Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Hytti numero 5

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный севернокарельский, публицистические тексты

Источник: Eeva-Kaisa Linna, Oma mua. № 37; 38, (2019), с. 8; 8

Hytti numero 5
(карельский: собственно карельское наречие)

Matalla Venäjällä ukko Iivo Kaukoniemen jalanjälkijä myöten, oša 1

Iivo Kaukoniemi Venäjän kanšalaisena joutu vuotena 1916 уnšimmäiseh muajilmanšotah.
Hänen matka Kuusamošta Vienan halki Solovetskin šivučči Arhankelih ta ielläh Piiterin kautti Länši-Ukrainan rintamalla on innoštan hänen jälkeläisieh ta šai heijät matkatovarissoineh šeuruamah tuota reittie Piiteristä Jyškyjärvellä.

Pettymyš. Junašša ei olekana ravintolavaunuo! Olin yli vuuvven kuvaillun miun matkatovarissoilla illallista tunnelmallisešša ravintolašša, missä ikkunoja peitetäh ruškiet šamettiverhot ta stolat on katettu valkeilla liinaskuatteriloilla, missä on pitkä ruokalista ta venäläistä šampanskoita. Šemmosešša ravintolašša olin muutoma vuosi takaperin illaistan matalla Piiteristä Petroskoih.
Nyt olima lähten matkah Piiteristä Arhankelih, legendariseh reissuh miun Iivo-ukon jalanjälkijä myöten. Matkasima päinvaštaseh šuuntah kuin hiän vuotena 1916 matateššah Kuusamošta Vienan poikki Kemih, pitin Vienanmertä Solovetskin kautti Arhankelih ta šieltä junalla Vologdan kautti Petrogradih ta ielläh enšimmäisen muajilmanšovan taistelutantereilla.
Uhtuon Likopiäštä lähtösin Iivo Kaukoniemi alunperin Ivan Mitrofanoff oli muuttan vuosie aikasemmin šitä Kuusamoh kauppiehakši. Mieš šai vuotena 1916 kučun aštuo čuarin armeijan palvelukšeh, kun oli Venäjän alamaini. Šilloin kun kučču tuli, Iivon anoppi, miun Annaämmön muamo Jevdokija Dorofejeff oli juštih tyttäreh luona ativoissa. Viesti oli niin järkyttän Jevdokijua, jotta hiän šai šyvainkohtaukšen, keinustuula kuatu ta hänen šylissäh ollut perehen pikkulapši jäi hänen alla. Lapšella ei tullun mitänä, ka Jevdokija mänehty muutoman kuukauven piäštä kohtaukšen jälkišeuraukših šyyškuušša 1916.
Iivo kirjutti ahkerašti kotiväjelläh. Tultuo Jyškyjärvellä hiän lähetti kortin 11.6.1916 akallah Annalla:
“Olen nyt matalla Kemie kohti.
Tänne tulima eklein. Piemmä tiälä enšimmäisen H:taipyhän (tarkottanouko helluntaita) ta huomena lähemmä ielläh. Uhtuošša šain matkatovarissakši 5 vuokkiniemiläistä šamoin noštomieštä. Muissatko V. Mattista, hiän on niistä yksi. Heissä on monta hauškua poikua ta niin ollen on aika kulun matalla mikäli näissä oloissa voit toivuo. Tähä šuaten meilä on oltu hyvät ilmat. …”
Matka eistyy hil’l’akkaiseh, ilmeisešti ne kuletah aštumalla ta višših välillä männäh vesijä Kemih, missä nouššah laivah.
Šeuruava kortti, nyt vanhimmalla pojalla Matilla ošoitettu, on päivätty 24.6.1916 Arhankelissa. Kortissa on kuvattuna Solovetskin Pyhä Portti. Iivo toivou myöštyvän kohta kotih:
“…
kyllä tuatto kohta myöštyy viime yönä tulima tänne šuurella laivalla ta illalla lähemmä junalla etehpäin. Kemissä joutuma vuottamah laivua niin pitälti, jotta piäsimä lähtömäh šieltä vašta eklein huomenekšella klo 1. Laiva oli väkie täynnä, kun ihmiset oltih mänöššä tuoh manasterih, kumpasen kuva on toisella puolella korttie. …”
Voit olla, jotta laiva, kumpasella Iivo tuli Arhankelih, oli piet tyn nykysen Arhankelin keškuštan rantakävelykujan tuntumašša, šilloseh purjehvenehien šatamah, kumpani on kuvattuna ukon lähettämäššä kortissa.
