Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Ovčinnikov Aleksandr. Uvven Vuvven kel, Miška!
Ovčinnikov Aleksandr
Uvven Vuvven kel, Miška!
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
RASTAVUSUARNU
Lapsienpäivykois
pietys pruazniekaspäi minun pikkaraine poigu tuli kodih pahapäiväzekse abevunnuh – pakkazel ruskevunnuh nenä , puhaldunnuot luomet , kyynälet vai plaketah , gu guarbalot rouno .Da alevuttua händy ei suannuh nikui .
– Sinule midäbo , lahjuago ei täydynyh ? kyzyn .
– Nu , sanele , mis on dielo ?
Vastavustu ei ole nimittumua .Minä rubein kärzijen vuottamah .Sit vaste ryyčkätys loppih da čuhkutukses läbi minä odva maltoin ellendiä kaksi sanua : "En usko ".
– Et usko kelle ?
– Nikelle .
– Mindäh ? hämmästyksis kačon häneh .
– Työ kaikin kielasteletto . Kielasteletto ...lapsii !
– Vuotas vai kodvaine . Ezmäzekse , sinä jo et ole lapsi , olet jo täyzi mies .Päivykoin keskimäzeh joukkoh käynnyzii , minun mieles , jo ei sua pidiä lapsinnu .Toizekse , kuibo suau ellendiä sinun sanat – "kaikin kielastatto "?
– Kaikin . Päivykoin lapsienkazvattajat , sinä , kai vahnembat .
– Kuibo myö , ruavahat , sinuu kielastimmo ?
– Nimittumua Pakkasukkuo ei ole olemas , itköy brihačču , – minä tiijän . Työ vai kielasteletto meidy .
– Midäbo , eigo tulluh teijän pruazniekale Pakkasukko ?
– Nina Aleksandrovna sežo sanoi , gu meile tulou Pakkasukko , a tuli Nad’ka Loginovan tuatto . Minä hänen tunnen , ainos kävyy detsaduh Nad’kua ottamah .Da vie Pakkasukon sovat piäle sadii ...
– Ga eihäi sit ole nimidä pahuttu . Nad’an tuatto tahtoi luadie teile pruazniekan .
– Minähäi en sanonuh , gu häi on paha . Ga mikse pidäy kielastella , gu häi on tovelline Pakkasukko ?
– Nu olgah , olgah , a konzu myö sinun kel kävyimmö teatrah , ozutelmale , a sen jälles oli Uvven Vuvven pruazniekku – sit siegi ei olluh tovelline ?
– Tuatto ! Sinägi nygöi tahtot kielastua minuu ?Sehäi oli artistu Pakkasukon sovis !Minä jällespäi näin , kui häi seizoi pordahil da pöhkytti-kurii .Pakkasukko ei kuri .A hänel oli ruskei papirosku .
– Kuibo se ruskei ?
– Sinä etgo ellendä ? Se oli griimu .Griimu , kudamua artistat pannah rožale ...
Kiistämätöi argumentu !Minule ei jiännyh nimidä muudu .
– Kuule ... Ristittyöt pannah piäle ruutat .Ga hyö luajitah muga sendäh , gu tahtotah azuo toine toizele pruazniekan da täs ei ole nimidä pahua , ellendät ?
– Olgah , vastai hil’l’ah poigu , – yksikai se ei ole oigieh .
Minä panin poijan muata , yksikai paha mieli kuiliennöy katkai vačan .Nygöi on olemas vie yksi hengi , kudai jo ei tahto uskuo suarnah …Piätin soittua omale vahnale dovarišale .
– Allo . Nu , paiskua !
– Minä olen , Vlad .
– Ken "minä "?
– Minä – Sergei .
– A , Ser’oga , hyvittelen tulien pruazniekan kel , – iäni muutui hyväntahtojakse . – Nu , sanele , kui sinun ollah , kui ...
Da minä kerroin hänele kaikes .
Vlad on akt’ouru .Hyvä , pehmeisydämelline ristikanzu da minun mieles ei paha akt’ouru , häi kodvan kuundeli minuu , sit vie vägi kodvan oli vaikkani .
– Da , – hengähtihes häi . – Meijän lapset , Ser’oga , tullah ruavahembi enne meidy ...
– Tiijän sen , – burahtin minä .
– Olgah , opimmo midätahto mudruija .
– Midä myö voimmo mudruija ?
– Tiijätgo midä ..., davais minä tulen sinun luo , sanommo ,... čuasun peräs .Pakkasukonnu tulen .Tovellizennu .Da myö tovestammo sinun poijale , gu Pakkasukko on olemas .
– Olet igäine šuutkačču ! – minä muhahtimmos , – häi kerras tunnustau sinuu .
– Gu tunnustannou , sit minä hedi lähten iäres teatraspäi .
Soitto ukseh rubei kuulumah vaiku kahten puolen kel čuasun peräs .Minä avain lukun da en ni kačahtannuhes veriän tuakse – liijan kerran en tahtonuh uskoittua omua iččie , gu kielastus rodieu ebäilemmättäh arvattu .Kerras huškahtimmos poijan pertih .
– Miša ! Miša rukku , nouze !Pakkasukko tuli !Tovelline , Miša !
Poigu istuihes kravatile da nikui ei voinnuh puuttuo pon’ah – mi nygöi rodih .Pöllästyksis häi kačoi hörkisti , konzu Vlad tungevui pertih da pani palamah tuluon .Pidäy mainita , gu tunnustua händy ei suannuh nikui .Se minule .Miškale täydyi viizi sekundua kielastandan arbuamizeh .
