Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Matti Pirhonen. Rokakši vain paissiksi
Matti Pirhonen
Rokakši vain paissiksi
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Kevätilta šulakuun
lopulla .
Torikan Tarassie , jo kuušissakymmenissä olija Kiimasvuaran poštiošašton hevoismieš ta ankara mečäštäjä , istu peräikkunan ieššä šelin pirttih ta lat’t’asi kuušitoista-kaliberiseh haulikkoh panokšie .
Joka kevät hiän istu näin ušeita iltoja ta huolellisešti valmistautu kevätmečäššykšeh .Joka kevät hiän kulko korpija ta šaloja , šentäh kun mikänä laulu ei hänen mieleštäh vejä vertoja kiimamečon šoitolla .Ta olihan šiitä rämppimiseštä hyötyöki : šuau šyyvvä mečon lihua , šulat ta höyhenet voit kovota potuškoiksi ta perinöiksi .
Hänen pitkäaikani toiveh oliki šuaha šiäššetykši ampumista meččoloista niin äijän šulkua , jotta niistä vois ennein kuolomuah luatie akallah Hotoralla pehmien šulkaperinän .Tosin täh aštisien tulokšien mukah hiän voit laškie , jotta šulkaperinän kokuomiseh tarvitah vielä kakši kertua še ikä , mi hänellä nyt on , vain tämä ei häntä haitannun .
Hiän smietti näin : kun kokemuš lisäytyy , niin šualehen miäräki kašvau geometrisešša šarjašša .Ta hiän oli varma , jotta hänen piämiäräh toteutuu .
Nyt oli kevät ihan nenän ieššä ta šiksi oli piettävä kiirehtä , jotta kerkieis käyvä mečonšoittimella ušiemman kerran .Tarassie kuato patruunoih mitallisen porohkua , šiitä miärätyn šumman haulie ta niijen piällä tumppasi paperie niin tarmokkahašti , jotta nenän n’okašta šilloin tällöin tipahti šuuri hikikarpalo .Lat’attuja panokšie on jo kerttyn patruunavyö puolillah .Hotora touhosi hikipiäššä hellan viereššä illaista hommaten .
– Oh-hoo ! Aivanpa tämä lat’t’aušhomma ottau šelkäh , šano lopulta Tarassie , pani työvälinehet penkillä ta oikasi šelkyäh niin voimakkahašti , jotta nikamat nakšahellah :
– Vain ei še voššuh tyhjäh mäne .Kuuleš , Hotora !Vielä šitä täššä talošša meččorokkua lusikoijah ta niin jotta nuapuritaloh kuuluu ryyštämisen ryminä .Še še onki oikieta meččämiehen ruokua , še rokka .Vain mitä , akka ?
Hotora on puahtun aivan ruškiekši hellaviereššä .Hiän on šuanun jo aivan kyllälti tuoš ta troppisešta ilmaštošta ta nyt vielä tuo Tarassie vuatiu vaštaušta höpinähäš .
– Rokkako ? kuulu Hotoran iäni potakkakattilašta nousijan šumun šejašta .– Noinko vanhanaikani mieš šie olet ! Ken nyt rupieis rokkua keittämäh ?En ainaški mie .Nykyaikana meččo on äijyä parempi paistina .
Tarassie enšiksi aivan ällisty tuommosešta vaštaukšešta .Šiitä hiän kuitenki ryhty puoluštamah ajatuštah .
– No , no , akka ! Kyllä rokka on šentäh mainijuo ruokua , väitti hiän .– Varšinki kun šiih panou šopivan miärän ruisjauhuo šuurukšekši ta mavuštau šen šiitä viilikermalla ...
Vain Hotora ei antan periksi .Hiän kimpautu jo aivan tosissah :
– Heitä nyt , hyvä mieš , hiiteh koko rokkaš !Löysitpä herkun !Oletko šie , ukko-riepu , kuullun , jotta toisissa taloissa ois meččo tai muu liha rokakši keitetty ?Ta tiijä šeki , jottei keittokirjaššakana mainita šanallakana koko meččorokašta .