Lähellä rantua šijaiččou Solovetskin manasterin etuštušto ili podvorje.
Podvorje rakennettih 1500-1600- luvulla Solovetskin manas terin kauppatavarojen varaš tokši ta kauppapaikakši, missä oli myötävänä manasterin manahhojen pyytämyä kalua ta keittämyä šuolua. Lisäkši tarvittih yöšijoja kauppamatoillah olijilla manahhoilla ta pyhillä kävijillä, kumpaset vuotettih lähtyö manasterišuarella. Nykyset rakennukšet on noššettu 1800-luvun puolivälissä. Podvorje šalvattih 1920 vuotena ta kanšallissettih poliittisen henken mukah. Vuotena 1992 še pyhitettih uuvveštah kirikölliseh käyttöh ta še tarjuou iellähki etullista majotušta pyhillä kävijillä.
Arhankelissa oli vuotena 1915 avattu tramvairata. Alušta še oli tarkotettu šataman ruatajilla. Olisko Iivo nähnyn šen, olisko ajan tramvaivaunulla ta olisko nähnyn muajilman pohjosimman tramvaipyšäkin? Myö emmä šitä enyä nähnyn, šentäh kun tramvailiikenneh oli “kapitalismin nimissälopetettu vuotena 2004. Mitä ikinä tuo tarkottaukana, niin meilä asie kerrottih.
Kulkumuotona tramvailiikenneh tuškin olis ollun Iivolla vieraš, olihan hiän käynyn monie kertoja Helsinkissä, minne nämä kiskoilla kulkijat vaunut tultih vuotena 1891.
Arkankelin jälkeh matka eisty jo rutompah, 26.6.1916 klo 1 yöllä Iivo kirjuttau Vologdašta vanhimmalla tyttärelläh Annikilla Kuusamoh, ta kertou:
“…
parin tunnin piäštä lähemmä Petrogradie kohti meitä viiоäh poštijunalla. Tänäpiänä illalla piäšemmä jo Petrogradih ta još matkatovarissat šuoššutah, niin jiämmä šinne yökši, šentäh meilä on liikua aikua eikä ole mimmosiekana piällikköjä mukana, vain šuamma kulkie mitein šuatamma. Kun tuatto piäšöy perillä Novgorodih ta još en heti piäše vapuakši, niin lähetän ošoittehen Muamolla kirjutan Piiteristä.”
Petrogradih hyö piäššäh šaman päivän aikana. Iivo kirjuttau Annallah 26.6.1916 Petrogradista:
“tulima tänne tänäpiänä klo 5 ta yöllä jatamma matkua Novgorodih
Elä ole huo lissaš, kuot’t’ele pisyö lujana, vaikka jouvumma nyt käršimäh, ka kyllä še kohta ajat muututah parempah päin.”
Ei še Piiterikänä ollun aivan vieraš kaupunki ukolla. Hiän oli käynyn šielä kauppamatoillah vuotena 1910.
Meijänki junareitti kulki Vologdan kautti, ka kovašti harmitti, kun juna ei šielä piettyn. Olisin halunnun nähä tuon kaunehekši mainitun kaupunkin ta mahtavan rautatieašeman vaikka lyhyön piettymisajan verran. Olihan ukkoki šielä piettyn. Vologda oli aikoinah Arhankelista šuveh päin viejän junaratan risteyškohta. Šiitä ratoja läksi Siperih, Moskovan ta Piiterin šuuntih.
Junarata yhisti Arhankelin Vologdah vuotena 1897. Arhankelilaisien rautatieašema oli šiih aikah Isakogorkašša, 14 kilometrie kaupunkista šuveh päin, Vienanjoven länšipuolella. Joven yli kulettih lautoilla nykysen rautatiešillan kohalta ta talviaikana jiätä myöten. Šuvempana oli vielä kapie Vienanjoven huara ylitettävänä venehillä. Isakogorkašša oli alun perin vuotena 1902 avattu sveitsiläistyylini, ošittain tiilistä rakennettu ašemarakennuš, mi jälešti oli korvattu neuvoštokauppua muissuttavalla rujohukšella.
Mitein miun ukko matkatovarissoineh matkasi Arhankelista Isakogorkah? Mihi kohtua hyö pietyttih Petrogradissa? Arhankelin juna oli tullun Nikolajevskin ašemalla, kumpaista nykyjäh tunnetah Moskovan ašemana. Ei ole tiijošša, mitein hyö jatettih matkuah kohti Novgorodie.

