Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Galina Baburova.
Üks’ om hüvä, a kaks’ – paremb
Источник:
Kodima. № 9, 2019, с. 3
Galina Baburova
Üks’ om hüvä, a kaks’ – paremb
вепсский
Младописьменный вепсский
Jo videnden kerdan Karjalaižiden, vepsläižiden da suomalaižiden Mediakeskuses mäni ”Melekaz pätnič. Igähižed rahvahad”-vastuz. Nece om hüvä tradicii Mediakeskuses – kundelta lekcijoid, miččed koskeba Karjalan igähižid rahvahid. Täl kerdal vastusen teman oli kodikel’.
Starinoičemaha kodikeliš oli kuctud nel’l’ paginikad: suomen kelen opendai Tatjana Islamajeva, TV:n toimitai Ol’ga Ogneva, universitetan üläopenik Sv’atoslav Polin da aktivist, ”Karjalan kelen kodi”-projektan ohjandai Natalja Antonova.
”Min täht opeta suomen kel’t Karjalas”– mugoine nimi oli ezmäižel dokladal. Tatjana Islamajeva ei amu pördihe tagaze Petroskoihe Helsinkišpäi. Äi vozid hän openzi suomen kel’he Petroskoin universitetas, tegi openduzkirjoid. Uzišt siš, miše universitetas saubatihe Baltianmerensuomalaižiden keliden tedokund holestoiti händast. Hän muštab, mitte hüvä reputacii oli sil, miččed čomad suomen kelen opendajad radoiba tedokundal, miččid mahtokahid openikoid se pästeli. Tuldes Karjalaha hän radaškanzi Karjalan Suomen kelen keskuses opendajan. Lekcijan aigan hän nimiti äi süid sihe, miše pidab opeta suomen kel’t Karjalas. Ned oma erazvuiččed. Ezmäks, nügüd’ Karjalas om vähä suomen kelel pagižijoid da vähä suomen kelen specialistoid, kudambad voižiba opeta lapsid kel’he lapsiden päivkodiš, školiš, universitetas. Toižeks, suomen kelen tedo abutaiži äjile löuta radod, tehta uzid kosketusid, olda rohktan matkoiš Suomehe. Ližaks, keliden tedo levitoitab meiden kaceged miruhu, kehitoitab meiden mel’kuvitelust.
Jatksi paginad kodikeliš Ol’ga Ogneva. Hän om mugoižiš harvinaižiš ristituišpäi, kudamb opendab ičeze last karjalan kel’he sündundaspäi. Ol’ga jagoihe kundlijoidenke ičeze mahtištol. Ol’gan sanoiden mödhe, nece ei ole jüged azj, ližaks, se om maksutoi. Kaik, mi sen täht tarbiž – teta kel’t ühtele vanhembišpäi. Iče Ol’ga kazvoi karjalaižes küläs, karjalaižes perehes. Händast kazvatiba baboi da dedoi, kudambad molembad teziba hüvin karjalan, suomen da venän kelid. Ližaks, hö molembad oliba opendajin. Ol’gad kazvatadihe karjalan kelel, nelländehe vodehesai hän ei tedand venän kel’t. Nügüd’ hänen elorad om sidotud karjalan kel’he, hän radab Karjalan televidenijan rahvahaližes toimištos. ”Muga tegihe, miše kodikel’ abuti minei valita eloradod, mitte sötab mindai” – sanub Ol’ga. Hän, kut niken toine, tedab, miše karjalaks pagižijoid nügüd’ om lujas vähä, niiden enambišt om aigvoččed ristitud. Kacmata sihe, hö ühtes mužikanke pätiba opeta karjalan kel’he ičeze L’oša-poigad. ”Nügüdläižel aigal ku hot’ üks’ ristit pagižeb karjalaks om hüvä, a ku kaks’ – ka völ paremb”, – lugeb Ol’ga. Hän sanub, ku hänen elorad ei oliži sidotud kodikel’he, ka hän kaik-se opendaiži last sihe. Ol’ga starinoiči siš, midä tehta, ku laps’ kazdes ei tahtoi pagišta kodikelel, ved’ nece oleskeleb lujas paksus. Iče Ol’ga norudes harjeni lidnas pagišta venäks. Hän nevob: algat lopkoi pagišta lapsenke kodikelel. Ku laps’ küzub venäks, antkat vastusid kodikelel vai tehkat muga, kuti tö el’gendat vaiše kodikel’t i algat tehkoi sidä, midä pakičeb laps’, kuni hän ei sanu kodikelel. Aigan sirttes Ol’gan poig el’genzi ičeze unikaližust da erigoičust äjiš toižiš lapsišpäi da nügüd’ hän om ülev, miše tedab karjalan kel’t.
