Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Ivan Stepanov. Luontuo pitäy šuvaija
Ivan Stepanov
Luontuo pitäy šuvaija
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Kešällä
, heinätöijen lopettuo , konša vielä ei ole alkan pellon leikkuu , kiirehien töijen lomašša on lyhyt väliaika , konša voipi lähtie kalapyyntöh vähäsen loitommakši Kotijärveštä .Kun lašet verkot veteh , ni šuat šyötäväkši vereštä kalua , a šattunou enemmän – panet šäilijöh , vielä toiččiki tarviččou .
Pyyvvykšet oli jo lašettu , vois käyvä niitä kaččomah .Muamolla piti apulaisie šiihi .Mie ta velleni Juakko , vielä pikkupojat , jo ravenima niin äijälti , jotta muamo otti miät verkkoloilla Luuluajärveh šuaten .Šinne oli noin viijen-kuuvven virššan matka Kotijokie myöten .
Huomenekšella päivän noušun kera läksimä šoutamah pyyvvyšpaikalla , muamo peryä pitämäššä .Hupa oli matka myötävirtua , ruttoh piäsimä Leviepohjan lahteh , missä miän verkot oltih veješšä .Noštima pyyvvykšet , vetimä vähäkši aikua kuivamah .Muamo hoiti kalat – ahvenet , šärit , oli šekautun verkkoh hauki – keitti uuhhat ta čäijyt .Pyhä Petri tälläki kertua onnisti – kori oli täyši šualista .
Voit vähän aikua levähtyä , kuni verkot tuuleuvutah päiväpaissošša , lašemma ne illemmällä – päivällä še kala ei puutu , pakasi muamo .
Päivä on kaunis , taivahalla ei nävy pilvenhattarua eikä i tuule kovuan .Meččärannašša on hil’l’aista , kuuluu vain pienien lintusien vičerryš .Piätä huimuau ihana luonnon tuokšu .Vesiranta on ualtojen puhistama hetikkö ; vain ylempänä muarannašša on tulvan noštamie viimevuotisie ruohoja – vejen šilittämät ne ollah niin kuin šovitut hivukšet .Järvi on rannašta melko loitoš matala , šilie kivetöin vejenpohja .
Tämmöni ihana olopaikka meilä poikaviikareilla on mieleh .Myö juokšentelemma pitin hetikkyö , ajauvumma järveh – uimah , präiskytämmä vettä , villiemmä .
Muamo noštau piätäh , hiän jo pikkusekši torkahti uneh , ka kuuli miän melun .Muamo kačahti järvellä päin ta šanou meiläni :
– Pojat , elkyä työ kovuan telmäkkyä , šuatta vihman aikah , kaštau miät kotih männeššä .
Emmähän myö leikkijät malttan heittyä ta vakautuo , emmäkä piäššyn perillä , mistä še nyt niin ruttoh šiä vois muuttuo , rupieis tuulomah ta vihmumah .
Tuli jo aika vejellä verkot ta laškie ne veteh , anna vielä yö-kakši pyyvvetäh vereštä …
Emmä kerin vieläi verkon laškuo lopettua , kun järven pinnalla alko näkyö muutokšie : valkie vesi alko šinertyö , šielä-tiälä juokšennellah pienet vihuripyörät , tuulta kuin ei ni ole , no tumahtau eryähičči .
Muamo šanou :
– Kiirehempäh lašemma loppuset verkot , poikkosempah šouvamma kotih , moušot kerkiemmä , kuni šiä ei tavota .
Jälelläh kotih päin šoutua vaštavirtah on vaikiempi kuin tullešša .Tuakši jäi Naiskoški , jo pyörähtimä Vašanluuvvon mutkah .Ieššä vaštah tulou Viita – tuuhie mäntymeččä aivan rantah šuaten .Kiertimä Ukonniemen korkiet rannat – eikä meilä vielä mitänä hätyä .Jo näkyy Tavaskan luhat ta oja .
Hyväni aika !Yhtäkkie , niin kuin šilmän räpähykšeššä pimeni .Muššat , šiniset , harmuat pilvet nouššah Viitavuaran takuata .Ieššä tuprakko pyörehtiy tuonne-tänne , vualienharmua , kuin vanhan ukon parta – piänvetäjä , šen jäleššä mečän laitah šuaten koko taivaš on muštana .
Meiltä pojilta šilmät kiirissyttih , kačahtelemma muamoh ta šouvamma min voimie riittäy .A muamo rauhallisešti kačahtelou ylähäkši nousijih pilvilöih , tai šanou verkkaseh :
– Iivana , poikani šua ruttoseh kattila käteh , rupiet vettä viskuamah veneheštä .Juakko , mäne peryä pitämäh , a mie koitan poikkoimpah šoutua .
Yhtäkkie miän piän piällä räčkähti , iski monišuarani Ukkosen šalama , alko hurissa vihma .
Hyväni aika !Varjele , Ukko taivahaini , meitä täštä mellakašta : vettä ta ruahta taivahašta tulou niin kun šitä ylähyätä kuatais šavoista šuurista tynnyrilöistä .Rakehet lyyvväh venehen laitoih , šieltä pömpitäh ylähäkši , kipiešti n’apitetah šelkyä , käsie , piätä , ravissah kalavakašša .Vesi täyttäy venehtä – vain kerkien ammultua laijašta piäličči .
Muamo šanou :
– Poikan , pane kirveš kalavakkah – Ukkoni piluau kalat .
Kaikki paikat oltih vejen vallašša , joven vejet kiehuttih-kuohuttih , kuin šuuri pata ahjošša .Näytti šiltä , jotta yhissyttih taivahan pilvet ta joven vejet .
Ei mitänä nävy ieštä eikä takuata .Myö šouvamma lähekkäli joven rantua , jotta emmä ekšyis .Ei ole minne piiloutuo , pelaššumma još muamon voimija riittänöy šoutua .Taivahani Ukko , elä anna miän upota joven pohjah , varjele meitä !
Piäsimä joven šuuhu , kämmenen pituvuš matkua jäi kotirantah , no šeki on vielä kulettava .A vettä on jo puoli venehtä .
– Poikaseni , keštäkkyä vielä vähäni ! Kaikki voimani panen , pelaššan tiät !
A taivaš vielä ei armahtan – vettä työntäy kuin korvošta .Jäi kymmenisen metrie kotirantah , miän veneh täytty vihmavejellä , še uppo pohjah , myö joutuma veteh .Hyvä kun olima läššä rantua , jalat täytettih pohjah .Niin myö kualoma rantah ta juoksima kotih , vesi vuatteista valuu .Stepani-ämmö oprasojen ieššä moliutuu :
– Passipo šiula , Jumala , autoit lapšie , piäštih elošša kotih .
Lienöykö še luonto rankaissun meitä kun emmä totellun muamon varotušta ?Luontuo pitäy šuvaija .
Luontuo pitäy šuvaija
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
–
–
–
–
–