Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Elina Timonen. Kesseliukko
Elina Timonen
Kesseliukko
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Ainahan karjalaisilla naisilla
riitti työtä , varšinki Mikin akalla .Jo päivän valotešša oli mäntävä ukon kera kaččomah verkkoja .Šiitä piti jauhuo jyryyttyä käsikivellä šekä šurvottua petäjyä huuhmarešša .Mitein muitein olis ennein vanhah leipä riittän .
– Oh-hoh-hoi ! henkähteli Mikin akka aina šitä , kun häntä ei oltu kučuttu omalta nimeltä šiitä lähtien , kun hiän oli männyn miehol’ah .
Vain harvat muissettih enämpi , jotta tuaton koissa hiän oli ollun Anni .Lapšieki hänellä oli jo melkoni lauma .Kaikki tuattoh näkösie pellavapäitä .Heitäki nimitettih vain Mikin Pekakši , Mikin Okukši ...
– Kaikki vain Mikin ! pahotteliutu Mikin akka töijeh välissä .
Päivän mittah hiän šai pyörie kuin kärppä anšašša .“Pereh ei elä peikalon piällä ”, tiesi hiän šanontahisen . Kalavati ta kalitat oli šuatava stolalla , kun pereh keräytyy samovuaran ympärillä .Oli šuovatta ta kylyki piti lämmittyä .Šai šiinä juošša toisenki kerran kantuas’s’a vettä rannašta .Šeki työ kuulu Karjalašša vain akoilla .Nuapurit ois pietty nakrun pilkkana , još ukko olis tuonun pirttih vaikkapa halkoyšän .
Mikin akka oli juštih kumartun ottamah järveštä vettä puušankkoh , kun kuuli huhuo :
– Tulkua ehättämäh !
Toisella rannalla šeiso mieš kesseli šeläššä , šarkatakki piällä .Eiköhän šillä liene oltu tuohiviršutki jalašša .
– Olkoh šielä ehätettävä ! tuškitteli Mikin akka , vaikka tiesi , jotta karjalaiseh tapah kuulu käyvä venehellä vieraš toiselta rannalta .
– Vuota vähäsen . Jouvat vuottamah , kesseliukko !papatti Mikin akka .
Hiän vei vejen kylyh , kohenti kekälehie šiämeh lämpiejän kylyn kiukuašša ta tuli pihalla kirissellen šilmieh karkiešta šavušta .Mieš vieläki šeiso kaitasen lahen toisella rannalla ta viittuali .
– Venehtä ! kuulu iäni vettä pitin kuččuvašti .
– Kun olis hoti parempua rahvašta . Mi lienöy matkalaini .Vuottakkah !šano Mikin akka puoli-iäneh ta piätti viijä vielä kerran vettä kylyh .
– Tänne venehtä ! kuulu jo kolmannen kerran .
Kun Mikin akka oli lopulla työntämäššä venehtäh vesillä , huomasi hiän jotta nuapurin Ontrei jo šouti vierašta käymäh .
– Hyvä kun läksi , tuumi akka .
Muitenki on työtä enämmän , kuin tarpehekši : pirtti pešömättä , kalakukko paistamatta , lehmä lypšämättä ...Kenpä niitä kaikkie töitä jakšais luvetellakana .
Utelijaisuš jäi kuitenki Mikin akkua vaivuamah .Harvoin tiälä šyrjäkyläššä vierahie liikku .
– Kenhän šeki lienöy ? akka smietti .
– Pitänöykö käyvä illalla tiijuštamašša , piätti hiän , vain pitäššä paijašša jäleššä pyörijällä pukšuttomalla pojallah hiän čuhkasi :
– Mitä möllötät šiinä ! Vähänkö niitä kesseliukkoja liikkuu mečissä .
Iltua vuottamatta hiän kuitenki mäni Ontrein taloh .Pirttih tultuo Mikin akka risti šilmäh ovenšuun orren alla .
– Terveh taloh ! Terveh vierahalla !Mistä še vieraš on ?Mistä matka ?Mitä šitä kuuluu muuvvalla muajilmašša ?
– Terveh , terveh . Tulin vain näillä mailla kaččomah , mitein tiälä eletäh .
– Issu ! murahti isäntä välittämättä šen enämpyä pirttih tullehešta ta jatko runon laulamista .
Mikin akka mäni naisien puolella ta issahti laučalla .Vierašta kačelleššah hiän piätteli :
– Kačo šie , kirjuttua šuattau , a on kuin mušikka ainaki .
Kun ei kenkänä kiinittän huo mijuo Mikin akkah , hiän piät ti näyttyä , jotta tietäy še hiänki uutisie :
– Tiijättäkö työ , jotta tiälä Karjalašša kiertelöy oikie kirjaniekka , runoja keryälöy .Lönnrotiksi kučutah .Iče Arhippa Perttuseltaki on kirjuttan .
– Niinkö ? vieraš oli ihmettelövinäh .
– Oikein tohturi kuuluu olovan , no hyvin höyli . Rahvahalla jakelou kostinččua kesselistäh , Mikin akka tiesi lisätä .
– Onhan täššä miulaki pikku esineh , šano vieraš ta anto Mikin akalla roššin .
Akka kaččeli šitä ihaštunehena .Šemmoista ei ollut kelläkänä muulla kyläššä .Ta kun šen vielä šai aivan ilmasiksi .
– Passipo ! Kiitoš !akka kumarti vierahalla jalkah .
Häntä hävetti , jotta ei ollun männyn ehättämäh näin hyvyä vierašta .Šitä murehtien hiän kyšyki :
– A kenpä šie olet ?
– Tämä vieraš on šama Lönnrot ! Ontrei tuhahti .– Ole šie iänettäš . Anna miän laulua .
– A-voi-voi ! A mie kun ajattelin , jotta hiän on vain tavallini kesseliukko !
Kesseliukko
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
–
–
–
–
–