Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Vepsläižil om toivoid i varastusid

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный вепсский, публицистические тексты

Источник: Nina Zaiceva, Kodima. № 7; 8; 9, (2019), с. 5; 3; 4-5

Vepsläižil om toivoid i varastusid
(вепсский)

Vepsän kul’tursebran 30-voččeks jubilejaks pätim tehta kirjutesiden cikl, mitte om omištadud ristituile, kudambad tegiba suren panendan vepsän rahvahan kelen da kul’turan kaičendaha da kehitoitandaha, i tärktoile sebran radoile, miččed oli tehtud neniš voziš.

Petroskoin valdkundaližes arhivas löutihe kirjutadud muštpacaz vai pam’atnik, miččen nimi omKarjalan kelen leksikon”. Konz kel’tedomehed tarkištiba sidä, ka tuli sil’mnägubale, miše nece om üks’ harvoiš vepsän kelel kirjutadud muštpachišpäi vodelpäi 1848. Pam’atnik om kirjutadud kirillical, i sihe mülüb 531 venälašt sanad i sen kändmine vepsän kel’he. Siš om ozutadud Kuštjärven (keskvepsläine) pagin. Om melentartušt, miše pam’atnikan ezipaginas 1848 vodel kirjutadihe: külän eläjad čomin pagižeba kelel, ”...nimiččid toivoid vai varastusid Kuštjärven eläjil ei ole”. No kut ozutab nügüdläine aig, nece ei ole muga. Om männu jo enamba 170 vot, vaiše vepsläižed ei kadotanugoitoivoid i varastusid”, i äjad heišpäi tegeba kaiken, miše kel’ i rahvaz eläižiba edemba.
Vodel 1989 om tehtud Vepsän kul’tursebr. Kul’tursebran pämehen enamba 25 vot oli Zinaida Strogalščikova, parahim vähäluguižiden rahvahiden zakonoiden tundii, etnolog, rahvahiden kul’turiden tedai. Zinaida Strogalščikova, vologdalaine kirjutai Anatolii Petuhov i minä, necen starinan kirjutai, seižuim kul’tursebran alandusiš. Oli völ-ki rindal äi ristituid, kenel südäin kibišti rahvahan kadondas: Viktor Jašov Pondlalpäi, Rürik Lonin i Aleksandr Maksimov Šoutjärvespäi, Nikolai Jefimov Šimjärvespäi i äi toižid. Homaičijal sijal kul’tursebran tegemižes i radol oma olnuded Svetlana Pas’ukova, Nina Rembot, Polina L’ovkina, Anna Kottina, Svetlana Pl’uhina, Jurii Mugačev, Alevtina Andrejeva i äjad toižed. Kul’tursebran radod nügüd’ vedäb Natalja Silakova. Hän om hüvä azjoiden tundii, kirjutai, energine naine, i voib meletada, miše udel vägel sirdäb meiden ühthišt radod völki edemba.
Vepsän kul’tursebran ustavan päazjaks om kirjutadud: udes sündutada vepsläižed kirjamed, tehta i kehitoitta vepsän kelen orfografijad, ladida openduzkirjoid i avaita vepsän kelen opendamišt školiš. Jäl’gmäine azj oli ani tarbhašt, sikš ku situacii, konz oli ezmäine vepsän kirjkelen aigkeskust vozil 1930-1937, i nügüdläine situacii eroniba toine toižespäi. Ezmäižen kirjkelen aigkeskustan vepsän kel’ oli kanz- vai perehkelen. Sil pagištihe kaikjal. Ka, vepsläižed amu jo oma tehnus kaks’keližikš, no siloi kaiken-se vepsän kel’ oli kanzas ezisijal. Nügüd’ kanzad ei olgoi üks’nacionaližed, i kanzas ezisijale om tulnu venäkel’. Sikš Vepsän kul’tursebr i sen ohjandaikund paniba äi toivoid školan päle.
