Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Valentina Libertsova. Mindähbo tikku tuikuttau tulipačastu?
Valentina Libertsova
Mindähbo tikku tuikuttau tulipačastu?
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
ENZIMÄINE
TULIPAČAS
Tänäpäi Anastasija Ivanovna da Marija Grigorjevna piästih ruavospäi vähästy aijoimbah da lähtiettih ruavospäi jallai .Yhteltiedy tartuttih naizih Nastin pieni vunukkaine Kat’oi da hänenke yhtes algukluasas opastui tyttöine Nina .
Voidus teriämbi piästä kodih školan avtoubusal , ga oli himo astuo buaban da podružkan rinnal kevätilmua myöte , kui pienete .Tyttözet istuttih opastundupertis dai syöndyhuonukses eriže , kui käski opastai , sit vaigu suuren väliaijan aigah toiči kodvazen ehtittih vähäzel elostua .Avtoubusas ajeltih yhtes , ga rinnakkai istumah ei puaksuh puututtu , elettih loitottavah toine toizes – lähtiettih avtoubusaspäi eri azetuskohtis .Kävellä yksinäh toine toizelluo dai kunnetahto vie vahnembat ei työtty – kuulužu "Goluboi dorogu ", kudai vönyi poikki kyläs , oli varattavu , gu mašinat puaksuh ajeltah täytty vauhtii .
Enzimäine varaittai kohtu oli ihan školalluo , kunne mulloi vahnembien pakičuksien hyvyös azuttih tiespoikkimenokohtu .Joga kluasan opastajat taluttih sinne lapsii , pripevöittih noudua liikundusiändölöi .Ga vikse ajelijat niilöi siändölöi ei tietä , vai valgieloi junoloi ei primietitä – vähä ken azettuu lapsien ies .Mulloi talvikuun huondeksel ajettih opastajan Margarita Andrejevnan da hänen Natoityttären piäle , muamo puolisti lastu , iče kodvan parandi katkannuttu kaglujuuriluudu .Sit sanottih : šouferil pimies ei nägynyh junoloi , hos jällespäi hänen veres löyttih egläi ryypättylöin viinoin jiännökset .Kerras pandih vahnah paččahah fonari , ga eibo sidä ainos aijoilleh viritetty .Sit astujat , vai punalduttih školan pihaspäi , puaksuh kačottih pačastu : konzu ei olluh tuldu , toiči tahtottih soittua školan johtajale , vahnembile libo vie kellegi , ga jällečel viuhkattih käil da mendih ielleh .Kui sanotah , sidä , kudai omua iččie vardoiččou , Jumalgi vardoiččou .
Nygöigi , hos oli päivypasto , kaikin nostettih silmät paččahah , a sit muheloitettih toine toizele .Lämmäs sinizes taivahas rouno merdy myöte matkattih täyzil purjehil pilvivenehet , a puuloin ladvat lekuttih buiteku ei hyväksytty sidä kiirehtändiä .Ihan tulipaččahan piäs lekui mustu tačmu – milienne lindu täytty vägie tuikutti piädy kuivua pardu vaste ."Ollougo se tikku ?"
Naizet tuldih dorogalluo , seizatuttih , tarkasti kačottih huruah päi .Kolme mašinua ei azetuttu , ei laskiettu tiespoikkimenokohtale .Yhtes mašinas istui nuori naine , kahtes – keskiigäzet mužikat , kaikil matkutelefonat korvalluo .
‒ Jogahizel perehes voibi olla lapsi , hengähtihes Anastasija Ivanovna .
‒ Heijän lapset ei jallai kävellä , heile meidy on jygei ellendiä , vastai Marija Grigorjevna .
Läheni gruuzumašin , alendajen vauhtii , azetui .Nuori briha viuhkai käil seizojil , muhahtih , nosti silmät paččahah , selgien taguapäi kuului , kui yristes lähti ielleh .
Dorogan toine čura meni Anus-joven randua pitkin .Paista astujes ei suannuh putilleh , gu pidi pidiä silmäl mašinoi , ei suannuh astuo rinnakkai , vai toine toizen jälles .Sai kaččuo , kui mustettih joven lumihurstit , erähis kohtis läpetettih gu paikat , sinizet luhtazet , hyvin nävyttih vičat , kudualoi myöte talvel sai pidiä tiedy toizele rannale .
