Тексты

Valentina MIRONOVA. Ladvalazet: eliä da paista omah tabah

подкорпус: публицистические тексты

Источник:

Oma mua. № 27, 2019, с. 9

Valentina MIRONOVA

Ladvalazet: eliä da paista omah tabah

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский

Joga
vuottu
Karjalan
tiedokeskuksen
Kielen
, literatuuran
da
histourien
eri
aloin
tutkijat
kävväh
ruadomatkoih
, kudualoin
aigua
kuunneltah da
kirjutetah
karjalan
da
vepsän kielen
paginluaduu
, eri
kanzoin
rahvahanrunohuttu da
kerdomuksii
endizes
elaijas
. Tänävuon
myö
, rahvahanrunohuon tutkijat
Valentina Mironova da
L’udmila Ivanova, käimmö Ladvan
kyläh
. Meijän
ruadomatkan
piätarkoituksennu oli
pagizuttua
paikallizii
eläjii
da
eččie
heijän
perindöllizes
kul’tuuras
da
paginas
baltiekkumerensuomelazien
jälgii
.
Ei
loitton
Petroskoispäi (50 kilometrii
Karjalan
piälinnas
suvipuoleh
) Ivin joven
rannoil
seizou
Ladvan
kylä
. Tänäpäi
sie
eläy
läs
2 000 ristikanzua
, enimytten kaikil
ollah
omat
koit
. Erähil
hyvin
vahnat
, ylen
suuret
, kaksikerdazet
. Kerdomuksien
mugah
, oli
bohattua
puoldu
täl
čupul
, kazvatettih
vil’l’ua
, käydih
torrul
Piiterissäh, siepäi
tuodih
st’oklua
da
muudugi tavarua
. Oli
kyläs
oma
kivikirikkö da
enne
vallankumovustu
pieni
manasteri
. Voinan
aigua
Ladvas
oli
luageri
vangiloih
niškoi
, ga
nygöi
voinan
aigua
harvah
ken
mustelou
. Jälles
voinua
elaigu
hil’l’akkazin
rubei
kiändymäh
parembah
puoleh
. Ruaduo
oli
kylläl
dai
kaikile
sidä
täydyi
. Nygöi
kylä
hil’l’eni
, rahvastu
on
vähembi
.
Kylän
nimen
merkičysty
voijah
sellittiä
kaikin
, ladvalazet terväh
sanotah
, gu
se
tuli
vepsänkielizes ladv-sanas. Kyläläzet
ollah
ylbiet
, gu
heil
on
oma
paginluadu
da
heijän
mieles
, nengomal
kielel
paistah
vaiku
heijän
čupul
. Ezimerkikse
, astiet
on
– kor’aki, käzipaikku
– utiral’nik, pyhkie
lat’ettu
– pahat’
pol. Toiči
kuuluu
sanoi
, kuduat
karjalazel
korval
ollah
hyvin
tutut
. Nenga
odva
astui
ristikanzu
n’olindau, pellol
kazvajat näžät ollah
n’ažagat, ladvalazien kieles
viäräh
leikata
on
piirdat’, a
riipakkuo riipakokse i
sanotah
. Ylen
äijy
nengomua
karjalazile
tuttuu
sanua
on
paikannimilöisgi. Peldoloin
, niittylöin
nimis
on
baltiekkumerensuomelastu
sanua
libo
net
kogonah
ollah
baltiekkumerensuomelazet
. Ezimerkikse
, ei
loitton
Ladvan
kyläs
vie
1950-luvul seizoi
Ilomančan kylä
(ihan
kui
Suomen
Ilomantsi). Konzu
myö
rubeimmo
kyzelemäh
rahvastu
, midäbo
tämä
sana
merkiččöy
, emmo
suannuh
vastavustu
. Tämänpäiväzet
ladvalazet ei
uskota
, gu
erähät
sanat
heijän
paginah
tuldih
vepsän kieles
, buitegu
ven’alazet
da
rinnal
eläjät
vepsäläzet
nikonzu
ei
vastavuttu
toine
toizenke
. Vepsäläzii
pietäh
vierahannu
kanzannu
, kudual
on
oma
kieli
da
ihan
toizenmoine
elaigu
. Ladvalazien mieles
, nimittumua
vaikutustu
ei
voinnuh
olla
.
Ladvan
kylän
rahvas
suvaijah
da
täytty
vägie
kunnivoijah
omua
kieldy
da
omii
perindölöi
. Školas
ruadau
oma
muzei
, kuduah
on
tuodu
ennevahnallizii
veššii
da
sobii
. Opastajien
da
opastujien
väil
on
luajittu
paikannimilöin
luvettelo, on
kerätty
vägitukku oman
kylän
paginluavun
sanoi
. Erähiči
školan
seinis
kiännettih
Ladvan
paginluavule
kaksi
ven’ankielisty
suarnua
, “Teremok” da
“Kuročka R’aba
”. Niidy
nygöi
voibi
lugie
internetasgi.
Kai
paikallizet
eläjät
mielihyväl
tuldih
paginale
, saneltih
ken
midä
tiezi
. Mielihyväl
pajatettih
ennevahnallizii
častuškoi
, suurin
vuitti
kudamis
voibi
sanuo
huliganskoikse.
Nedälin
päivät
mendih
ylen
terväh
. Lämmäl
siäl
oli
ylen
hyvä
olla
kyläs
da
kuunnella
rahvahan
kaikenmoizii
paginoi
.
Omas
puoles
kiitämmö
avus
petroskoilastu Roman Mel’nikovua, kudai
kučui
meidy
käymäh Ladvan
kyläh
da
mielihyväl
otti
vastah
omas
kois
. Suuret
passibot
sanommo
vie
paikallizel
Dmitrii Rasputinal. Tämä
nuori
mies
nevvoi
meile
, kunne
myö
voimmo
kävvä
da
kenenke
olis
parembi
paista
.