Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Ladvalazet: eliä da paista omah tabah

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный ливвиковский, публицистические тексты

Источник: Valentina Mironova, Oma mua. № 27, (2019), с. 9

Ladvalazet: eliä da paista omah tabah
(карельский: ливвиковское наречие)

Joga vuottu Karjalan tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien eri aloin tutkijat kävväh ruadomatkoih, kudualoin aigua kuunneltah da kirjutetah karjalan da vepsän kielen paginluaduu, eri kanzoin rahvahanrunohuttu da kerdomuksii endizes elaijas. Tänävuon myö, rahvahanrunohuon tutkijat Valentina Mironova da L’udmila Ivanova, käimmö Ladvan kyläh. Meijän ruadomatkan piätarkoituksennu oli pagizuttua paikallizii eläjii da eččie heijän perindöllizes kul’tuuras da paginas baltiekkumerensuomelazien jälgii.
Ei loitton Petroskoispäi (50 kilometrii Karjalan piälinnas suvipuoleh) Ivin joven rannoil seizou Ladvan kylä. Tänäpäi sie eläy läs 2 000 ristikanzua, enimytten kaikil ollah omat koit. Erähil hyvin vahnat, ylen suuret, kaksikerdazet. Kerdomuksien mugah, oli bohattua puoldu täl čupul, kazvatettih vil’l’ua, käydih torrul Piiterissäh, siepäi tuodih st’oklua da muudugi tavarua. Oli kyläs oma kivikirikkö da enne vallankumovustu pieni manasteri. Voinan aigua Ladvas oli luageri vangiloih niškoi, ga nygöi voinan aigua harvah ken mustelou. Jälles voinua elaigu hil’l’akkazin rubei kiändymäh parembah puoleh. Ruaduo oli kylläl dai kaikile sidä täydyi. Nygöi kylä hil’l’eni, rahvastu on vähembi.
Kylän nimen merkičysty voijah sellittiä kaikin, ladvalazet terväh sanotah, gu se tuli vepsänkielizes ladv-sanas. Kyläläzet ollah ylbiet, gu heil on oma paginluadu da heijän mieles, nengomal kielel paistah vaiku heijän čupul. Ezimerkikse, astiet onkor’aki, käzipaikkuutiral’nik, pyhkie lat’ettupahat’ pol. Toiči kuuluu sanoi, kuduat karjalazel korval ollah hyvin tutut. Nenga odva astui ristikanzu n’olindau, pellol kazvajat näžät ollah n’ažagat, ladvalazien kieles viäräh leikata on piirdat’, a riipakkuo riipakokse i sanotah. Ylen äijy nengomua karjalazile tuttuu sanua on paikannimilöisgi. Peldoloin, niittylöin nimis on baltiekkumerensuomelastu sanua libo net kogonah ollah baltiekkumerensuomelazet. Ezimerkikse, ei loitton Ladvan kyläs vie 1950-luvul seizoi Ilomančan kylä (ihan kui Suomen Ilomantsi). Konzu myö rubeimmo kyzelemäh rahvastu, midäbo tämä sana merkiččöy, emmo suannuh vastavustu. Tämänpäiväzet ladvalazet ei uskota, gu erähät sanat heijän paginah tuldih vepsän kieles, buitegu ven’alazet da rinnal eläjät vepsäläzet nikonzu ei vastavuttu toine toizenke. Vepsäläzii pietäh vierahannu kanzannu, kudual on oma kieli da ihan toizenmoine elaigu. Ladvalazien mieles, nimittumua vaikutustu ei voinnuh olla.
Ladvan kylän rahvas suvaijah da täytty vägie kunnivoijah omua kieldy da omii perindölöi. Školas ruadau oma muzei, kuduah on tuodu ennevahnallizii veššii da sobii. Opastajien da opastujien väil on luajittu paikannimilöin luvettelo, on kerätty vägitukku oman kylän paginluavun sanoi. Erähiči školan seinis kiännettih Ladvan paginluavule kaksi ven’ankielisty suarnua, “Teremokda “Kuročka R’aba”. Niidy nygöi voibi lugie internetasgi.
Kai paikallizet eläjät mielihyväl tuldih paginale, saneltih ken midä tiezi. Mielihyväl pajatettih ennevahnallizii častuškoi, suurin vuitti kudamis voibi sanuo huliganskoikse.
Nedälin päivät mendih ylen terväh. Lämmäl siäl oli ylen hyvä olla kyläs da kuunnella rahvahan kaikenmoizii paginoi.
Omas puoles kiitämmö avus petroskoilastu Roman Mel’nikovua, kudai kučui meidy käymäh Ladvan kyläh da mielihyväl otti vastah omas kois. Suuret passibot sanommo vie paikallizel Dmitrii Rasputinal. Tämä nuori mies nevvoi meile, kunne myö voimmo kävvä da kenenke olis parembi paista.