Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | ? Помощь

Paušin Šan’uu. Kezan kuvad: piened muažemad

Paušin Šan’uu

Kezan kuvad: piened muažemad

карельский: людиковское наречие
Новописьменный людиковский
Myö vuotamme kezad kodvan. Ezmai mujukkahan sygyzen dälges tulou pitke da vilu talvi. Sid myö ylen kodvan vuotamme, konz diävižutah ezmaižed lehted da kukad, konz päiväine rubedau paštamah, konz lunduižed letäh tagaze suvespiä. Myö kai vuotamme, konz lämmän keväden dälges tulou keza.
Ezmaine kuva. Därved da d’oged.
Pitkän talven dälges, konz tulou mielehine lämm, konz tuldah räkkäd päiväd, miel’hyväl myö päivitumme da kylbemme därviiš da d’ogiiš. D’ogahižel on oma kodirand, kunne kävyd kezoil räkän päivän aigan. Se voi olda i pieni meččelambi, libo därvi, libo d’ogi. Se on oma čoma koht, kudamad uneksiid kaiken vilun aigan. Luaskav päiväine lämmittäu muga, što hedi unohtad kaikiiš pahusiiš. Päiväžen lämöi andau meile hyvän mielen, a lämm därven vezi abuttau unohtada päivän viäzyndän. Meiden Kard’alan därved da d’oged oldah sadad kierdad paremb daigi čomemb, migu rajantagaižed mered!
Toine kuva. Mečče.
Kard’alan mečäd oldah murd’akkahad da sienikkahad. Kezäl mečäs void löytä must’oid, mandžoid, babarmod, buolad, äi gribad daigi siened. Mečän muard’ad oldah magedad da meheväd, a gribad i siened oldah maguž syömine kaikiile, i lapsiile, i aiguižiile. Ken suvaiččou "hil’l’ašt mecuindad", ylen vuottau kezad. Mečäs ed huomaida, kut terväh aig menöu, no oled ylen ihastunu, konz tuled mečäspiä täyded viršid muard’ad! A sid kodiš keitäd mageded varend’ad. Nikuz muailmaz ei kazveta moižed magedad muard’ad da gribad, kut meiden Kard’alas!

Kolmandž kuva. Kyly.
Muailman kaikiš ozakkahamb ristikanz on moine, kel on oma kyly seižou Kard’alas därven libo d’ogen randal! Kezäižel ehtäl mäned kylyh, siga vaistoižed hyväižesti koivuvastal i mäned därved kohtižin! Siga kylbezid i uudessah mäned kylyh! Muga void käveltä sinne-tänne moned kierdad! A kylyn dälges virud heinäl heinsarajas i hengitad pitkäheze kezan duuhud.
D’ohahižel meis voibi olda omad kezakuvad. I omad kezakuvad diädäh meiden muštoh. Nämäd muštod abutetah meid vuottada pitkän talven, lämbitetäh meid viluin päiviin aigan. I sid myö uudessah ylen kodvan vuotamme, konz diävižutah ezmaižed lehted da kukad, konz päiväine rubedau paštamah, konz lunduižed letäh tagaze suvespiä. I uudessah myö kai vuotamme, konz tulou keza.