Тексты

Margarita Kemppainen. Palamatoi portriettu

подкорпус: публицистические тексты

Источник:

Oma mua. № 17, 2019, с. 5

Margarita Kemppainen

Palamatoi portriettu

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский

Minä
opastuin
Anuksen
piirin
Sändämän kylän
školas
. Joga
vuottu
Voitonpäiviä
vaste
školah
kučuttih
Suuren
Ižänmuallizel voinal
käynnyzii kylän
eläjii
, silloi
heidy
vie
ei
sanottu
veteruanoikse
. Kyläs
mostu
rahvastu
oli
äijy
. Hyö
kerrottih
meile
, kui
vojuittih
, kus
da
kui
vastattih
kodvan
vuotettavua Voitonpäiviä
.
Erähän
kerran
rodih
muga
, ku
niken
meijän
kylän
“voinan
väis
” ei
voinnuh
tulla
školah
paginale
opastujien
kel
. Meijän
kois
seinäl
ripui
meijän
muaman
Anna
F’odorovna Ivanovan suuri
portriettu, sie
häi
oli
voinusovis. Häi
ei
sanelluh
meile
voinah
nähte
, meile
häi
oli
muite
muamo
. Minä
kehoitin
händy
tulemah
meijän
seiččemenden
kluasan
urokale
. Muamo
meni
myödäh
, i
silloi
minä
enzikerdua kuulin
hänen
mustelmii voinah
nähte
. Häi
ei
sanelluh
hirvielöis
toris
. Se
oli
voinu
18-vuodizen neidizen
silmin
.

Telefon
- da
hengilangat
katk etah

Ladvan
kyläs
traktoristoin
kursoin loppiettuu, muamua
työttih
suamah
uuttu
traktorua
. Sil
aigua
meigäläzet
voiskat
perävyttih
rajalpäi
da
muamo
mugai ei
piässyh
traktorua
suamah
, vai
kiändyi
järilleh
kodih
päi
meijän
saldatoin
joukos
.
Muamo
saneli
Urualan kyläzes, kus
häi
oli
evakos oman
podruugan kel
. Hyö
, nuoret
neidizet
, tahtottih
mennä
sluužbale
miliitsien joukkoloih
, a
koin
emändy
kieldi
heidy
menemäs
: “Ei
se
ole
naizien
ruado
, se
on
ylen
varaittavu”. Muaman
podruugu kirjutteli
kirjazii
erähäle
frontal
olijale
brihale
, i
yhten
kerran
häi
pani
konvertah
fotokartočkan, kus
hyö
ollah
muaman
kel
yhtes
. Briha
toinah
ozutti
kuvan
omale
dovarišale
, sildy
ku
muamalegi sen
jälles
rubei
tulemah
kirjazii
frontalpäi
. Erähän
kerran
muamale
tuli
surmuviesti. Briha
, kudai
kirjutti
muamale
kirjazii
, oli
rodužin Ukrainaspäi
, hänen
kylän
valloitettih
nemčat, sendäh surmuviesti työttih
adresile
, kudai
löyttih
brihal
. Sit
muamo
omal
himol
lähti
frontale
, a
surmulippuzen jätti
koin
emändäle
, ku
häi
andas
sen
brihan
rodnile, konzu
tiijustau
, ku
heijän
kylä
piästettih
vihaniekois
.
Voinupris’uagu piettih
7. syvyskuudu
1942, muamo
työttih
sluužbal
Karjalan
frontale
. Häi
oli
telefonistannu. Erähiči
hänel
pidi
kohendua
katkennuh
telefonlangu. Saldatoil
rodih
žiälii nuordu
neidisty
da
hyö
lähtiettih
yhtistämäh
langua
hänes
tuači
. Vai
vihaniekat
tuldih
vastah
da
tapettih
meijän
saldatat
. Muamo
ainos
musti
, ku
on
vellas
heile
, vellas
olemmo
sit
myögi, hänen
viizi
lastu
. Muamah
niškoi
voinu
ei
loppenuh
9. oraskuudu
1945, se
loppih
myöhembi
Loittozen
Päivännouzun
frontal
Japounien
voitettuu.

Toivomus
meni
todeh

Vuvvennu
2017 meijän
kodi
Sändämäl paloi
tuleniškuh
. Tuhkah
meni
portriettugi. Sanotah
, ku
käzikirjutukset
ei
paleta
, muga
meijän
portriettugi.
1990-luvul “Oman
Muan
” toimittajat
oldih
ruadomatkal
Sändämän lohkol
. Meijän
lehten
fotografannu silloi
oli
Viktor Trošev – Karjalan
kuulužu
mies
, voinuveteruanu
. Sanakse
, hyö
muamanke
mollei
rodivuttih vuvvennu
1923. Viktor Vasiljevič luadi
muaman
fotokuvan
da
vie
hänen
seinäl
rippujan
portrietan fotokuvan
.
Minä
jo
ammui
ylen
äijäl
tahtoin
yhtyö
Kuolematoi
polku -pidoh. Mennyt
vuon
minä
annoin
kuvan
fotopajah, kus
, kummua
sanon
, ga
pienes
mustu-valgies fotokuvas
minul
uvvessah
luajittih
muaman
suuri
portriettu. Minä
työnnin
sen
omile
vellilöile
internetan
kauti
. Kaikin
yhtes
ylbevytty
tävvet
myö
astuimmo
muaman
kuva
käis
“Kuolemattomas polkas” Petroskois.
Muga
yksi
frontal
olii
pellasti
toizen
frontal
olijan
portrietan. Igäine
musto
heile
.