ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Aleksandra Lesonen. Auroran pyytäjä

Aleksandra Lesonen

Auroran pyytäjä

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Pohjoisluonto šäilyttäy monta arvautušta. Yhen šalaisuon latinalaini nimi onAurora Borealis”. Tätä mukavua luonnon ilmijyö rahvaš šanotah revontuliksi. Värikäštä taivahan näytöštä muapallon eläjät šuahah ihual’l’a jo tuhanšie vuosie. Ihmiset, kumpaset eletäh pohjoislevehykšillä, missä talvella on n’apayö, annettih revontulilla tarunomasie ominaisukšie ta kekšittih eri legendoja. Muinais-saamelaiset kuviteltih, jotta n’aparepo heiluttau pehmiellä hännälläh ta lumikypinät pelmahutah.

Monta mukavua juttuo on kerrottu revontulista, onnakko ei joka ihmisellä on mahollisuš nähä tätä kummallista taivahan näytöštä. Ka juuri šitä varoin ihmiskunta kekšiki nykyaikasie tekniikkalaittehie. Onnellini on tuo ihmini, kellä on mahollisuš ei ainuoštah nähä, ka vielä i ottua kamerah šitä čuutuo ta šiitä esittyä mukavie valokuvie toisilla.
Yksi šemmoni valokuvuaja Vitali Nikulin eläy Vuokkiniemeššä. Myö pakasima kuvamečäššykšeštä ta mieš näytti omie valokuvie.
Miula on pieni kokemuš revontulien kuvuamisešša, kerto valokuvuaja. Šuurie ta kirkkahie revontulija onnistu ottua kamerah vain kakši kertua. Kyläššä on enemmän mahollisukšie, jotta ihual’l’a šitä ilmijyö, šentäh kun kaupunki on liijan hyvin valotettu. Mie rupesin harjottelomah Vuokkiniemeššä, vet pienie revontulija meilä šuau nähä melko rikeneh. Luvin internetistä mitein pitäy ottua kuvah revontulija. Šitä varoin pitäy ašettua jalušta, luatie šuuri valotušaika ta valonherkkähyš. Enšimmäisie valokuvie mie näytin heimolaisilla ta tuttavilla. Kaikin ihmeteltih ta ei voitu uškuo, jotta kyläššä rikeneh šattuu tämmöistä taivahan kummua.
Vitali Nikulin šaneli, jotta šiitä hänen onnistu valokuvata šuurie revontulija. Ne kuvat mieš paino sosialiverkoissa.
Šattu niin, jotta vuuvven 2019 tuiskukuušša yhtenä iltana miula šoitettih tuttavat ta šanottih: “Juokše pahalla ta ota valokuvie!” Mie melkein alačči hyppäsin pakkasella. Hyvä, jotta juošša ei pitän loittoseh. Pihapellolta näky oli mahtava! Šemmosie revontulija meilä šattuu harvoin. Paičči vihrietä värie taivahalla oli ni erimoisie ruškien värin vivahukšie. Ka kuvissa niitä melkein ei nävy. Šilloin mie otin 15 kuvua. Mie ašetin šuuren valotušajan, šentäh kuvissa revontulet ollah šuuremmat, mitä oli tovellisuošša, onnakko ei olla niin šelvät. Mie hyvin vähän korjuan kuvie tietokonehella. Nyt aina konša on šelkie ilta, mie kačon taivahah, jotta pyytyä auroran kaunehukšie. Rikeneh revontulija šuau nähä päiväsen välähykšien jälkeh.
Valokuvuaja kerto, jotta rikenempäh revontulet ilmeššytäh kylän koilispuolella ta šiirrytäh luoteisošah. Revontulien aikana šuau kuulla erimoisie iänijä, jyškähykšie, šuhinua. Tietomiehet ajatellah, jotta še riippuu päiväsen aktiivisuošta, konša še lykkyäy energijua ilmaštoh. Näitä iänijä šuau kuulla hyvin harvoin, konša ei ole tuulta ta toisie iänijä. Vitali Nikulin vielä ei ole kuullun näitä iänijä, ka voit olla, jotta tämä maagija on vielä ieššä.