ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

T’oktii minä olen laskenuh

История изменений

18 октября 2022 в 14:59 Нина Шибанова

  • создал(а) текст
  • создал(а) перевод текста
  • создал(а) текст: T’oktii minä olen laskenuh iče. Sanos hüvin, tarkazeh, kui se laijjah? T’oktin laskendu on se prostoi dielo, kon’ešno, ken kuihäi maltaw. Müö laskimmo t’oktii kaksinkümmenim puudin da piäl’, üksis havvois piästimmö t’oktii. Kuibo se lajjah, haudu pannah? Sanos. Haudu, häin eule nimiituttu haudoa. Piättih enne havvoiz, a jälgimäi emmo pidänüh havvois vous’e. Ni vous’e emmo pidänüh. Sen vai ku roun’aičet moat, sid azud nelli kuuroa. Hoavaz enämbil’l’eh azut kuurat. Nu l’eviät kuurat, nenga azut hoavas. Kuuralleh, ku enne vestolaudu oli (liennet nähnüh), vestettih l’evoloih. Sih loaduh azut n’elli kuuroa, pohjam panet. Sid azut salvoizen nenga korgien, pohjah lavvas pročnoiz ül’en opat’ ku joašiekan. Sid soglasno kuurii, mittuod l’eviät kuurat, piduhuttu i kai, sid joaššiekkaizen ku azut, sid n’elli žerdii panet pohjale. Sid žerdilöil’e piäl’e lad’d’uat net tuohet. I tuohen t’uukan sen loajit korgien sih piäl’e. Juuri se pidäü natrovie [muga], štobi häi ei vois mukeldoa sinne. Enzimäi sie riävün panet tervastu. Se pihkahizet, tervaizet, azud halgoizet tervaizet. Reävün tervastu panet, sid lad’d’oat tuohtu. Rouno toko kaikkiel’epäi ül’em pidäü lad’d’ata net. A sid opat’ tuohtu lad’d’uat, sid opat’ reävün panet halgostu, štobi häi rouno meniiz. Sit ku azud hänem min korgevus pidäü se, sit kiinität hüvin hänen. Ku ei olle nuaroa (ga meil oli nuaroa kon’ešno), sid vičad hüvät kiänäd da sid n’okat tabuad. Ezmäi ühted n’okat žirdil’öih, toizet panet žirrid ned peel’e, sid toiziz agjoiz hänen kiinitäd vastakkai sen, štobi ül’en hüvin tuohet kiinittäs. Sid artelilleh hänem mökeldät sinne joaššiekkaizeh. Sid joaššiekkaizeh ku mökeldät, sit salvuo nostad, d’o ulgosalvuo sidä. Kaiken sen korgevumah pidäü, min korgevus se haudu roih, vaiku nostoa ulgonpäi, salvoine loadie, salvo. A sit täh toizeh čurah sinne nimidä et pane, d’o roih l’evüd vai ku ühted. Toko salvoizem paned da i moan trambuičet hüvin. Moan ül’en kovah trambofkal sid nostat kaiken sen ül’ässäh. Trambuičet ül’en hüvin kai. Da piäliči vie nenga venčan vastah tuohed diäh ned alemba. A vie salvoizen paned ül’embä. Sit piäl’e katad hänen, libo kudžoimättähäl katad, libo sammalel, libo miltahto katad. Sid moadu piäl’e ül’en hüvin. Moan sen kai trambuičed ül’en hüvin piälpäi. Moized om meil’e azuttu čurkat, semmoizet pal’l’at. Sit pal’l’al perrat kaiken ül’en hüvin. Sit piäl poltat tuldu. Tuldu gu poltad nenga üön, robl’o on sit piäl. Kaikem piduhuon sidä robl’o pidäü panna piäl’e. Sid annad vilustua hänen. Nenga sutkat štob anna häi vilustuu. Piäliči häi sumbenow da tuohed ned kärbistümäh ruvetah. Sid opadi ül’en hüvin trambuičet, sid rubied händü jo poltamah samastojaat’el’no. A sid on iel’l’eh tänne, meil’e kus se t’okt’i l’ähtöü. Nijjien kuurien oal om pandu kuuru nengoine. Kaikkii, štobi häi kaikkien oale täüdüs. Sit kuuras keskikohtal on loukko. Alemba on sie haudu, sie on rengi [pandu] haudah. Sid enzimäi kuuras täs sih kuurah kirbuo t’okti. A sid iel’l’eh sie rengih sid rubie konzu l’ähtemäh, sid ei mene nimidä aigoa, d’on rengi täüzi, erähil kerdoa. A vai robl’o se puudu palau, d’oga kieral pidäü tuhkat piäliči ottoa eäreh. Moized on skrepkad loaittu, skrebit eäreh. I ainos pidäw se pažuija, značid. Karjalan kieleh požakal sil perrat kaiken, štobi häi sumbenis, eiga häi tulen ottoa südämeh. Sid häi voibi süttüä, voibi kai sudre mennä. Vot sih loaduh i palau. Nenga sutkad n’el’l’ät händü pidäü hüvim poltoa. Kuni palaa, ei soa kruto poltoa, eiga häi voibi spihnie, libo midätahto. I sit pidäü vardoijja, konzu ku halgozii niidü azut. Ni čut’ ei soa jätteä sinne oksaistu nimittumoa. Oksaine vai puuttunou, sid zrif polučih hänes, havvas sit. Se ül’en [puaksuh] bivaičeh n’eznakoomoi enzimäzen [kerdu] laskii da kai, vai oksaistu kaksi-kolme [puuttunou], a häi nipočom eule niidü oksaizii. Oksaized pidäü niis kaččua, tervaizis kai. Mindäh ollou, häi ku sie kiinittäü, napr’ot händü sie paarom, kai sit. Spihn’ed da, sit hüpätäh kai ül’äh eäreh.^ L’evittäü eäreh havvan kogonah. A tervan laskendas ongo midä erinomastu, vai eule? A tervanlaskendu on prostoimbi, tervoa müö laskimmo moneh loaduh. Venehie luajindah laskimmo kattiloil. Külükattilad enne oldih sie, külükattilan azud opad’ oale lavvan.^ Sen žestil opšivoičet. Sit kattilan nabeičet nenga tervaksel hüvin da kaikki kumalleh hänen keänät, kattilan. Sid rannat vai ku alahači moatat kattilaz nenga čurakämmen korgevuoh. Sit tuldu poltad. Opad’ haudu vai pidäü alači, sinne olla haudu, štobi tervat kirvottas haudah da rengih. A nened tervad neniz havvoiz laskiettih ga se on prostoi. Mejjen toatto z’animaiččih äijjäl sil dielol. Tervoa laski häi. A haudu se loajitah pitkü, no ei l’evei, nenga vai ku loajitah häi l’evei, a pitkü loaji hod nenga pertin piduhuttehe tänne säh. Sit tervaized net pannah. Lad’d’atah üliči kaiken havvan. Opad’ sammalel katetah da sid moal. Sit peräspäi teä tuli pannah häneh. Sit pidäü ainoz ül’en točno pidäü vardoijja, ku ei häneh ota tuldu. Vai ku sid hiil’evüü kai, hiilii ainos kiškod eäreh niidü. Da sie ainos pidäü op’ad’ trambuija piälpäi, summendoa häin, štob ei tuldu ottais. Se terväh palau, tervuhaudu pošti üksih suutkih palau kai eäreh. Se kebjembi on, kebjembi.