Puukoit mollembil rannoil oldih gu talviunes havačunnuot , harmuat , jo lumettomat levot , ikkunat läpetettih päivypastos , krinčazis da tuhjolois ymbäri – läpetettih rouno kaglukset kevätviet .Kaikkiel kuului čiučoloin , tijazien da varoloin häčätysty .Täl aijal , kuni ei tuldu peldovaroit da kottarazet , net linduzed pajatettih čomal heleväl iänel .
TOINE TULIPAČAS
Nengozes hyväs mieles , ihailles kevätilmua , joukko puutui ei suurikkazele tiešuarale , hurual käil lähti levei tie Kalarandah päi (sit enne oli kalastajien valgamo , kunne tuodih laival da lajiteltih kalasualehii ).Nygöi eigo jiännyh ni sarualoi , ni lautan laudoi , vai kezil brihačut da miehet kylbiettih kezoidu da istuttih ongiruagat käzis .Sit oligi Al’ošinan ojan suu , se oli moine virdažu , ga ei voinnuh kylmiä puolen talvie , a keviäl konzu vai jiä algai sulua , jo ojan burbetus kuului loittonsah .
‒ Kuulettogo , kui Al’ošinan oja kevätty vastuamah kiirehtäy , tävven pajon on keksinyh , muhahtih Anastasija Ivanovna .
Jelles nostih mägyččäh , matkattih siiriči yhtehizes kylys , kus jo vuotettih avuandua eläkkeheläzet naizet , kudamil tädä parembua kylyy ei suannuh löydiä kogo piiris .
Punalduttih Lagevoh päi – muga sanottih kylän keskuččua , kus oldih kaikenjyttymät laukat da tulijat myöjät .Kujo leveni , sai astuo rinnai , paista , tyttözet hypittih , tabailtih da näykittih toine tostu , naizet šeikuittih omua …
Hil’l’azel kylän pihal vuottamattah rubei kuulumah tuikutus .
‒ Mibo neče ? hämmästyttih astujat .
‒ Ga tikku ! Tuaste tulipaččahas !
‒ Ollougo lendänyh tänne se , kuduadu vihjaimmo školalluo vai tämä jo toine täs ?
‒ Mikse tulipačastu tuikuttau ? Sanotahhäi tikku puuloi parandau , piästäy kaikis pahois syöjis ?Jogo meil kyläs da ymbäri mečäs kai pediät , huavat , koivut puhtahat ollah ?
‒ Toinah meil täs tikoinmečänhoidajien joukko ruadau jo äijän vuottu ? taratettih tyttözet .
‒ Toinah ! vastai vahnin opastai .– Sinä mustatgo , Marija Grigorjevna , vahnan školan da bol’ničan keskes sežo ainos tuikutus kuului . Hätkestyy kengi opastajis tetrattiloi tarkastandah – gu juohattau : sinuu kois jo vuotetah !Astuu ken voimatoi bol’ničaspäi – alevuttau : älä paheldu , terväh tervehtyt !Agu ken tervehtynnyh ihastuksis piän da takit avuau – ilmoittau : älgiä kiirehtäkkiä , vie voibi kylmiä !Kuulettogo , neičoizet ?
Lapsil , tiettäväine , himo jaksavuo , mis vai päiväine algau čirittiä .Ga vahnembat varatah sidä kielastajua lämmiä : rygimine on ylen hirvei da pitky voimatus .Tyttözet salvattih nyblät da katettih piät .
‒ Mustan minägi sidä pedäikorven tikkua , ajatteli Marija Grigorjevna . – Vastain puaksuh , toiči toven vastavuksen jälles oli mennä ielleh kebjiembi . Myö , onnuako , piimmö sidä ainavonnu tikannu .Ga voijahgo tikat eliä nenga hätken ?Läs nelliäkymmendy vuottu jo meni , a toinah se tuli meijän kyläh vie aijembi , eihäi kerras ristittyzil ozutannuhes …
KOLMAS TULIPAČAS
Tuldih Lagevole .Käydih kniigulaukkah , opastajat ostettih ičele tetrattiloi , kirjuttimii da tiedokonehbumugua .Kat’oin buabo tyttölöile andoi värimieluvakkazet : asfal’tupalat kodiloin rinnal avavutah lumes – agu ilo roih piirustua niil !
