ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Raisa Remšujeva. Mitein rahvašta parennettih ennein vanhah? 2.

Raisa Remšujeva

Mitein rahvašta parennettih ennein vanhah? 2.

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
TULENL’ENNIN
No šiitä kun tuli ruohtumie, nin šanottih, jotta še on tulenl’ennin.
Huulih hoš mih, kevyällä tulouhan niitä. Ennein šanottih, jotta kun piisilöissä piet tih tulta, piisin reunašša kun oltih ta šavij a kaivettih, nin šieltä tuli še tulenl’ennin. Šiihi piti kapussalla painella huulij a. Tahi niillä lämpimillä šavikappalehilla, mitä piisistä lohkiel’ou, ta panna jälelläh ne.
Liidallahan tuli huulih ta tänne väki loitoš šemmosie kipeitä pluattij a, niin kun šormenpiällä painettuja. Še Hentto-Muarie juohatti:
Šavešta on tullun tällä tytöllä huulih.
Tämä on tulenl’ennin. Kun on konša piisissä tuli, nin ota ta painele niitä šavilla ta hoš hiilillä jähtynehillä. Šiitä ne hiilet, millä painelet, pane jälelläh šamoih paikkoih, mistä otit. Ta šano jotta:
"Kun ollet muašta tullun, muavu šinne jälelläh.

Kun ollet šavešta tullun, nin mäne šinne jälelläh."
Oli šiinä monta šanua, ka jo olen unohtan. Pekka-vainua oli äkäni niillä tietohuisilla, ei ois pitän mitänä. Tai šillä tytöllä on šuun ympäristä niissä kipeissä. Ta erähänä piänä töihi kun läksi, mie otan ta petkelen toista piätä lämmitän, šillä painelen, ta otan niitäi šavij a, šitä luven vielä šiinä piisin luona höpötän. Šanon vielä tytöllä, jotta elä virka mitänä, jotta mie šiula näitä konštuičin.
Tuattoh kun tuli, nin Liida šanou:
Ka mammapa miula paineli.

No kun lämpimällä niitä paineli, nin še voi kuivata ta ne piäsi parenomah.

LAPŠI VIETIH KYLYH
Konša lapši vietih kylyh, jakšettih, kaššeltih ta kylvetettih vaššalla, ihan jo pieneštä šuaten.
Šiitä luvettih:
"Kylyn löyly kylvettämäh, vaššan löyly vaivuttamah laštani."

A kun valettih lapši, nin šanottih:
"Vesi alahakši, lapši ylähäkši, pyhä Pohročča piän piällä.
Hospoti, plahoslovi laštani."
Muate pannešša, kylyn jälkeh tai kaikičči, šanottih:
"Makua kun muatinčča, veny kun vesihako, makua kun muamoš makšan alla.
Hospoti, plahoslovi laštani."
Vielä luajittih rissinmerkki rinnan piällä, kiällä rissittih.

HIEROTTIH TA KUPATTIH ERI VAIVOIH
Ta hierojie oli.
Šehän oli miun puapo oikein hyvä hieroja. Šitä käyteltih kyläššäki hieromašša. Hiero šei milma erähäčči, kun mitä liene vaččakipienä ollun, nin šitä ašetteli n’apua, jotta n’apa on liikkun, vain enhän mie muissa, kun pieni olin. No tiälä oli še Antin akka, tuola Sel’vanašša, šen šanottih niise hierovan. Muita hierojie mie en tietän.
Tollošša Šimon akka oli hyvä hieroja ta še vieläi kuppai. Ta šamoin Tollon Onton akka, še niise hiero tai kuppai. Muarie-navolla kun hampahie kivisti, nin kävi šinne Tolloh ihan Kivij ärveštä jaloin. Šimon akka kuppai, l’eukapielistä. Tai kävi šei muamakka-vainua šielä Šimon akan luona kuppauttamah.
Šarvilla kupattih. Še oli lehmän šarvi hyväkši vuoltu, niin jotta laita oli tašani, še pantih. A toisešta piäštä oli kahallah, nin šiitä imi, jotta še veri tuli. Lienöykö šiinä ollun ieššä vuatetta? Niin kait še veti ilman mittäki. Min verta lienöy šieltä tullun šitä kupattavua.
Šanottih, jotta Marjuvuarašša, Marjuvuaran Hilipällä oli šuonirauta. Še ihan šuonešta veti vertä. Okahvie-täti oli käynyn Marjuvuarašša šillä Hilipällä šuonirauvalla kuppauttamah. Ihan šuonešta kait otettih, še šuonirauvalla kuppai.