Iivo kirjuttau Paavo Ahavalla Kuusamoh 29.6.1916. Kortti on päivätty, ka paikkakuntua šiih ei ole laitettu, vain maininta:
“piäsin tänne miärättyh paikkah toissapiänä.”
Iivo kertou, jotta hiän on “hyväššä voinnissata jotta “harjotukšie on ollun tulopäiväštä alkuan ta ne on mänty mukavašti.”
Iivo pyrittäy Paavuo toimittamah hänen ošoittehen akallah, šiltä varalta, još tämä ei olis šuanun hänen viestieh. Poštileimašša lukou Novgorod ta kuvapuolella on kirillisillä kirjaimilla kirjutettu kenttäpoštiošoiteh, mih Iivolla voit kirjuttua.
Iivo Kaukoniemen matka Kuusamošta rintamalla “šinne minne lienöyon kiehton milma pitän aikua. Šamoin matkuštamistapa kiinnošti: poštikorttien päiväykšien mukah matka Jyškyjärveštä Arhankelih keštäy pari netälie.
Šiitä, konša Kuusamošta oli lähetty, ei ole tietuo. Tiältä etehpäin šiitä eissytähki jo vauhikkahašti. Kešäkuun 24. päivänä Iivo on Arhankelissa, 26. päivänä yöllä yhen aikah Vologdašša, viijeltä šamana päivänä Petrogradissa ta 29.6. poštileiman mukah Novgorodin šeuvuilla. Arhankelista etehpäin matka mänöy rutompah, šentäh kun šieltä matatah junalla kohti rintamua.