– A ... Vie eräs , – muhkahtihes brihačču .
– Ei , Miša rukku , ei , – kuito ei ylen varmah algain minä , a Vlad muite seizoi rinnal keskustamattah meijän paginua .
– Tuatto , tovelline Pakkasukkohäi pidäs olla vilu . A täl varmah ollah lämmät käit – opittele !
– Opittele iče !
Myö yhtes , minä da Miška , tartuimmo Pakkasukon käzih : minä – yhteh , häi – toizeh .Net oldih vilumbi lundu .Miša hämmästyksis nosti piän da kačahtih Pakkasukon silmih .Sit heityi kravatis .
– Teil piäs on tegotukku . Valgei tegotukku , – jatkai lapsi .
Pakkasukko ei vastannuh nimidä , häi otti piäspäi šuapkan da sydi oman piän juuri Miškan nenän tyveh .Täh kai minä höpsevyin : parikkua Vladan piäs ei olluh !Hänen omat tukat oldih valgiet da muga läpettäjät , ga ei voinnuh olla nimittimua ebäilysty sih näh , gu net ollah tovellizet .Moizetgi valgiet oldih usat , kulmat da ripsit .Vlad vagavah kačahtih minuh .
– Ga teijän rožalhäi on griimu , nikui ei tahtonuh rauhoittuo Miška , yhtelläh brihačul jo oli himo uskuo , gu häi ei ole oigei .
– F ..., fuknii Pakkasukko . Mikse ?Se on minun luonnolline rožan väri .
Miša oijendi käin da rubei opittelemah Pakkasukon ruskiedu rožua .Minägi syväin piän Pakkasukon šokkihpäi da selgieh rubei nägymäh , gu griimua Vlad tottu ei käyttänyh .
Sidä , mi rodih ielleh , en voinnuh ennustua minägi .Miška hypähtih bokkah , oijendi känäzet , puhkei kyynälih da kirrun kel "Pakkasukko !"huškahtih Vladan luo , tartui sormil hänen šušših da rubei täytty vägie itkemäh ...
Lähtijes Vlad kylmil gu jiä huulil ukkai brihačun da kiändyi ukseh päi .
– Died’oi ..., kui lienne ebävarmah čuhkahtih Miška . – Sinähäi olet tovelline Pakkasukko ? Sit sinul pidäs tiediä , mis minä huaveilen ?Senhäi voibi tiediä vaiku tovelline Pakkasukko .
Täs minä ellendin , gu Vlad puutui aiga pelih .Sidä minägi en tiedänyh ...
– Tiettäväine , rohkiesti vastai Vlad . – Täs !
Da häi ylbiesti vietti uksen tagua pertih uvven "Orl’onkan ".
Minul oli moine hyvä mieli , konzu minä lähtin suattamah Vladua pordahile .Miška uvvessah vieri muata uskojen , gu Pakkasukko toven on olemas da nygöi niken ei voi muuttua hänen mieldy sih näh .
– Vlad . A kuibo sinä nečidä ...käzien kel ?Nethäi ollah ihan gu jiähizet , hämmästyin minä .– Sinä olet toven nerokas akt’ouru !
– Ei ole täs nimittumua kummua , rubei nagramah Vlad . – Minähäi ezmäi puolen čuassuu jiäškuapas käzii piin , sen jälles jiähizes vies , sit vie pihal lumel rožii t’orkata opin , gu ruskiet oldas .
– Oletgo urai ! A pyöry !Minä en tiedänyh , gu häi tahtou pyörän !Kuibo sinä sen arbait ?
– Kerran minä näin sinun Miškua pihal . Häi kačoi brihaččuh , kudai ajeli pyöräl .Ei olluh vaigei ovvostua , gu sinun poigu tahtou sežo ajella moizel .
Minä otin kukkaros den’gat da oijendin Vladale .
– Pyöräs .
Hänen taivahansinizet silmät kuilienne kaidevuttih .
– Pakkasukko ei ota den’goi lahjois .
– Älä huoli sidä . Sinä , nägyy , ičegi et usko Pakkasukkoh , Sergei .Sinuugi pidäy suaha uskomah suarnah .
– A sinä ? Uskotgo sinä ?hämmästyin minä .
– Minä ? Uskon !
Mieles oldih Vladan jälgimäzet sanat , konzu istuin kravatil lujah talvekse typitty ikkun iänettäh avavui da pertih piäzi tuores pakkastuuli .
Minä huaristellen hypähtimmös ikkunan luo , tahtoin salvata sen , ga hämmästyksis kerras mäčkähtimmös järilleh kravatile .
Ikkunaspäi pertih iänettäh heityi ristikanzu .Se oli juuri moizis sovis , mittumat kymmene minuuttua tagaparin oldih Vladan piäl .Vaigu net oldih vähästy enämbän kulunuot .Minun piäh kerras tuli tukku kyzymysty :
– Minun luogo tulitto ?
– Sinun , muheloiččijen vastai mies da istavui ikkunlavvale . – Voibigo ?
– Ga ...
Minun kaksi versiedu – gu tämä on varrastai , libo Vlad piäzi kuvvendele kerroksele seiniä myö da nygöi niärittelöy minuu – ičekseh hävittih .
– Sinä ...
– Nu , nu , jatka , muheloittajen sanou ristikanzu . – Sinun igävuvvet da opastamine ei anneta mainita minun nimie iäneh ?
Uvven Vuvven kel, Miška!
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
–