Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Mitein Tuzik vasikan pelašti
Mitein Tuzik vasikan pelašti
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Šinä
kešänä myö jo elokuun alušša tulima kyläštä pos’olkah .Meijän lehmä Hertta oli tottun paimenella kävellä , niin mamma šitä pos’olkaššaki piäšti irti kävelömäh .Myö veikon kera vain kaččoma , jotta lehmä ei mänis šillan tuakše .
Yhtenä päivänä sovhosin laiva toi meijän šyyšheinät ta mamma piäšti lehmän kera i härkävašan .Šillä oli jo kolmaš kuukauši ta še oli oikein hyppijä ta leikkijä vasikka .Veikolla mamma käški paimentua elukkoja , a miula kerätä mussikkua .Niin myö veikon kera läksimä paimeneh , mie – kannu kiäššä , hiän – vičča matašša .Veikko enemmän leikki koiranpennun kera , mitä paimenti .
Tämä koiranpentu oikein mukavašti piäsi meijän pereheh .Kevätpuoleh pappa kolmella heposella veti rahtie kauppah rospuuttaajakši .Yhtenä päivänä , konša rejet jo oli kuormitettu , hiän tupakoičči kuormittajien kera .Šiihi juoksi koiraluama , višših oli “koirien hiät ”.
Koirien kešeššä pappa näki hyvän pistykorvan ta kippurahännän pennun remmi kaklašša .Hiän kyšy miehiltä , mistä še on šemmoni pentu koiranlaumah piäššyn .
Miehet vaššattih , jotta jo netälin päivät še pentu on ollun laumašša , onnakko on ekšyn .Šiitä yksi vanha kuormittaja šano papalla :
– Šiehän , Paavo , olet mečäštäjä , ota pentu matkah .Häviey še tiälä , kačo kun on jo laihtun .
Pappa rupesi viheltämäh ta nimijä šanomah .Kun pentu kuuli Tuzikin nimen , niin ihaššukšissah juoksi papan luokši .Miehet nakrettih :
– Isäntä löyty !
Pappa šen nošti rekeh , pani turkin piällä ta toi kotih .Tuli veikolla hyvä yštävä .Kešäkši pennulla luajittih koppi .Pentu oikein tykkäsi leikkie .Mamman liäväkotit oltih aina koiran kopissa .Niitä še kanteli šinne-tänne .
Mie keräsin kannun mussikkua , kun kuulin lehmän mölinän .Še möläsi niin , ikäh kuin kontie olis hyökännyn .Veikko juokšou vaštah , karjuu :
– Vaša hautah mäni !
Mie juokšujalkua kaččomah , ka vasikka hauvašša on , yksi piä vain näkyy .Lehmä kun miät näki , rupesi horšmua šyömäh ei ni mikšehkäh .
Mie kun kačoin , mitein še hauta oli tullun , ihan pahua luati .Šiinä kohašša oli šeison vanha mänty , ka tuuli oli kuatan šen .Nyt mahtavat männyn juuret törrötettih ylöš päin .Männyn juuriloissa oli ylen šuuri kivi .Juuret oli kiertouvuttu kiven ympäri kuin kiärmehet .
No mitä nyt ruatua ?Nyt , tällä järellä , mie šitä temppuo en olis ruatan , ka šilloinhan olin 13-vuotini .Mie laškeuvuin hautah .Veikolla oli slinkkuveičči mataššah .Šillä myö kaivoma šuuren kappalehen muata hauvan laijalta .Veikko otti remmin , pisti šen koiran kaklaremmistä läpi .Mie piäššin lentat kaššoista (miula oltih pität kaššat ) ta šivoin yhteh .Šiitä yhen puolen šivoin remmih , a toisen vasikan etukapieloih , a iče völjäyvyin vašan alla .Kolmannella kerralla šaima härkävašan hauvašta pois .
Veikko karjahti :
– Tuzik , kotih !
Koira koko voimaštah nyhtäsi ta vaša kuperkeikkua piäsi hauvašta , vain takašorkat miun šilmien ieššä viuhahettih .Miula kaikki vapisi , en muissa mitein ni iče hauvašta piäsin .
Šiitä kuulima mamman iänen .Hiän Santra-täjin kera läksi jo meitä eččimäh .Hyö ihmeteltih šitä hautua ta kivie juurissa .Hämäräššä še näytti ihan kauhielta .Vasikka oli niin vaipun , jotta Santra nošti šen olkapiälläh .
– Šovan aikana piti 70 kilon jauhovärččijä kannella , tämä vaša on kuin
lehtikerppu , šano hiän mammalla .
Meitä veikon kera ei kirottu , vain ei ni kiitetty .Mamma šano :
– Kyllä teitä , lapšet , Jumala varjelou .
Miula monta päivyä šelkyä ta vaččua kivisti .
Monen vuuvven piäštä myö mamman kera olima šiinä kohašša marjašša .Kuatunut puu oli jo šahattu halokši .Mie en löytän enyä hautua enkä kivie , mi oli juurissa .Mamma šano :
– Ka kivenhän pitäy olla muašša , eikä taivahašša riekkuo .Konša puu šahattih , kivi nošti kannon ta istuutu paikallah .
Pappa opašti Tuzikin hyväkši meččäkoirakši .Kymmenisie oravie ta meččoja šai pappa koiran avulla .Yhtenä kevyänä koira pelašti veikon avannošta .Veikko opašti Tuzikin vetyä čunua nuorašša .Šen čunan kera še i mäni avantoh , ka koira veti nuorašta veikon jovešta .
Talvella 1970 vuotena meilä ollut ämmö oikein kipeyty .Pappa läksi häntä heposella viemäh Kalevalah .Tai koira piäsi irti čiepistä ta juoksi jälkeh .Šieläi kato .Veikko oikein kor’uičči .Mamma vain miettien šano :
– Mistä tuli , šinne i mäni .
Myö tähä päiväh šuate , konša keräyvymmä veikon ta čikon kera yhteh , aina muistelemma Tuzikkie .Kyllä še oli kaunis koira : rušappa , pakšu turkki , valkie kakla ta rinta , šuuret luapat , kippura ruškie häntä , pistykorvat ta järkövät muššat šilmät .
Kahen vuuvven piäštä i pappa kuoli .Muisto on vain kaikista jiänyn .
A šiitä vašašta talven aikana kašvo hyvä härkä , kevyällä še vietih podsobnoih , minne sovhosista tuotih vasikkoja .
Mitein Tuzik vasikan pelašti
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
–
–
–
–
–
–
–