Šitä šamua ratua pitin myöki matkasima, ka toiseh šuuntah kuin miun ukko, Piiteristä Arhankelih, vaunušša numero 5. Yläšijat olima varannun miun veikolla Tapani Kaukoniemellä ta navolla Jaana Fedotoffi lla. Miun nato Ulla Kaukoniemi ta mie matkasima alašijoilla.
Piiterin ta Arhankelin välillä on 38 ašemua, kumpasilla juna piettyy minuutista noin 50 minuuttih. Matkua yhteheš on noin 1 226 kilometrie ta aikua šiih kuluu 22 ta puoli tuntie.
Meitä kulettaja juna 010Я ajo heinäkuun toisaren iltapäivällä Arhankelin kaupunkih mahtavana virtuajan Vienanjoven yli pitin komieta, yli kilometrin pituista šiltua, mi on rakennettu 1960-luvulla. Kaupunkin rautatieašema otettih käyttöh pakkaiskuušša 1965. Päiväni valotti rakenteilla olijan Arhankeli Miihkalin kirikön kultaset kupolit. Näky oli pietyttävä.
Juna kulki minuutillah ta myö erinomasešti šelvisimä matašta niillä evähillä, mit olima oštan Piiterin Luatokka-ašemalta. Venäläisillä rautatieašemilla tyypillisie kaupiččijie ei laitureilla tällä kertua näkyn. Juna ei ollun aivan l’uksie, ka šen šiivuošta piettih koko ajan huolta ta meijän hyttiki muuttu matan aikana šuoraštah kojikkahakši.
Ihailima rautatieašemien arhitektuurie, mi etušti kahta tyylie: kaunista istorijallista ta tarkotukšenmukaista neuvoštorakentamista. Alkumatan ašemarakennukšet oltih tyylikkähie, rikeneh pastellin šävysie keltasie tahi vihreitä kivirakennukšie, kumpasien tyyli on Neuvoštoliittuo ielliseltä ajalta. Oša on rakennettu vuosišuan alušša, oša kunnoššettu 2000-luvulla vanhua kunnivoittuan.
Makasima šeiččemen piettymispaikan verran ta huomenekšella havaččeutuon huomasima, jotta ašemien tyyli oli muuttun: rakennukšet oltih harmahtavua šementtitiiltä ta niijen ikkunojen koristehena oltih rissikät.
Ašema-alovehet toini toistah kiehtovampie, yhet pienie, missä piettymä hetken ajakši, toiset valtavie, äšen kilometrien pitusie, täytenäh tavaravaunuja, valtavie puutavarakuormie, kumpasien tukit oli katattu šentilläh šamah mittah ta ašeteltu vaunuloih kuin viivoittimen avulla.
Kuva, mi aukesi meilä Vologdan alovehen šuurimman kaupunkin Čerepovetsin ašemapihalla, šai meijät mykistymäh. Tehtahien truvista nousijat tulenliekit mahtavina kohottih ylöš pimietä yötaivašta vaššen.
Maisema rautatien varrella oli enimmäkšeh tihietä mečikkyö ta šuota, loputtomašti.
Meijän joukko on mielenkiintoni šekotuš Vienan Karjalua ta Raja-Karjalua. Mie ta miun veikko Tapani olemma puolekši vienankarjalaisie, olihan meijän ukon Iivon puoliso Anna Kaukoniemi šamoin lähtösin Uhtuolta, Lamminpohjašta.
Miun natojen Ullan ta Jaanan juuret ollah tuattojeh puolelta Šuojärveltä, hyö ollah Vegarukšen kylän Hattusie ta Hautavuaran Fedotoffeja.
Ullan šuku on Hattusie Šuojärven Vegarukšen kyläštä, mistä hyö jouvuttih lähtömäh evakkoh talvišovan šyttymispäivänä. Ullan tuatto llmari oli šilloin kymmenenvuotini. Kun tuli lähtö, niin Ilmarilla otettih šukšet ta hiän hiihti niillä Šuvilahteh. Šieltä nouštih junah. Välirauhan koittuas’s’a Ilmari jätettih lapšienkotih, a Ilmarin muamo Anna ta Esteričikko lähettih Vegarukšeh tutkimah olisko mahollista myöštyö kotih. Valitettavašti myöštymini ei onnistun.
Jaanan tuatto Nikolai (Niilo) Fedotoff oli šyntyn vuotena 1926 Šuojärven Hautavuaran kyläššä, missä pereh eli tilallisina. Šovan alettuo perehenjäšenie otettih vankiloiksi ta kuletettih leirillä. Annantehtahan ortodoksisen šeurakunnan piäkirjoista löytyy tieto šiitä, jotta ukko Aleksi Fedotoff oli kuollun 24.5.1940 Venäjällä.
Oša perehtä myöhemmin pyrki myöštymäh Hautavuarah uškoen, jotta hyö voitais vielä rakentua šinne elämä. Näin