Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Runohuavoine
Runohuavoine
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Rahvahan runohuttu pikoi pienile lugijoile
Yksi, kaksi, kolme, nelli.
Tuli jänöi gostih meile.
Viizi, kuuzi, seiččie, kai,
Jänöi juoksi, sinä jäit.
Pei, pei pezästy,
Muni, kana, munastu,
Harakan haudazeh,
Hačattajan pezäzeh.
Tikku muas,
Tikku tuas,
Tikku voipadazes,
Tikku ikkunragozes.
Vualin, vualin leibäzen,
Huškuan päččih – huš!
Pastu, pastu, leibäine,
Mageine da pehmeine.
Keitä, muamoi, kuaššua
Meijän suurel perehel.
Yhtel annan, toizel annan,
Kolmandel annan, nelländel annan,
A kaikis pienimäl en anna:
Sinä etgo vetty kandanuh,
Etgo halguo hommannuh,
Sinul ei rodei nimidä!
Harakku, harmai bokku,
yhtel jallal skoččiu.
Harakku, harmai bokku,
opasta minuu lendämäh,
älä ylen ylähäči,
älä ylen alahači,
kohti miiloin kodizeh.
Pastan, pastan kakkaraizen,
Siimaizen, suolaizen,
Mezimarjan megevuon,
Kangasmarjan kaunehuon.
Tämä syli – tuatale,
Tämä syli – muamale,
Tämä syli – buabale,
Tämä syli – died’oile.
Dostalit sylit ičelleni!
Ostas, tuatto, heboine,
Kolmes rubl’as kelloine.
Ajelen da pajatan,
Čoman tytön muanitan.
Jänoizeni, jänoizeni,
Älä mene mäin al.
Mäin al on aidu
Aijan al on anzu.
Sie sinuu tavatah
Sit sinuu tapetah.