Äi kommentarijoid da küzundoid sünduti koumanden paginikan ezituz. Oli lujas melentartušt kundelta, mikš üläopenik, kudamb opendase universitetas lekarikš, openzi vepsän kel’t da kaiken aigan kehitoitab ičeze kel’mahtoid. Sv’atoslav sel’genzoiti, miše laps’aigan tat andoi händast opendusele Suomalaiž-ugrilaižehe školha. Sv’atoslavan tatal oma vepsläižed jured, hän tahtoi, miše hänen poig tedaiži vepsän kel’t. Hän iče-ki napri opeta kodikel’t, konz hänen poig tezi jo sidä hüvin. Kaikidenke ristituidenke, kudambad mahtaba pagišta vepsän kelel, Sv’atoslav pagižeb vepsäks. I nece om hüvä ozutez meile kaikile. Mö harjenim pagišta venäks, hot’ tedam kodikel’t, i kaiken aigan sanelem kelen kaičendas. Sv’atoslav lugeb kaik vepsänkelišt literaturad, mitte lähteb Petroskoiš, hän kacub užištoid da kundleb radiopaginoid kodikelel, kävub Paginkluban vastusile, hän ecib kaikuttušt voimust pagišta vepsän kelel, miše ei unohtada sidä.
Melentartuižen dokladan eziti Natalja Antonova-ki. Hän starinoiči ičeze rados kel’pezas, mitte om Vedlozero-küläs. Natalja om mugošt mel’t, miše karjalaižes vai vepsläižes perehes om jüged kazvatada kaks’keližust last sikš, miše nügüd’ om vähä mamoid vai tatoid, kudambad iče tedaižiba kodikel’t. Ningoižile perehile abuhu voiba tulda kel’pezad. Vaiše mugoižed kel’pezad, kus lapsidenke kacujad i kaik radnikad pagižižiba vaiše kodikelel. Vedlozero-küläs mugoine kel’peza radab jo kaks’ polenke vot. Kel’peza radab lapsiden päivkodiš, i se ei erine päivkodišpäi ni-mil paiči sidä, miše sigä lapsed 1,5-7 vodehesai homendesespäi ehthasai kuleba vaiše karjalan kel’t. Kel’pezoiden temad Natalja oppib jo äi vozid, hän tedab erazvuiččiden maiden kel’pezoiden mahtištoid, kaiken aigan vajehtase niiden radnikoidenke tedoil, iče kirjutab brošurad necile temale.
Tedomehed todenzoitiba, miše kaks’keližuz’ ei telusta lapsiden kazvatandas. Vastkarin, lapsed, kudambad laps’aigaspäi tedaba enamb üht kel’t, oma rohktembad, sädajad, hö kebnemba opendaba gumanitarižid tedoid, heiden mel’kuviteluz om levedamb, hö oma tolerantižembad.
Natalja sanub, miše tedab vaiše kümne pereht, kus lapsid opetas karjalan kel’he. Äjak-žo perehid, kus lapsid kazvatadas vepsän kelel? Mikš mö em kaikoi kodikel’t? Mikš om muga vähä ristituid, kudambad holduba kodikelen kaičendas? ”Melekaz pätnič” oli lujas melentartuine, no kut homaičiba sen ühtnikad, kundelta lekcijoid Karjalan igähižiš rahvahiš tuleskeleba nene ristitud, kudambad muite-ki tundeba hüvin toine tošt, mikš-se neniden ristituiden ümbruz ei levigande voziden sirttes.