Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Sergei Jevstafejev. Valgiet gribazet

Sergei Jevstafejev

Valgiet gribazet

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский

Tämä

kummu

minun

kel

oli

vuozinnu

1970. Oldih

menemäs

syvyskuun

loppupäiväzet, kyläläzet

varustettih

talvekse

kartohkua

, kalua

, siendy

da

marjua

. Kogo

nedälin

priskutti vihmu

, ga

puhaldi

suvituuli. Ozuttihes

päiväine

lämbeni, rounoku

järilleh

tuli

kezä

. Huondeksel

nostuu menin

pordahile

, minuh

kerras

lengäi semmoine

hengentäppiäjy sygyzykezän tundo

da

ei

suannuh

ni

sanuo

maltua

. Se

on

ellendettävy

, silloihäi minul

oli

vai

seiččietostu

vuottu

. Täs

ijäs

elaigu

ozutahes loppumattomakse

, olet

voivas sego

väis

, suvaičet

kogo

muailmua

, se

, tiettäväine

, suvaiččou

sinuu

...
Illal

yksi

brihaččulois

sanoi

, ku

“paloksel”, muga

sanottih

mändymečän palanuttu kohtua

, kazvettih

valgiet

grivat

. Minä

koppain

saruas

kaksivaihtehizen Riga-motopiedan, huavo

hardieloile

, veičči

kormanih

da

niilöin

kel

lähtin

pitkin

kyliä

Suojärvelepäi. Kylän

reunal

azetuin

tervehtimäh

Kolkasovan Kol’ua – tuatan

sevoittaren ukkuo

. Häi

oli

kohendamas

suurdu

puuhistu

“ut’ugua

”, kuduadu

vedelläh

traktoran

peräs

da

muga

tazoitetah

juamua

. Sienis

kuultuu Kol’a nimitti

minuu

naiivizekse

optimistakse. Ollen

optimistu, ga

olgah

, ližäin

guazuu

da

edehpäi

...
Azetuin

kahten

kilometrin

piäh

kyläspäi

, muga

sanotun “rajavardoiččijoin” lammin

luo

. Enne

tiä

oli

salvettu

rajavardoiččijoin mökkine

, kunne

myö

puaksuh

käimmö juomah

čuajuu

da

saimmo

pidiä

käzis

toven

avtomuattua

.
Minä

peitin

puunjuuren tuakse

mättähih

motopiedan da

lähtin

astumah

suos

poikki

paloksele. Astun

, hynhetän

pajostu

, riuhton

mättähis

buolua

, ičelleni moine

hyvä

mieliala

... Kuulen

– huruas

puoles

mi

lienne räžähtih, kiännäldin piän

, ga

sie

pitkin

ojitustu

mättähis

läbi

juoksou

suuri

elukku da

kolme

pienembiä. Mieleh

tuli

– hirvi

kolmen

poigazen

kel

. Vuotas karkoitan da

kaččelen

, kui

voditto pagoh

. Heitin

repun

, viuhkutan

sil

piän

piäl

, juoksen

niilöin

peräh

da

viheldän

mi

on

vägie

. Pieni

hyppäi

hirvimuaman jalgoih

, se

kiännäldi kuperkeikan, kačon

, ga

käböin tilas

sil

ollah

kynnet

. Muamorukku

– nuathäi ollah

kondiet

...
Suuri

harmannuh

kondii

kolmen

poigazen

kel

hävii

pedäimägyričän tuakse

. Pidäyhäi tulla

nenga

lähäl

kyliä

, eigo varua

ni

joven

tagua

ruadajua

meččyzavodua! Mustoh

tuli

Morozko-kino, kus

kondienpoigazet kannellah

suurii

valgieloi

griboi

. Lähtin

astumah

pitkin

mägyriččiä...
“Eee.. ”, kuulin

iänen

taguapäi da

kiännäldin piän

. Seiččie

metrii

minuspäi

seizou

tagakäbälil ilmovoi elätti

da

kaččou

kohti

minuh

. Kogo

ijäkse

jäi

mustoh

se

silmien

lipahtamatoi sydämessäh

menii

kače

. Pollästyingo? En

, tuli

vai

yksi

mieli

: “Syönnöygo kerras

, vai

havvannou

muah

?”
Minä

luvin

, ku

ei

sua

seizattuo

kondieh

sellin

, eigo sua

lähtie

pagoh

, sego

äijän

muudu

. Buaboi

musteli

, ku

meijän

rodn’u

Lubosalmen kylän

luo

ambui

yhten

kondien

, a

toine

taguapäi mädžäitti iččiedäh ambujua

. Minä

metrii

viizi

myöstyin

, sit

kiännäldimmös

da

pagoh

. Suos

dai

mättähis

läbi

lendäjen

lennin

, en

tundenuh

ni

motopiedan painuo

, hyvä

, ku

se

kerras

lähti

käyttöh

. Azetuin

vai

kylän

lähäl

Miikulan rinnal

. Sanon

kielastelemattah

, tuaksepäi

en

ni

kerdua

kačahtannuh, sendäh en

voi

sanuo

, juoksigo peräh

emäkondii

vai

ei

. Kol’a kuundeli minun

paginua

, kačahtih

minuh

päi

da

kuilienne rounogu höpsistyi

...