ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Zoja Paškova (Artemjeva). Lirise, miun muisson ta onnellisuon joki. 2

Zoja Paškova (Artemjeva)

Lirise, miun muisson ta onnellisuon joki. 2

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Olen onnellini, konša uuvveštah kačon Ta ilta oli rauhallini -elokuvan
uutta versijuo.
Šentäh kun juonen šuurin oša oli kuvattu Padun-pos’olkašša, missä meijän šuuri pereh eli vuuvvešta 1969 vuoteh 1998 šuaten.
Enšimmäisistä kuvista miun šilmih tulou kyynälie. Kellä šattu šemmoni onnioman talon lähellä kuvattu filmi? Elokuvan alušša on esitetty vuarani, missä šeisou meijän talo ta še joki, kumpani kuivi kešällä ta myö kua lamalla šiirtymä toisella rannalla.
Šiinä paikašša, missä filmin mukah šeiso tyttöjen kasarmi, ennein oli koulutyöpajoja konehineh, missä vietettih käsityötuntija. A ylempänä tien luona olija koulu ei šopin kuvah. Kasarmin lähellä on hetekaivo. Kinuo varoin šitä kohennettih: piälyššettih kivellä šiih viejä polku.
Muistelen muamon juohatukšie:
Čäijyö varoin ottakkua vettä jovešta, šiinä vesi on pehmiempi.