Toizekse käydih talovusvehkehien laukkah , kus naizet vallittih siemenii da muanväitysty taimenile .Myöstin Nasti-buabo valličči tyttölöle pädevän vehkehen – muiluvezipuzurit čomis astielois .Net lapset pandih dieloh kerras , vaigu puututtih pihale , sil elostajes vuotettih , kuni naizet "čökättihes " einehtavarlaukkah tayttämäh sumkii lebopäivikse , gu joga emändäl himoittau joudoaijal syöttiä omua perehty magiembal syömizel .Ei unohtannuhgi Nast’oi-vunukkastu podruuganke – toi jiämaiduo vuaflistakanazis .
Väzynyöt opastajat da opastujat astuttih pihua myöte puuhizien kaksikerroksizien monifatierukodiloin keskes , poikki raududorogan jällis (sen kauti enne viettih puuzavodah parzii , a siepäi valmehii laudoi , nygöi gu zavodu jo kaksi vuottu tagaperin salvattih , se "varbu " vuvven aloh riičittih ).Sil kohtal ammui kazvoi sagei pedäjikkö .Eri vuozinnu täsgi toiči kuului tuikutus .Ga tottu !Kaikin nostettih piät , ečittih , kudual puul azui oman pajan tikku .Avoi-voi !Ga pediälöin keskes nägemätöi tulipačas kokotti …tulipačas , kuduadu tuikutti karju mustu tikku !
NELLÄS DA VIIJES TULIPAČČAHAT
Kodvazen peräs Marija Grigorjevna prostihes da kiändyi omah kujoh , a lapset uvvessah kuultih da kerras nähtih vie yksi tulipačas , kudai hyvin nägyi loittonsah , gu korgeni nuorien sireni-tuhjoloin da pedäjikön piäl , net nostih vahnan alguškolan lagevolpäi .Tyttözet jo syödih jiämaijot , sit opittih pagizuttua tikkua , kyzellä , ongo heidy äijy vai yksin ehtiy nenga kirkieh lennellä kyliä myöte da miksebo tuikuttau aiven tulipačastu , gu ymbäri kazvau pediälöi da toizii puuloi .
Tikku peityi parren tuakse , lapset punalduttih sinne , tikku tuaste eistyi .Konzu tytöt otettih matkutelefonat da opittih kuvata lindu , se nouzi lendoh poikki kujos da kadoi suuren vahnan pediän sagieloih havvuvarboih .Enämbiä sidä ei nägynyh .
Ga yksi kyzymys arvata sil peräl ozakse puolelleh puutui .Konzu tuldih Huutoran tiešuarale , kuspäi jo gu kämmenel nävyttih arbaliittukoit , pitkien pediälöin keskes , korgiel tulipaččahal tuaste "ripui " mustu tikku , kudai eigo pöllästynnyh rahvahii , eigo kuvuandua , eigo mašinoi , eigo lapsien iänii , kuduat jo lumettomil paikoil kižattih da hol’otettih täytty vägie .
Tiettäväine , tämä tikku ei olluh tuan jytyi varačču , täl oli ihan toine taba , dai karjembi endizii .Vikse , vastah puututtih erilazet linnut .
KUVVES TULIPAČAS
Tulduu kodih buabo syötti lapsile "nälgypalazen " da työndi kižuamah pihale .Ga täl algukeviän aijal et näi , kui rubieu pimenemäh .Vahnembat soitettih tyttölöile da käskiettih juostozil kodih .Nasti-buabo käski died’oil kaimata lapsii , agu yöksytänneh meččäh .Meččydorogu oli lapsil ihan tuttavu dai ei varaitannuh , kodiloin da kezämökkilöin ikkunois paloi tuli , tundemattomua ristittyy sie ei vastavunnuh , mašinat ajettih puuloin keskes tarkasti .Jo hämärdi .Astundu died’oinke oli ainos mieldykiinittäi .
Ei ehtinyh suattai tulla järilleh , kui Nasti-buaban telefon rubei hälizemäh .Kat’oi-vunukkaine šupetti korvah : "Babaine , uskotgo sinä , ku meijän pedäjikös sežo ollah tulipaččahat ?
‒ Ga tiijän , sie on ristittyzil äijy dorogua , kodiloilluo tulet viritetäh . Da viehäi pandih endizeh kundoh kuulužu suksiladu .A midäbo ?
‒ Ga arbua , kedäbo myö sie vastaimmo ?