Vepsän kul’tursebran aktivistad pidiba päs kaik vepsläižiden eloregionad. Sikš vepsän kelen kursid-ki tehtihe kaikiden täht. Kursile Petroskoihe da Šoutjärvehe tuleskeli erazvuiččid opendajid Karjalaspäi, Leningradan i Vologdan oblastišpäi. Tuli mugoižid opendajid, ked ei olnugoi-ki filologad, a, voib olda, matematikad, fizikad, likundurokoiden vedäjad, eskai muzejan radnikad... Oli tärged se, miše kaikil oliži olnu taht opeta lapsid pagižmaha vepsäks. Sikš ezmäižen vepsän kelen opendajan om-ki tehnus muzejan radnik Rüruk Petrovič Lonin. En voi jätta johtutamata mugoižid nimid, kut Aleksandr Maksimov, Roza Maksimova, El’vira Kottina, Jelena Kočerina Šoutjärvespäi, Ol’ga Mironova, Nina Rembot (hot’ om šoutjärvlaine, radoi Kalages), Valentina Agafonova, Valentina Loginova Kalagespäi, Svetlana Jeršova, Vera Jefimova Kurbalpäi, Aleksandr Kostin, Galina Okuneva Vil’hälaspäi, Tatjana Stafejeva Järvišpäi, Viktor Jeršov, Gennadii Maksimov, Vera Lodigina, Gul’a Polivanova Vidlaspäi, Svetlana Nikiforova Arskahtišpäi, Jelena Šalajeva Kujaspäi... Nece lugetiž voib jatkata. Heile abuhu tuliba möhemba Svetlana Gotič, Maria Mironova, Julia Aprodu i toižed. Petroskoin suomalaiž-ugrilaižehe školha tuliba Marina Ginijatullina da Nadežda Petrova i äjad, äjad toižed.
Möhemba tulij ad opendajad oma jo openus universitetas, heile oli kebnemb rata opendamas kel’t, ved’ tedaba jo kelen strukturad, sistemad, mittušt oma sanuded universitetas ezmäi kaiked Maria Ivanovna Mulloželpäi. Universitetas radoiba i Liza Haritonova, L’udmila Aleksejeva, Valentina Rogozina, minä. Nügüd’ täl üläopišton pöudol jatktaba radod Ol’ga Žukova, Maria Košeleva.
Vepsän kul’tursebr ühtes školan i üläopišton opendajidenke kazvatiba čomakulun intelligencij an, kudamb radab školiš, universitetas, lugendlehteses, radios, televidenij as, politikan oblastiš: Irina Sotnikova, Larisa Smolina, Maria Filatova, Galina Baburova, Anastasia Jevtušenko, Kristina Strelkovič, Ol’ga Sobolenko i toižed. Om tärged se, miše kaik tahtoiba rata vepsän rahvahan, kelen oblastiš. Erašti voib kulištada mu gošt mel’pidod: ”Ei ole tärged, kuna radole lähteba pästnikad. Pidab vaiše opeta intelligencij ad, mitte hot’ midä-se tedaiži vepsläižiš, mitte om kuti orientiruitud rahvahaližehe kul’turaha”. No minä en ni kerdad kulend, miše hot’ üks’-ki mugoižišorientiruitudspecialistoišpäi oliži tulnu radmaha vepsläižehe kul’turaha. Olen mugošt mel’t, miše nece ei ole oiged meletuz. Pidab ei vaiše opeta äjak-se, no kazvatada-ki mugošt intelligencij ad, kenele mel’he om ičemoi rahvahan kel’ da kul’tur, ked eciba voimust radmaha sen kul’turan da kelen oblastiš. Muite nece om kuti dengoiden rajadand, a kul’turaha ni üks’ mugoine openus specialist ei tule. Valdkund andab dengoidi midä? Kenen i min täht?
