiviä , Kevät - da SyvysMiikulua .Sanottih : “Miikulas – kezä , Miikulas – talvi ”.
Pieneh Selgih käydih Spuasan päiväle da Medouseile .Pienis hieruzis mugaže oli omua pruazniekkua .Hos , sanommo , Hattuu – sie vastattih Emiänpäiviä .
Ku kahtes paikas oli sama päivy , pidi vallita kunne tahtot mennä , libo lähtie sinne , kus eläy kanzoveh .Erähii , ylen suuri pruazniekkoi , moizii , kui Vieristy , Virboi da Rastavu , vastattih omis kylis .
Semmite hyvin tiijän , kui otettih vastah gostii Suures Sellis , ku sie on buaban kodoilu .
Ku tulen hänellyö piiraile da päppilöile , kuundelen kaikenmostu zuakunnua elokseh da omah kyläh näh .Sellin kyläpäivinny oldih Veden’n’u da Il’l’u .
Il’l’anpäivy on 2.elokuudu .Sil aijal jo sygyzy on tulemas , ehtäl jo algau pimetä .Sentäh i on äijy sanalaskuu , kudamis voi nähtä , gu Il’l’u on enzimäine syvyspruazniekku .
“Jälles Il’l’anpäiviä zerkuu aijan tagua jo ei nävy ”, libo “Il’l’anpäiväle čikku pertih , a kyhläs – pellole ”. Čikukse sanottih pärien tuldu , a ku on muanittu kyhläs , voi sanuo , gu Il’l’anpäivän aigua oli parahite leikkavo .Emändy loitombil peldoloilpäi tuli šuštunuh – ičele pidi olla i leikkuajannu , i keittäjänny i lapsenkazvattajannu .Yksikai tulles pidi koppaldua astiet da brujat i mennä joven rannale niidy pezemäh da navedimah .Lait dai seinät pertis pestih rogožuvihkoloil čuurunke , päčit vallattih .Pruazniekakse puhtahat kabrastetut pertit kai läpetettih .
Mugaže vuotettih Veden’n’ua , vaiku se oli talvel , aigua emändäl oli enämbi .
Pruazniekkupäiväl jo aijoi huondeksel gost’at allettih varustuakseh matkah .Šuorivuttih parahih sobih , val’l’astettih hevot i lähtiettih matkah .Kaikil oli vessel : vahnoil sendäh , ku puuttuu nähtä omii , paista , tiijustua kai uudizet , a nuoril – ni sanuo ei pie .Jo huondeksel brihat da neidizet kerävyttih yhteh joukkoh i vietettih pruazniekkua yhtes .Muga vessel , ku oli sil aigua , nikonzu enämbiä ei roi .Kai gost’at oldih armahat .Hyvin karjalazet maltettih gostittua .
Emändälgi ei olluh aigua undu painua .Aijembi pidi nosta da virittiä päčči .Häi tiezi : kai stolan čomevus on piirailois da päppilöis .Mittumua piiraidu vai ei olluh !Yhty šipainiekkua oli valmistettu mondu luaduu : kartohku -, ruahto -, suurimšipainiekkua .Syömisty oli muga äijy , ga erähii valmistettih jo edukädeh .Muga studenii rahmannoi emändy keitti jo ehtäl .
Tiettäväine , magavosijat gostien tulendakse oldih valmistettu .A ku tiettih , gu omahistu tulou äijy , kezäl kai saruas heiniä kouhaškoittih da lykittih piäle hurstiloi .Sie i muattih erähät da vie ičegi pakittih : “Työndäkkiä minuu ilmale , tahton hajužua heiniä n’uustua ”.
Tullah gost’at , a ižändäl da emändäl jo kai on valmis : – Hyviä huondestu , hyvät gost’azet .Tulgua , tulgua terveh !muhistah hyö .
Pitkän erozen jälles omat dai dovarišat sebäilläh i hyvitelläh toine tostu pruazniekanke .Ižändyvägi valmehekse laskettau hevot , gostii käskietäh pertih .
Čuaju on jo keitetty , istavutah stolah juomah čuajuu .Emändy tariččou syömisty :
– Olgua hyvät , oppikkua , täs on magiedu päppisty , täs šipainiekkua !
Pagin karjalan kielel ei azetu ni pikoikodvazekse .Rahvahal oli sananlasku : “Sanatoi ristikanzu on kui kellotoi lehmy ”.
A ken ei maltanuh ni yhty sanua virkua , viegi irvistetti : “Vaikastui kui kala kurniekas ”.
Päiväl kižattih da piettih jarmankua .Kaikis vesselembi oli nuoril , a vahnat vai hengähtettihes – nuordu aigua ni hevol et tabua .
Oman kylän vägi kučui tuttavii murginale .Stola kai kičkistyi – muga syömisty myös oli !
– Vai on emändy ! Vai on ruadai !Tottu sanotah : “Ei se ole emändy , kudai äijän pagizou , se on , kudamal riehtil rämizöy !”, kiitettih gost’at .
Kuni vahnembat murginoittih , lapset elostettih .Tyttözil oldih čomat ičenluajitut tytit .A nuoril oldih omat huolet – hyö pajatettih da pläšittih päivykeččolois .
Istutah gost’at .Silmy vie syös , a vaččah ei mene .Ylen magei kai on !
– Passibo suuri ! Kehitittö meidy kylläl .Pidäy i kodih mennä .Olgua hyvät , tulgua Pedrule (libo Sreten’n’ale , libo Miikulale – jogahine kučui omale kyläpruazniekale ).
Kui gostii vastattih
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
–