RAŠVUA OTETTIH HIEROMISEKŠE
Lampahan šiämyšrašvua ta šij an šiämyšrašvua otettih hieromisekše.
Kuumennettih ta šillä hierottih. Hierottih rintoja tai hierottih jalkapohjie. Tai mie olen niin ruatan, še on toppah oikein hyvä. Tai kontienrašvua šuahuššettih ennein, jotta še oli hyvä hieromiseh. Ta šitä ihan piti šuuhu ottua.
A kontienrašvua vielä piettih ni heposien pölätykšenä. Kun oli aitimukšet, nin šiitä pantih kontienrašvua ripakkoih ta šeipähih riputettih. Šitä heposet varattih, ei tultu aitoih.

KULKUTAUTIJA LIIKKU ÄIJÄ
Šilloin 1919 ta 1920 vuotena kun šuuri rupi kulki.
Meiltäki yksi tyttö kuoli šiih šuureh rupeh. Puavila-poika, mi šotah mäni, oli šiinä ruvešša oikein pahana, jotta kaikki sruasti. Eikä šyönyn mitänä, kun aina vain oli iäneššä. En mie hiävini ollun, no šiinä kuušivuotini, ka muissan oikein hyvin. Šiitä ämmö-vainua šanou jotta:
Nyt kun mie lähen jiäverkkoloilla käyn, kun šuanen hoš yhen šiij an, nin še pitäy tällä läsij ällä keittyä ta luatie murkina.
Täštä ei muitein tule parenij ua.
Meilä jiäverkot oli järveššä. Naš ton kera še kävi verkkoloilla. Šiitä hiän läksi ta šai šiij anko, ušiemmanko liene šuanun, šiitä še keitettih. Kaikki talonväki rissittih šilmäh ta ruvettih šiitä stolašta ympäri. Šiitä še ämmö-vainua šano:
Ospičča Ivanovna, tulehan nyt murkinalla.
Nyt šiula on vereštä kalua pyyvvetty, ta šiula on murkina.
Šitä piti Ospičča Ivanovnakši veličaij a. Šillä keinoin šitä kostitettih ta še poika alko pareta. Tottaše šillä pareni, vain lienöykö niin parennun.
A šiitä kun missä talošša oltih ruvešša, nin toisista taloista käytih šinne kuččumah:
Ospičča Ivanovna, tule meiläi!
Elä miän taluo kierrä, tule meiläi.
Kučuttih šitä, jotta kun häntä jo kučuttih, nin šiitä pitäy helpommašti läsij ie.
Šiitä šen jälkeh keltatauti kulki, mie olin jo kouluhkäyjä. Lapšet läsittih. Ne kuin pitkih aikoih ei kouluhkana piäšty. Erähät oikein pahana oltih keltatauvissa, ihan vertä okšennettih tai šituttih. Kerran mie matkuan, täštä Ončin kautti kun oli Kyyröläh mänö. (A Ončin tytöt miun ikähiset melkein oltih, ta šilloin vielä oltih koissa, jälešti ne karkotettih, ennein tätä viimeistä šotua.) Še oli ollun Ončin Jouki hyvin pitälti šiinä keltatauvissa. Mie kun šiitä kyličči matkuan, nin ikkunašta kaččou ta šanou:
Ka tule šie Santra, hoti tänne ikkunan luo pakajamah, kun en ni ketänä niä eikäi ketänä käy.

Mie mänin ikkunan alla, nin še šiitä šanou:
Ka mie olen ollun niin kipie, niin kipie.
Šiitä kun miula keitettih huttu, nin šiih huttuh piti kolmešta yhekšäštä talošta käyvä jau huo kyšymäh.
No 27 talošta. Eihän šiih pitän kun puolilusikkua tahi lusikka šuaha talošta. Šemmoni huttu piti keittyä šillä keltatautihisella. Tottaš šiitä pareni.
Mie en muissa, jotta oisin keltatautie läsin. Enkä mie läsin šitäi šuurta rupie. Meitä kun käytettih yhteh aikah pano-ruvilla. Pappi kävi panomašša šitä rupie, Aheissa. Še pano-rupi kun nousi, nin tottaš še voitti kuitenki, mihi lienöy šiärih nousi hyvin monieš niitä ihan šuurie rupij a.
Šiitä kun oli še tuhka-rupi, mie olin vielä melko pieni, a muissan oikein hyvin. Meilä kun ennein šavu kiukaissa tuli šuuhu päin, nin ainai mamma-vainua kylvetti šiinä hinkalon ieššä, konša kiukuašša juštih tuli palo. Šiihi vei lapšen ta käsipaikalla kylvetti. Liinakäsipaikka tottaš oli, šillä kylvetti, lieškan lämmintä.