Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Tatjana Semečkina. Kivakka ta hänen akka
Tatjana Semečkina
Kivakka ta hänen akka
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Lapšena
olen kuullun ämmöltä :
– Tuaš še Kivakan akka purkuo ajau !
Mie häneltä kyšelin aina :
– Ken še on še Kivakka , kun hänellä on šemmoni voimakaš akka ?Nyt muistelen šitä ämmön starinua .
Pohjosešša , kahen vuaran välissä , joven šuušša oli pieni kylä , šiinä oli vain kolme taluo .Yheššä niistä elettih ukko ta akka .Ukon nimi oli Kivakka .
Kučuttihko ukkuo vuaran nimellä , tahi moušot vuaralla šiitä pantih ukon nimi , en tiijä .
Nuorena ukko käveli uittuo laškomašša loitoš šuveh päin .Šieltä hiän ni toi akan .Naini nuorena oli oikein kaunis : muššat šilmät ta tukat , šuurikašvoni ta kepiejalkani .Vain oli hiän vielä i noita-akka .
Ukko nuorena oli miehukkahana prihana , ka i vanhoilla päivin hiän niise oli vielä melko potrakka .Vain piippu oli hänellä šuušša huomenekšešta iltah šuaten .Konša ei ollun tupakkie , ni hänellä vältti i jäkälä .
Ukolla ta akalla oli kosa .Še joka kešä venehellä vietih joven poikki pukin luokši .Vielä ukolla oli hyvä oravakoira ta akalla oli emäkkö kišša .Heilä oli vielä ni yksiainut eloh jiänyt tytär .Ka še oli otettu miehol’ah toiseh kyläh ta hänellä jo oli viisi omua lašta .
Niin ni elettih vuosi vuuvvelta .Ukko mečäšti , šuahušti jäniksie ta oravoja , toičči ni repo šattu .Akka kiššan kera kalašteli joven šuušša , lypši kosua ta keitti rokkua .
Monieš kerta vuuvvešša kyläššä kävi laukunkantajie .Hyö vaihettih tavaroja nahkah .Niin ukko šai mečäššyštarvikkehie ta tupakkie , a akka šai kahvie ta šokerie .Kyllä šiitä oli hyvä elämä !
Tämä tapahuš šattu heilä talvella , tuiskukuun alušša .
Akka nousi vesišankkojen kera termällä taloh päin .Kaččou , ka kauhissuttavan šuuri lumipilvi rippuu ihan talon katon yllä .
Akka karjuu ukolla :
– Hyvin ruttoh ota torvi , nouše kattoh ta ala puhuo pois šitä pilvie , jotta ei kerkie rymähtyä talon piällä !
Ukko šieppasi torven , millä muanitti poroja , kontamaisin nousi katolla ta rupesi mukamaš puhumah .
Torvi karjahti pahalla iänellä .Pikkusen aikua ukko turutti , ka pilvi ei ni liikahtan paikaltah .
Akka kauhtu :
– Piäše pois šieltä , iče tulen !
Ukko ihaštu , autto akkua krapuaštua kattoh ta iče šai piippuh šuuhu .
Akka kattoh nouštuon muisti tietohuššanat .Hiän otti torven , šano ne šanat tai puhalti .Šamašša nousi šuuri tuuli , pilvi hajautu lumišajekši tai lenti šuveh päin .Ka še tuuli nošti monta lumipilvie .Kyllä akalla riitti työtä monekši päiväkši .
Šiitä ajašta vanha rahvaš šanou , konša on lyhyt purku : “Ka Kivakka tuiskuo työntäy ”.Vain kun on monen päivän purku : “Ka Kivakan akka otti torven , vielä pitälti tuisku ei lopu ”.
Kivakan kun pitäy piipun šuušta ottua , jotta turuttua , ka hiän vet ei voi pitälti olla tupakoimatta .A Kivakan akka kun šanou tietohuššanat , niin šiitä joka talvi pohjosešta tuiskuuki .
Kivakka ta hänen akka
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
–
–
–
–