Ka, hot’ vepsläine intelligencii ei ole äiluguine, no ühtenzoittud vägil, kuna ühtniba mugažo sebran aktivistad, tedomehed, küläintelligencii, om tehtud nenil vozil äi tarbhaižid tegoid. Om ani tärged satuzvepsänkelineKodima-lehtez, ”Verez tullei-al’manah i lapsiden täht – ”Kibin-žurnal. Konz tehlim necidä radod, minä, necen starinan kirjutai, olinKodimanezmäižen toimitajan. Radoim lehteses kahten kesken: minä i Nikolai Abramov. Siloi kaikutte lehtesen nomer oli kuti mitte-se ani geroitego: ei täudund vaihid, orfografi i oli alapordhal, ei olend korrespondentoid. No al oli luja taht sirttas edehepäi, ühtenzoitta lehtesen abul vepsläižid regionoid, sidoda niid vahvemba toine toižehe, tundištoitta regionoiden aktivistoid. Olen mugošt mel’t, miše nenid azjoid panim eloho.
Neniš 30 voziš om tehtud školan täht enamban koumedkümned kirjad openduzkirjad, lugendkirjad, vajehnikad, abupaginkirjad. En voi jonoštada, miše kelel pagižij oiden lugumär lujas kazvoi, no kaiken-se kazvoiba kelen resursad. Jogapäiväižes elos em homaičegoi-ki sidä. Ka, ezmäižiš openduzkirjoiš meil oli toivoid sihe, miše vepsän kelen openikad enamban teziba kel’t. Ka se muga oli-ki. Muštan vepsän kelen tundij oiden konkursoid... Siloi lapsed pagižiba kelel. Nügüd’ tehtas uden pol’ven openduzkirjoid (om tehtud jo viž kirjad), miččed om enamba adaptiruitud sihe, miše opeta mugoižid lapsid vepsän kel’he, ked hondoin jo pagižeba vai ei pagiškoiki kelel, oma vaiše genetižed vepsläižed. No kaikense om hüvä, miše škol ecib uzid voimusid kelen elon täht. Minei ei ole mel’he vaiše se, miše openduzkirjoid kätas, ozutesikš, pohjoižkarjalan kelespäi vepsän kel’he. Se om sel’gedmugoine kätud kirj maksab vähemba. No ved’ keled, hot’ oma-ki heimos, oma erižed, kelen grammatikad oma toinejiččed. Em-ik viškakoi kelen eričusid maha? Ozutesikš, vepsän keles om verboiden refl eksivine kändluz (minä pezen, nominä pezemoi!). Pohjoižkarjalas sidä ei ole-ki. Emik kadotagoi sidä?
No kaiken-se minä, kut vepsän kelen specialist, voin vahvištoitta, miše kel’ kazvoi nenil vozil. voim pagišta kelel enambiš temoiš, sanoid löudub, hot’ ei-ki erašti täudu.
Völ üks’, minun melen mödhe, ani päazjvepsänkeližen literaturan sündund. Ičeze aigan Elias Lönnrot vodel 1842 kirjuti matkkirjaha muga: ”Konz ei ole kirjkel’t, ei sündu literaturad-ki. Konz sidä ei ole, nece rigehtoitab kelen surmad. Kirjkelen alandused oma literaturas, mitte vahvištoitab kelen elod pidembaks aigkeskustaks. No ku literatur-ki ei voi muga vahvas tugeta kel’t, i se kaikense sambub, literatur kaičeb ičesaze čoman mušton kelen polhe.”
Konz seižuim Kul’tursebran alandusil, ei voind kuvitelda-ki, miše vepsänkeline literatur tegese tetabaks suomalaiž-ugrilaižiden rahvahiden keskes. Om tehtud äi Biblijan kändmižid Kädmižinstitutan radnikoiden abul (pämez’ Anita Laakso, Helsinki). Kändmižed paniba vepsän kel’t niiden keliden rindale, miččil om Biblii maman kelel. Kändmižed abutiba kazda kirjkelen prozale, ned vahvištoitiba kelen orfografijad, sen literaturišt stil’ad.
