Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Sarn koumes velles

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный вепсский, тексты для детей

Источник: Kändi Sergei Minvalejev, Kipinä. № 3, (2019), с. 18-19

Sarn koumes velles
(вепсский)

Džoan RoulinganGarri Potter i Surman Lahjad-romanaspäi

Eliba-oliba koume velled, i naku kerdan läksiba matkaha.
Astuiba hämäras pit’käd tedme i tuliba jogennoks. Se oli süväei sa mända bradindsijas, da völ mugoine hotk, miše ei sa ujuda. No velled oliba noiduzazjan mastarid. Maihuhtiba čudkaluižilsild kazvoi-ki jogen päl. Velled oliba jo kesk sildad, kut äkkid nägištibaseižub heiden kohtas ken-se pit’käs sobas. Se oli Surm.
I Surm pagižeškanzi heidenke. Hän lujas kurktui, miše koume žertvad pageni hänespäi, ved’ tobjimalaz matknikad upsiba jogehe. No Surm oli melev. Hän ozuti, miše čududelese velliden mastarudehe, i tariči kaikuččele vellele valita ičeleze pauklahjan sikš, miše voiliba manitada händast.
Vanhemb vel’l’ pakiči Surmal kaikid vägekahamban mirus čudkaluižen. Sid’ Surm katkaiži oksan buzinan penzhaspäi, mitte kazvoi läheli, tegi oksaspäi čudkaluižen i andoi sen vanhembale vellele.
Toine vel’l’ tahtoiškanzi alenzoitta Surman völ enamba i pakiči hänel väged kucta ičeze heimolaižid surman miruspäi. Surm lendi kivižen, mitte venui randal, i andoi sen keskmäižele vellele.
Lopuks küzui Surm norembal vellel, midä hän tahtoib. Noremb vel’l’ oli kaikid ustavakahamb i kaikid melevamb, sikš pakiči antta hänele mugoižen azjan, miše voiži hän lähtta sigäpäi i Surm ei voiži sabutada händast. Surm oli käregandenu, no tarbiž oli hänele antta ičeze nähmatomuden soban.
Siloi läksi Surm pol’he i pästi koume velled toižele randale. Astuiba ičeze tedme i kaiken lodaižiba kesketi sen varastamatoman azjan polhe da ihastuiba čudokahiže kaluihe, miččid Surm lahjoiči.
Ezmäine vel’l’ läksi ühtehe edahaižehe külähä, kus hän buzinan čudkaluine kädes rikoi noidan, kudambanke oli ridas. Oldes hüviš meliš hän zavodi bahfalidas ičeze surmatomudel da kaluižen vägel. No öl toine noid vargasti necen čudkaluižen, i koletoiti händast.
Muga Surm oti ezmäižen vellen.
Sil aigal keskmäine vel’l’ pördihe ičeze kodihe. Oti hän kiven, mitte voili kucta kolijoid surman miruspäi, i kändi sen koume kerdad kädes. Mitte čud om! hänen edes seižui neižne, kudamdan hän tahtoi otta mehele, no vaiše neižne aigoiš koli.
Hot’ neižne oli-ki pördnus eläbiden miruhu, no ei olend hänele sijad tägä, da lujas mokičihe hän. Lopuks keskmäine vel’l’ tuskas läksi melespäi i rikoi ičtaze, miše olda ühtes armhanke.
Muga Surm oti toižen vellen-ki.
Surm oli ecnu koumant velled äi vozid da ei voind löuta händast. A konz noremb vel’l’ tegihe vanhaks, se iče hädi nähmatomuden soban i andoi sen ičeze poigale. Vastati hän Surman kuti vanhan sebranikan da ičeze tahtol mäni hänenke. I kut arvoižed läksiba neciš miruspäi.