Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | ? Помощь

Kaičuz

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный вепсский, тексты для детей

Источник: Gul’a Polivanova, Kodima. № 6, (2020), с. 8

Kaičuz
(вепсский)

(Vepsläine sarn)

Penes vepsläižes küläs, čudokahan nimenke Muražmät, eläjid jäi vähä.
Kezaks völ tuliba vunukad da kezapertineläjad, a toižel aigal harvas pertin päl nägüi savuine. Muga oli i necil vodel.
Külän röunas seižui pen’ pertine, miččes eliba Pavelded da Matr’on-bab. Heile ühtes oli severz’ vozid, miše sanuda opak! Voinan proidiba, sömännäl’gän nägiba, kolhozas radoiba, lapsid lendiba da vunukoid kazvatada abutibahüvän elon eliba, ei hondombad toižid, da tuli bed, kuspäi ei varastadud
Meren tagapäi meiden maha tuli sur’ pahuz’, a nimi hänen oli Gaved’. Vaiše ristituhu tartubzavodib ristit läžuda. Hibj kaik palab, paha rügitez hengen täptab i surman tob Ӓi rahvast kaiked madme koli, a völ enamba bol’nicoihe putui Lendlese Gaved’ man päl da ecibkeda völ kaumha vedäda.
Vaiše suriš lidnoiš da küliš ristitud saupsihe ičeze pertiš, irdale lähttes sud krepiškanziba, sil’mäd očkiden taga peitäškanziba, käzile sormikod paneškanziba, a jäl’ghe irdad muilanke käded da rožan čomašti pezeškanzibanikut Gaved’ ei voi sada rahvast. Hurgab sinnätänna irdadme, a tehta ei voi nimidä!
Tedišti Gaved’, miše penes küläs Muražmät-nimel eläba vaiše vanhad ristitud i meletab: ”Nene vanhušid nimidä ei tekoi da ei el’gekoiheid i koletan!”.
Ištuihe hän raudaižele aidverajan pangale da varastab ajandad. A pangan necen osti Oleksii, Pavel-dedan poig, edel ajandad külähä. Amu jo toivoti Oleksii, da aigad edel ei olend.
Ištub Gaved’ pangal da meletab: ”Om minai zapasas kaks’ nedalid, a voib olda, i enamba! Vaiše minei i minutad täudub, miše pangalpäi Matr’on-babkale libo Pavel-dedkole hüppähtada, a jo sid’-se minä tegen ičein mustan radon! Zavodin röunaspäi da i kaiken rahvahan küläs koletan!”.
Tuli Oleksii külähä, azoti mašinan kazvatajiden pertinno da sab sumkad produktoidenke. Gaved’ ihastelese: ”Pigai tuleb minun aig!”. A Pavel sumkad pani pordhile, iknaha kolkotaškanzi, mamanke da tatanke pagiži iknas päliči da mäni kohendamha aidverajan. Jäl’ges völ kerdan pagižiba i Oleksii ajoi kodihe. A kazvatajad sumkad otiba, söndan da zelläd saiba, käded čomašti peziba da magatamha paniheeht jo tuli.
Ištub käred Gaved’ pangal, da iče ičezenke pagižeb: ”Nimidä-nimidä! Kaks’ nedalid pertiš ei voigoi ištta!”.
Toižel päiväl varastab Gaved’, konz ken-ni vanhoišpäi pangas pal’hal kädel otase, da rožan kosketab. Meleti, miše vedele mäneba jogelea heile lapsed kaivon iknan al amu jo kaivoiba! Haugod oma drovännikas rindal, koirale vunukad suren voljeran tegibavaiše elä!
Proidi nedal’. Gaved’ vägen kadotab, pangadme odva ujelese, käreidab! Varastab, miše Pavel-ded mäneb sobatan jogen randha kül’betid lämbitamha. A vanhad päčiš nogen sordiba, Matr’on-bab mecoin suugal päčin pohjan pühki, suren padan vet lämbiti da päčiš i pezihe! Ende küläs vepsläižed muga pezlihe! Möst Gaved’ jäi niminke!
Toine nedal’ pigai lopiše, varastab Gaved’, konz laukha ken-ni mäneb! A baboi da dedoi kartohkoid keitäba, senüt lukuiženke žariba, hambhaižed čaškaspäi sabasöba da maguštelese! A karzin mitte čoma lapsil om tehtud, da kuverz’ söndad sinnä sügüzel om pandud: morkofk, nagriž, ret’k! Lačuskapust, toižesbol, koumandesgarbol! Bankad ogurcoidenke da marjkeitosenke seižuba, kuti saldatad paradal! Pertiš, päčin taga lukuine ripub, a viivodalkuivatud babukad! Voib ei üht kud eläda i nimittušt laukhišt himij ad ei söda!
A päiväine necil kevädel paštab joga päivänkut voib ristituile abutab! Matrön-bab se kalitoid, se koloboid, se skancoid paštab. Ku ningoi az’Pavelded se kurnikan zatrib, se bol’nikan, se pirgoid tauknanke. A erasišti olut stokanaižen kukerdab, taljankan otab da akanke pajoid rästaba! Libo samvaranno ištuse ani iknan kohtasčajud plikutaba, iloižil toine tošt näritaba! Gaved’ kacub, da hibused röstab, eskai venc male lanksi, a tehta-se nimidä ei voi! Voib olda, völ elänuiži Gaved’ pangal päivän-toižen, ku ei üks’ az’.
Vanhembal vunukal Viktoral sündui poig, i nimuden lapsudele andoiba Pavel, kuti pradedal! Zvoniba lapsed, miše sobatan lähteba kaik sväzileamu jo openzihe Pavel-ded skaipadme pagišta! I torelk pertin päle amu lapsil da vunukoil pandud om, i telefonad sotovij ad osttuda kut meletit! Voinan aigal Pavelded sv’azistan radoi, äjan mahtab da tedab!
Ku ningoi az’pani Matr’on-bab parahiman sädon, a Pavel-ded sai ičeze kitelin. Medalid da ordenad heläidaba muga, miše täpsi Gavedil korvad. Niiden hoštatesespäi sogeni Gaved’ da i kolimuga i kuivi pangale!
Eläba vanhad Matr’on da Pavel, ei sand heid nimitte Gaved’oli heil kaičuz! Sur’ da vägekazlapsiden da vunukoiden armastuz da hol’! Olgha ningoine kaičuz linneb kaiken i kaikuččel vanhal kazvatajal, i konz tuleb paha Gaved’nimittušt hubad ei tege. Kaikat ičetoi läheližid!