– Kuule , akka ! Tarassien iäni voimistu ta nousi jo melkein kokonaisen oktavin .– Kumpi täššä talošša on isäntä , šiekö vain mie ? Kun šanon , jotta meččo pannah rokakši , niin še pannah !
Hotoranki iäni koveni ta nousi ašteikkuo ylemmäkši :
– Tarassie !Kumpi täššä talošša ruuvvan laittau ?Šanoppaš še !Ta šie šyöt šitä , mitä mie keitän .Ta meččo pannah paissiksi , šanon mie .“Kumpi muka on isäntä !” matki Hotora .– Vain oletko unohtan , jotta naisella on šama iänioikeuš kuin miehelläki ?
– Jottako iäneštämäh täššä ... jäynäsi omuah isäntä .– Še on kyllä pötyö še .
– Još et taho , jotta haulis ta porohkaš lennettäis likašankkoh , ni pane šuuš heti kiini , uhkuali jo akka .
– Elä uhittele ! Hauli ta porohka ollah rahanalaista tavarua ta niitä ei tyhjäh panna , puoluštautu Tarassie .
Riita jatku .Hellan kuumuš ta miehen uppiniskasuš alettih ottua Hotorua ärällä .Hiän ajatteli , mitein löytäis aran paikan vaštuštajaštah .
– Istuu šiinä kaiket illat , mokoma kuhnuš , kekši hiän viimein . – Še šiun šukuš onki ollun niin kuulusa šiitä laiskuošta ... Ta šiušta on tullun šiinä šuhtehešša šuvun paraš ...Ihan verini laiska !
– Vain kaivelomah täššä , Tarassien šappi kiehu , ta hiän iski vaštah :
– A šiun šukuš on šemmoista juoruakkašukuo , jotta još ne ei päiväššä šua luatie vähintäh kolmen kilometrin pituista juorukierrošta , niin ihan läsiyvytäh šiitä tušašta . Ta šie olet šiinä enšimmäisellä šijalla šuvuššaš !
Taistelu kiihty , vaikka alkušyy oliki jo aikoja šiitä unohtun .Kumpiki kuot’t’eli löytyä ičelläh aina vain uušie kosurija .
Vain šiitä alko jo vaivuttua .Taisteluvälitki jo muututtih mul’l’otukšekši .
– Pitäis kait šen illallisenki kohta olla valmehena , välähti Tarassien mieleššä , kun šuolista alko kuuluo kurinua .
Hotoralla alkoki jo kohta olla stolah pantavua .
Nämä šeikat šuatih riijan hil’l’oikseh lauhtumah .
Vähitellen myršky tyynty ta perehelämän kirkaš päiväni alko kurkissella ukkoispilven riekalehien takuata .
Tarassie pisti jo leikiksi :
– Mistä še tämä meteli meilä alko ?..No , muisti hiän .– Šiitä rokaštahan še taisi šyttyö koko mylläkkä . Eiköhän jätetä tätä asieta šiih šuaten , kun šuahah meččo .Ve täkkä šiitä vaikka pitkyä tikkuo ...
– No , myönti Hotoraki . – Kun tuot mečon ... Šiitäpähän näkyy .
Rauha oli rakennettu .
Tarassie šaiki kevyällä mečon .Še taisi olla šyntysin ainaki Kutuzovin ajoilta , šentäh kun vaikka lintu oli ollun Hotoralla koko päivän kiehumašša , niin šiitäki šen liha oli šitkietä kuin rahisnahka .
Muitein kumpiki šai šanallah : parahat lihapalat pantih paissiksi , a jaloista ta šiiviskynkistä keitettih mainijo rokka .
Rokakši vain paissiksi
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
–
–
–
–
–