A kaivošta ottima vettä vain muita tarpehie varoin. Muamo ei tykännyn šitä, šentäh kun konša kuattih kaivovejellä valmissettuo čäij , kupissa mintäh lienöy ilmešty pienie valkeita kuplie.
Myö emmä voinun viekaštua ta tuuvva vettä lähimmäiseštä kaivoštakuplat pal’l’aššettih meij ät. Konša opaššuin koulušša ta kävin vejellä, miula vaštah aina tuli pieni kuuši, mi kašvo kaivon lähellä. Viime kešänä myö perehen kera ajoma muistopaikkoja myöten, ta mie pitälti šeisoin telašilloilla ta lumouttunuona kaččelin šuurta kuušta leveine okšineh.
Elokuvua varoin joven rannalla rakennettih pieni kyly. Juuri šiih paikkah tuattoni ašetti telašillat, kumpasilta ottima vettä, huuhtima vuatteita, pesimä kalua. A šiinä, missä filmin mukah oli ilmatorjuntatykki, lapšina myö levittimä kattien ta ottima päivänkylpyö kešällä. Kinon takakuvana näkyy šuuri vuara, kummaista rahvaš šanotah tankkivuarakši. Talvella myö čurnima šukšilla ta čunalla vuaralta.
Filmissä on näytetty telašillat, kumpasie myöten šotilahat kulettih šotavanhimman luokše. Tovemmaštah šielä on tosi upottaja ta mutani pohja. Aikoinani šattu yksi tapahuš. Heposien kaččoja Vas’a-tiätä vei Golubka-heposen kärryn kera juottopaikalla juuri šiih kohtah. Golubka alko männä etähäkši veteh, šen jalat ruvettih uppuomah. Heposien kaččoja ei voinun ruatua mitänä ta heponiraiska upposi. Šiitä hevoista vejettih traktorilla, keräyty äijän rahvašta, kaikin šeisottih ta itettih. Pos’olkan eläjät mänetettih šemmoni hyvä auttaja, še oli korvuamatoin ruataja kevyällä, konša muah issutettih potakkua.
Termällä šeisou mušta transformattorikoppi, kumpani turvuau koko pos’olkua valolla. Šitä peitettih lavaššukšien takana, jotta koppi ei ois näkyn valkokankahalla. Kopin ieššä ašetettih taulu piirrokšineh, puitto še oli vanhan puisen pirtin šeinä. Kaikki lavaššukšet oli rakennettu kolmešša kuukauvešša ta aloveh tuli tuntomattomakši. Uuvveštah kaččuos’s’a niitä kuvie mie kuvittelen, jotta nyt noušen vuaralla ta tulen taloh, missä miut otetah vaštah tuattoni ta onnešta itkijä muamoni.
A konša mie kačon Rakkahuš ta kyyhkyset -kinuo, ni tahottomašti muistelen omie vanhempieni. Šuurin oša kuvaukšista mäni Karhumäješšä.
Miun vanhemmat elettih talon lähellä, missä kulettih piätapahtumat elokuvan henkilöjen elämäššä. Filmissä on kuva, missä kyyhkyset lennetäh Kumsajoven piällä. Šamalla rannalla myö čikkojen kera levähtimä kuumina kešäpäivinälaškima pal’l’ahie jalkoja vilikkaiseh veteh, ihailima ympäriolijua kaunehutta ta kaččoma joven juoksij ie ualtoja. Vet ei tyhjäh šanota, jotta voipi loppumatta ta kylläštymättä kaččuo vettä.
Kuin monta kertua kymmeneššä vuuvvešša jouvuin kulkomah tietä myöten, pitin tätä jokie vanhempien luokše ta myöštymäh kotih. Nykyjäh, konša ajan niijen paikkojen kautti, aina kiännyn taloh päin, missä elettih miun vanhemmat. Šamoin kaččelen meččyä, vuaroja ta Kumsua, kumpani on täyšivesini kevyällä, a kešällä lirisöy matalikolla.
62 kilometrin pitkä Kumsajoki laškou Onegajärveh ta lahjottau šillä omie vesijä. Täššä paikašša, jovenšuun luona, on kahvila, missä myö juhlima miun vanhemman tyttären häitä. Šulhasen tuluo vuottuas’s’a myö vierahien kera läheštymä jovenšuuh ta mie kerroin šen joven merkitykšeštä meijän elämäššä. On mainij uo, jotta hiät mäntih šemmosešša kaunehešša paikašša.
Vierahilla oli mukava šuaha tietyä, jotta joven alku tulou Kumšjärveštä, min rannalla šeisou meijän šukutalo Kumšjärven kyläššä. Šiinä mäntih yhteh miun vanhemmat, šiinä on alkan meijän elämä. Lisäkši Kumsa virtuau Padun-pos’olkan kautti, kunne meijän pereh šiirty Kumšjärveštä vuotena 1969. A konša myö ottima vanhempieni Padunista Karhumäkeh, hyö uuvveštah elettih Kumsajoven lähellä.
Kešällä mielelläni issun joven rannalla ta kačon kiiltäjie päiväsen šäteitä, mit tartutah pienih vuahtopiälainehih. Niin kuin ni ohičči virtuaja vesi, lyhytaikasešti männäh ni meijän vuuvvet. Ka kaikkie vaštah olen onnellini: mie kašvoin ta tykkäsin, ta milma šuvaitih šuurešša pereheššä. Miula on äijän hyvie muisselmie kouluvuosista. Miun onnistu ruatua mainivojen huolekkahien ihmisien kera. Meilä on kakši aikuhista lašta, kumpaset lahjotettih meilä kolme punukkua.
Monet muisselmat on šivottu omah Kumsajokeh, kumpani on aina meijän kera. Še joki on ihmisen tapani, čuipisko ta hil’l’ani omašša alušša. Šiitä šen virta kiihtyy myötävirtah. Šen jälkeh virta piettyy mutkojen paikašša ta hil’l’akkaisešti täyventäy jovenvartta vuarojen välissä. Ta uuvveštah jatkuu Kumsajoven šuu hilleten ta tuaš kiihtyön, jotta luatie šuurilukusie lumouttajie vesiputoukšie. A kuivina kešäpäivinä Kumsa koristau iččie hiekka- ta kivirintehillä. Šykyšyllä joki täyventyy vihmavejellä, a talvellajiävaroilla. Kevyällä kaikešša kaunehuošša ta uušin voimin joki kummaššuttau meitä omilla tulvavesillä ta tulvatašankoilla.
Šamoin ni pereh antau meilä äij än tärkietä, jotta myö ottasima tarvittavua vauhtie ta alottaisima omua elämänjokie šen hil’l’asine virtoineh, a joškuš ni koškineh, haittoineh, mänetykšineh. Tätä kaikkie tarvitah, jotta ei mänettyä omua iččie, a tulla tärkiekši ta šuurekši kuin päiväni, kumpani lahjottau lämpyö ta iluo planetan eläjillä.
Etähäkši virtuajan vejen peräh haluosin šanuo:
Lirise, miun muisson, elämän ta onnellisuon joki.