Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Vanhad openduzkirjad

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный вепсский, тексты для детей

Источник: Kipinä. № 9, (2019), с. 10-11

Vanhad openduzkirjad
(вепсский)

Tämbei sinä kebnas luged da kirjutadad vepsän kelel. A tedad-ik sinä, miše muga ei olend kaiken aigan? Meiden ezitatad ei tednugoi vepsän kirjkel’t. voiba vaiše pagišta kodikelel, no ei voinugoi kirjutada da lugeda vepsän kelel. Vepsän kelen ezmäine kirjamišt oli tehtud 1930-vozil. Vepsän kelel paindihe enamb 30 openduzkirjad, kirjoid lugemižen täht, tehtihe vepsän kelen vajehnikki. Nene kirjad oliba čomad da melentartuižed. Niiš voi lugeda starinoid vepsän rahvahan polhe, Venäman elon polhe, sarnoid živatoiden polhe da äi tošt. Niiš voi lugeda vepsän kel’he kätud tetabiden kirjutajiden töid. Ozutesikš, Anton Čehovan, Aleksandr Puškinan, Maksim Gor’kijan da eskai Viktor Gügon kirjutesid.
No nenid kirjoid lapsed lugiba ei pit’kha. Vepsän kelen opendamine loptihe, kirjad polttihe, a kelel varaitihe pagišta-ki. Mugoine opalahine aigkeskust oli meiden mal. Uz’ vepsän kelen kirjamišt om sündnu jo vozil 1980-1990. Se vajehtihe, kehitoitihe i nügüd’ sinä void lugeda kirjoid da lugendlehtesid vepsän kelel, void iče kirjutada sil, midä taht.
Vepsän rahvaz kaiči erasid vanhoid openduzkirjoid vepsän kelel. Nügüd’ sinä void ičetiž sil’mil nägištada, miččid kirjoid lugiba meiden babad da dedad.

Orav

Hoikile pedajan oksaižile om čokaitud babukoid.
Nece orav kuivatab niid tal’veks.
A konz küpsneba pähkmed, ka oravaine keradab kaikid parahimid. Hän peitäb niid pun ondusehe. Kandišeb sinna erašti nel’l’-viž kilogrammad pähkmid. Oravaine kuti valičeb kaikid čomembid pähkmid.
Voib olda muga, miše erasel vodel mecas ei ole pähkmid da käbuid.
Siloi oravad lähteba ičeze kodimecaspäi. lähteba kogonaižel oraviden kanzal. eciba mugoižid sijoid, kus om söm, kus voib eläda koval tal’vel.

Söta linduid tal'vel

Konz lind om külläine, siloi hän čomas voib tirpta vilud.

Kackat kül’mnu linduine. Hänel jäiba vaiše lud da nahk höunhidenkemuga hän laihtui. Miš suriš tal’ven viluiš löuta ičeleze sömän, lindud kaiken lähemba i lähemba tuleba meiden kodihepäi.
Necil aigal voit heile abutada.
tegem linduiden täht sömsijan, – sanuiba lapsed.
Löuziba laudaižen, ladiba sidä iknannoks. Kaikuččel päiväl paneškanziba laudaižele muruižid, leibän koruzid da jüväižid.
Linduižed kaiken oliba külläižed, sikš viluil päivil heile oli lämemba.

Kondi lehmän kogos
(Paimnen starin)

Sil päiväl olin kodiš i lehmihe tönduin vaiše ehtkoižel.
Lehmäd oliba ei edahan. Konz ümbärdaškanzin heid, ühtnägoi üks’ lehm hurahti minunno.
Nägen: seižub kondi kahtel käbälal i kacub minuhu.
Midä tehta? Ladin otta kirvhen, a kirvest ei ole. Iškin barabanha, kidastaškanzin. Kondi punoihe i hurahti lehmihe. Lehmäd mäleganziba i ličeškanzihe kondjan päle. Kondi satati härgaižen da lehmän.
Minä völ lujemba barabaniškanzin i kidanke hurahtin kogon keskhe.
Kondi pageni. Lehmäd joksiba se kodihe, se mechapäi.
Minä joksin lähembaižehe külähä, kucuin kaks’ mest oružjoidenke i pol’öhösai ambuim, miše küksta kondajad tagemba.
Toižel päiväl kacuin sen sijan, kuspäi tuli kondi i homaičin hänen jäl’gid.
Jäl’ges necidä en rohtind jätta lehmid üksnäze.
Päliči päiväs kulištin, miše lähembaižes küläs kondi sordi kaks’ živatad, kudambad oliba jänuded öks.