‒ Heitä velli ! Ettogo hot uvvessah mustua tikkua !
‒ Arbait ! Arbait !Se meile saneli toizih dai teijän endizih tikkoih näh !Kuundele vai , midä se meile saneli !Enzimäzet linnut tuldih tänne Suomespäi perehinneh viizikymmen vuottu tagaperin nälgyvuvvel .Roindukohtas ei olluh puulois nimittumii syöjii , a tiä – tävvet mečät !Nuoret tikat levittih ymbäristöh , a vahnat puarakkai jiädih täh meččäh .Lennellä heil oli jygei , ga ičen sijah enne kuolendua vie suadih da kazvatettih kaksi poigastu , kudamii työ piittö yhtenny linduzennu , gu etto putilleh kaččonuh eričyksii .Suuret mustat tikat eletäh kaikis hätkembi – kolmehkymmeneh vuodessah , ga net enzimäzet sežo jo kuoltih .Nämmä ollah jo heijän vunukat .Joga vuottu heil liženöy viizi-seiččie linduu , ga enimät lennetäh toizih mualoih , erähät kuoltah gu mečät harvetah da rinnal on humizii pölyhine tie .Täh meijän kyläh jäi kymmeniene tikkua , puolet eletäh mečän sydämes , puolet lennelläh kyliä myöte .Puut sie ollah kudakui puhtahat , parandetut , a vahnat tulipaččahat tävvet syöjiä , kudamii tässäh tiä ei olluh .Pidäyhäi auttua ristittyzil , gu annetah täs eliä , eiga tulipaččahat hapatah da pakutah – kusbo uvvet otetah , gu puuzavodu salvattih ?Parzii parandua kai kebjiembigi on – eigo kojua , eigo ladvoi , eigo tartujua pihkua , erähis ravot moizet leviet ga ni tuikuttua ei pie hätkie .Kudai teidy pöllästyi – on nuori naine , vuottau poigazii , sithäi tarkastau da vardoiččou niidy .A jälgimäine , kaikis suurin da kudai vastavui školalluo , ollah heijän tuatto da muamo , hyvin tietäh kylän da ristittyzien tavat , sit vallitah ruadosijat muga , gu vois vardoija omii lapsii .
‒ Kačos , midä oletto tiijustannuh ! Kuibo pagizutitto linnun !
‒ Ga se died’oi …
Matkutelefon vaikastui , vikse Kat’oidu kučuttih syömäh .Räškähtih veräi , tuli died’oi pediän varbaine käis , joga n’okkazes – gu ruspakko tuohus .
‒ Täs sinule enzimäzet meččykukat .
‒ Passibo . Agu kumman suarnan vunukkazele ozutit !
‒ Ga ei ihan suarnu , ongi tieduo . Enhäi ainos eläkkehel olluh da zavodal laudoi kiännellyh .Nuorete kodvan mečästäjänny kävelin , kuundelin , kačoin , luvin – sithäi kerävyi kummua , suarnua , kerdomustu .Olis vai kelle sanella .Lapset suvaijah kuunnella , ainos midätahto kyzelläh .
‒ Da , lapset – paras elaijan ilo , vastai naine .
SEIČČEMES TULIPAČAS
Ikkunan tagan paččahas sytyi tuli ."Liennego sie školalluogi sytytetty , vai siästetäh piätničän ehtäl . A vet vahnembil kluasoil pietäh nygöi diskotiekkua .Dorogas poikki piäzijiä täydyy !"juohtui mieleh .
Sit silmih puututtih leviet ravot tulipaččahan pinnal ."Avoi-voi , kačos , meilgi voibi pačas kuaduo . Toinah ehtiy kudaitahto tikku sen nähtä da parandua .Sit voibi kaikel perehel ikkunas kaččuo nenii kumman linduloi .Agu roih mielihyvä kuunnelta sidä tuikutustu !Olgah , pidäy panna stolale ildaine da sobie mužikanke , mil rubiemmo huomei lapsii jälles kylyy gostittamah .Da pidäy vie tetratit loppie tarkastua da ehtie erähät urokat vähäzel varustua .Vältämättäh keksie , kui sanella opastujile kylän tikoin elaigah niškoi , se olis hyvä ezikuva , kui vardoija da syvaija omua kodirandua ", ajatteli Anastasija Ivanovna .
Mindähbo tikku tuikuttau tulipačastu?
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский