Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Valentina Saburova. Opaššušharjotukšella Kentošša
Valentina Saburova
Opaššušharjotukšella Kentošša
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Tänäpiänä
on talven ešimmäini päivä .A Kuittijärvi vielä on ualtojen vallašša .Mieleh tuli 1964 vuosi .Šilloin mie opaššuin nellännellä kurššilla Petroskoin pedagogisešša opistošša .
Opaššušvuuvven alušša koko meij än kuršši työnnettih harjotukšilla puolekši vuuvvekši Karjalan eri kouluih .Kun olin Kalevalašta , niin miun työpaikakši miärättih pieni koulu Kentošša .Hyvinhän mie šielä pärjäsin .Kotie vain oli ikävä , ta kun še koti vielä oli niin lähellä , järven toisella puolella .Pimiekuun alušša koulušša oli šyyšloma ta miut piäššettih kotih käymäh .
Nikolai-veikkoni ta miun potruška Petuškovan Gal’a tultih Kalevalašta milma käymäh mouttorivenehellä .Oli jo melko pimie kun läksimä kotirantua kohti .Kuittij ärvi pauhasi , myö venehen pohjašša vinkuma kauhušta , mel ko kova tuuli oli järvellä .Kotih myö kuiteski piäsimä ta en kerinnyn ni huomata , kun lomanetäli jo hupšahti männä .
Tällä aikua šiäki muuttu .Šykyšy vaihtu kunnon talvekši – tuiskut , pakkaset .Äšen järvi kerkisi jiätyö , ta vielä niin hyvin , jotta jo heposilla ajettih Alajärveh .
Miun veikon toveri Pavel Jakubovskii oli lespromhosin nuorisoliiton šihteri .Hänen piti lähtie Kenttoh pitämäh kokoušta .Mie ihaššuin , jotta šain matkatovarissan .Piättimä , jotta šukšilla on helppo piäššä perillä , oli tuo – vain 15 kilometrie , ta ei še ainaki Puavilalla ollun enšimmäini kerta .
Reput šelkäh , šukšet jalkoih , kepit käsih ta eteh : Enonšuuta kohti , šieltä Alajärven kautti Kenttoh .Hyvähän še on miettie , vain et tiij ä kuin voipi tapahtuo .
Olima hiihtän jo melkein yli Kuitin , jo rantaki ieššä päin näky .Vain kun äkkie nousi šemmoni tuisku , jotta ei näkyn eikä muata , eikä taivašta .Myö kuitenki hiihtimä eteh päin .Arvelima , jotta kun piäšemmä mualla , niin meččä šuojuau meij ät tuulešta .Ta niinhän še käviki .
Vähäsen levähtimä rannalla ta matkah .Hiihämmä tunnin , hiihämmä toisen – eikä tietä , eikä taloja .Onnakko ekšymä .Jo alko pimetäki .Totta še pitäy yötila valmistua .
Myö löysimä kuatunuon puun ta šen juurella alkoma kantua puita ta okšie , jotta riittäis koko yökši polttamista .Ei meilä šyömistäki ollun , vain vähäsen priänikkyä ta karamellie , vesipullo , emmähän ajatellun , jotta näin käypi !
Tuisku lauheni , taivahalla tähet välkytäh ta kuu paistau , okšat ropivošša ričaissah , hukat ulvotah .Še vois näyttyä melko romanttiselta , još ei ois niin nälkä ta kylmä .
Hyvä , jotta matašša oli toššut .Heittimä šukšikehkät kuivamah ta toššut jalkah .Kun vain alko valota , šaima šukšet jalkoih ta läksimä hiihtämäh .Miun tovarissa ieššä sel’l’ua talluamašša , mie peräššä .Eläpäš pakaja , ka Puavila ihaštunuona huomasi šukšien jälet .Myö hyvällä mielin hiihtämäh jälkie myöten .Kotvasen ajan piäštä arvakkua , kunne tulima ?Omalla yöpaikalla .
Puavila yritti noušša puun latvah , jošpa šieltä näkyis mitänih , ka ympärillä oli šynkkä meččä .
– Još myö emmä rupie liikkumah , niin voimma kylmyä tukkuh , šano Puavila .
Täyty liikkuo .
Päivällä alko kuuluo helikopterin iäni .Myö ihaštuma , arvasima , jotta meitä jo ečitäh .Niih aikoih Uhtuošša oli rajavartij onjoukko ta heilä oli helikopteri .Vaikka kuin myö olisima karjun ta viuhuttan käsillänä , ka ei hyö meitä huomattu .No myö ainaki huomasima minne päin še koneh lenti .
Ei ollun toista varianttie , piti hiihtyä .Onnekši myö piäsimä tiel lä , mistä oli vejetty puita .Ajattelima : "Tottakai še miät minnenih tuou ".
Tuaš jo alko pimetä , kun ieššä päin myö näkimä taloja .Vaikka niitä oli muutoma tyhjä talo , ka meilä šeki oli ilokši .Heittimä šukšet , mänimä enšimmäiseh taloh ta kiukuan pohjalla šytyttimä nuotivon .Meilä jäi vain yksi tikku .Löysimä pläkkipurkin , panima šiih lunta šulamah , jotta šaisima lämpimyä juomista , vaikka vähäsen .
Myö istuma vaipunehina , emmä jo paissaki voinun .Ka šiitä kuulima , jotta ken tullou taloh .Mie šanon :
– Nyt še kontie tulou .
Ei , meij än pelaštajathan ne oli : miun Nikolai-veikko ta Tol’a Bučnev .Hyö löyvettih meij ät jälkie myöten .Heilä oli eväštäki meitä varoin , šaima šyyvvä tai juuvva .
Myö olima tullun Kaklalahteh .Kun olisima kaččon toisella puolella järvie , niin näkisimä Kuušiniemen valot , ka eihän meilä ollun šiihki voimua .A kuiteski myö vielä hiihtimä Kuušiniemeh .Ta šieltä jo autolla meijät šuatettih kotih .
A koissa ...Rahvašta täyši pirtti , itetäh , voivotetah .Pappa šänkyštä ei piäše noušomah , hänellä jalat kieltäyvyttih tottelomašta kun ajatteli , jotta myö upposima .Šielä Enonšuun lähellä on šemmosie paikkoja , missä jovet ei jiävytä .Monta ihmistä on šinne hukkun .Onnekši myö mänimä toiseh šuuntah .
Ainaki vuorokauven mie makasin ta šiitä sovhosin heposen kyyjissä mänin Alajärven kautti Kenttoh jatkamah opaššušharjotušta .
P .S .Miun punukka Kat’a eläy Murmanskin alovehen Kirovskissa .Kerran hiän läksi kynšienhoitoh , a šielä muas terina oli tyttö Luušalmešta .Neiččyöt alettih paissa ta kertuo ket hyö ollah ta mistä .Toisen kerran Kat’a tuaš tuli kynšienhoitoh šen tytön luo ta hiän kerto :
– Mie šoitin Luušalmeh ta kerroin , jotta tuttavuššuin Kat’a Saburovah Kalevalašta .Niin ämmöni kyšy , eikö še Kat’an ämmö ole Valentina Tilikainen , ken oli opaštajana Kentošša ta vielä ekšy meččäh .
Niin jotta ei ainuoštah miula oli jiänyn muistih tämä tapahuš !
Opaššušharjotukšella Kentošša
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
–
–