Meil sündui i kazvoi vepsän čoman literaturan klassikNikolai Abramov, Ladvan külän enzne eläi, kenen znamoičendad vepsän literaturan, vepsän rahvahan täht om jüged märita-ki. Hän oli loštai kelen tundii, žurnalist, lahjakaz runoilii, čoma fotoiden tegii, artist... Hänen nimi om tutab kaikuččele vepsläižele, a hänen runoid om kätud äjihe mirun kelihe. Nikolai radoi vepsläšt literaturad tegemižes, libuti sidä korktale pordhale. Om žal’, miše hänen elo oli mugoine lühüd...
Mugažo keskvepsläižele male, Mäggärvehe, om sündunu Valentina Lebedeva, čoma vanhan elon i kelen tundii. Hänen runod oma mugoižed pehmdad i lirižed, kuti rahvahan pajod. Niid tozi-ki pandas pajoiden pohjaks, i olen mugošt mel’t, miše pajoid hänen sanoile sündüb völ äi. Hän nügüd’ kirjutab prozad-ki, mi tundištoitab lugijoid hänen kodimanke, hänen läheližiden sebranikoidenke i sen kal’t heiden elonkevepsläižen elonke.
Pohjoižvepsläine vepsän kelen tundii Alevtina Andrejeva mugažo täudel südäimel andoihe vepsläižihe azjoihe. Hänen runoid om pandud äjihe openduzkirjoihe, hän ühtni vepsänkeližen radio- i lehtezžurnalistikan alandusiden tegemižehe. Rürik Loninan nimi tedab mugažo kaikutte vepsläine, hänen nimi om kirjutadud vepsläižen muzejan seinlaudaha, sikš ku muzei kandišeb Rürik Loninan nimed. Natalja Anhimova i toižed muzejan radnikad čomin jatktaba R. Loninan zavoditud radoid, süvenzoittes niid, tehtes muzejan nimed tetabambaks.
Tärktal sijal om ühthižrad suomalaiženJuminkeko”- fondanke i Markku Niemiženke. Fondan abul oli tehtud äi vepsläižid matkoid i kaks’ kirjutajiden suimad: 2002 v. Kuhmos, 2012 v. Vologdas. Nene suimad andoiba voimust nägištada toižile rahvahile meiden satusid, no ezmäi kaiked ozutiba meile ičelemoi, vepsläižile, miše meil om ičemoi literatur! Meiden kel’ om literaturkeliden riviš! Juminkeko-fond tegi meid rohktembikš, ved’ Markku Niemižen nevondal kändim vepsäksKalevalad” (2003) i tegim, olgha lühüdan, no ičemoi eposan versijanVirantanaz” (2012; ”Kalevala-kändmižen iVirantanaz-eposantegii om minä, Nina Zaiceva).
Nece vaiše lühüd-ki azjoiden lugetiž ozutab, miččid sur’kuluid radoid tegim ühtes. Pidab vaiše uskta ičemoi vägihe i el’geta, miše kel’rad, rahvahan udessündutand ei ole vaiše fol’klortradicii vai fol’klorpraznik. Ei, minä en ole sidä vasthapäifol’kloran kaičendata rahvahal ei ole jurid. Sikš tugedam praznikoid, i niihe navediba ühtneda ristitud. Šoutjärven Vepsän rahvahan hor, vepsläižedNoid”- iRandaine”- gruppad oma praznikoil päsijal. No keleta ei ole henged. Ku ei linne kel’tka mil erineškandem toižiš rahvahišpäi? olem evropalaižed irdnägol, ka meiden kul’turki nahodib evropalaižehe. No kul’turan mušt eläb fol’kloras, a kel’om sen kaičii i sen ozutai, se tundištoitab kaikid vepsläižen kul’turanke. I nece kaik tugedab meid, andab meile olda rahvahan, eläda edemba, püžuda mirus vepsläižin.