Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Stepanova Santra. Muisselmie lapšušvuosilta
Stepanova Santra
Muisselmie lapšušvuosilta
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Miän
pereh ei ollun šuuri , mammalla ta tatulla – näin meilä kučuttih tuattuo – oli kolme lašta , mie van hin (š.1930), veikko Teppo (š. 1933) ta čikko Zoja (š. 1939). Perehen vanhemmat šekä kaikki kantatuatot oltih šyntysin Uhtuon piirin Šompa järven kyläštä .
Mammalla myö olima jo toini "pešoveh ".Vuotena 1921 oli kuollun hänen enšimmäini mieš ta 26-vuuvven ikäsenä hiän jäi lešekši kolmen pojan kera : Kost’a (š.1914), Hilippä (š. 1915), Arhippa (š. 1918). Mikäli mie muissan – alkuan noin kolmevuotisešta – miän kera vuotta kakšikolme vakituisešti eli Arhippa .Hiän opaštu koulušša Uhtuošša , koissa oli lomien aikah .Vanhemmat pojat opaššuttih ammattiopistoissa .Opaššuttuo ei ni ken heistä myöštyn kyläh , šamoin kuin šuurempi oša kylän nuorisuo .Heitä miärättih ruatoh muuvvalla : Hilippä oli opaštajana , Kost’a lukutuvan hoitajana ta punanurkan johtajana .Arhippa koulun piätettyö ruato Hilipän kera koulušša .
Mamma ruato kolhosissa , tatu vuosina 1933–1934 läksi tienestih muuvvalla , niin kuin monet muutki kylän mušikat mäntih meččätöih .Petroskoissa hiän p iätti mečänhoitajan kurššit , šitä hommua toimittiki Pil’samon meččäpunktissa .Pereh muutti šinne vuotena 1938, konša hiän šai korttierin : yhen huonehen pieneššä hökkelissä .
Olot omah kotih verrattuna oltih kurjamaiset .Ei ne mammua ilahutettu , ka et mitä rua .Tatu rakenti heinälavon ta liävän .Niin alko uuši elämänvaihe , kumpani kešti vain kolme vuotta .Šen katkasi šota .Niinä vuosina mie šain elyä vanhempieni kera vain lomien aikah – kouluh lähettyö (1938) olin internatissa .
Hyvin muissan varhaislapšuttani omašša kotikyläššä , Šompajärveššä , mitä miula on jiänyn muistih ta tuntoelimih – šielä mie vietin enšimmäiset kuuši puolen kera vuotta .Yleisešti tunnettu šanonta : "Myö kaikin olemma šyntysin lapšuošta " moničči pälkähti mieleh muisselmieni kirjuttuas’s’a .
Kaikki nähty pienenä painu hyvin mieleh ta tottumukših : mitein mamma hoiti taloutta , pesi ašteita , pirttie , kuin šuhtautu ihmisih , kuin käyttäyty rahvašjoukošša , miten šovittih ta käyttäyvyttih vanhempani keškenäh , ta monen-monet pikkušeikat .Aikuhisena ičeki ruat šamah tapah .
Esimerkiksi , kun tuli ottua mitänih sussietoilta laihinah taikka käyttöh – ne piti heti viijä jälelläh , kun niitä enämpi ei tarvittu .Šamoin , kun otettih meiltä ta ei tuotu luvattuh aikah , mamma tuškeutu : "Annat käsillä , eči jaloilla !"Konša milma toimitti asiella , muissutuš oli yksi : "Jalka šielä , toini tiälä !"Mie olen nyt šamanmoini , en voi šietyä viivytyštä .Šanalla šanuon , min olemma omakšun vanhemmilta , niitä šiäntöjä myöten elämmä : "Min nuorena oppiu , šen vanhana taitau !"
Kuulusa venäläini pedagogi , akatemikko Vasilii Suhomlinskii aikoinah korošti lapšušajan erikoismerkityštä ihmisen elämäššä , hiän kirjutti :
"Šiitä , kuin on männyn lapšuš , ken oli vierellä ta ohjasi lapšušvuosina , mi oli juurtun hänen järkeh ta šytämeh ympäröiväštä muailmašta , šiitä šuurešti johtuu , mimmoni ihmini tulou lapšešta ...Šieltä miän ihmisarvot tai puuttehet .Lapšuošta ottau alun miän kohtalo ".
Lapšen mieleh painutah kaikki vanhempien tevot , n’euvot , elämäntavat , käytökšet .Lapši imöy niitä tuntehilla , šilmillä , korvilla , kaikilla tuntoelimillä !
Muisselleššani entisie aikoja huomasin , jotta ajoittain šelväšti tunnen erimoisien šyömisien tuokšuja ta makuja : vaštapaissetun leivän ta sriäpnän mavun ta erinomasen hajun .Varšinki pyhinäpäivinä ta pruasniekkoina , konša paissettih šekä kalittua , šankie , kakkarua , šulččinua .Kakkaroih ta šulččinoih pantih šiäntä – prossa - elikkä potakka-huttuo .Kalakukot ta nakriskukot oltih stolalla arkipäivinäki .Tietyšti herkut ei oltu jokapäiväsenä šyömisenä , arkiruoka oli yksinkertasempi ta niukempi , vain kala - ta nakriskukkuo paissettih ušiemmin .Leipyä paissettih vain koissa (kauppua ei ollun ).
Mečänriištua oli riittäväšti .Šykyšyllä linnunpyyvväntäaikana tuaš omaluatuset tuokšut .Linnunlihašta keitettih rokkua , a pättähie hauvottih maijošša ta voissa .Niitä palvattih kiukuašša , šiäštöh .Erinomani maku ta tuokšu oli kiukuašša paissetuilla pyyn pättähillä .
Järvi oli rikaš kaikenmoisešta kalašta (paičči šiikua ): šuurin miärin kalua šuolattih talvekši , kuivattih kavakši .Mujehenkuvun aikah oli äijän mähnyä .Šitä šyötih yllin-kyllin šuolattuna , hauvottih maijon kera kiukuašša , paissettih mähnäkakkarua .Še oli oikie mähnäpruasniekkaaika !
Oli köyhyttä ta puutetta , erittäin šuuriperehisillä ta leškilöillä .Varakkahammat autettih , mikäli voitih .Šilti kaikkie miän šeuvuilla nälkävuosinaki pelašti kala , kumpani oli jokapäiväsenä šyömisenä : keitettynä , paissettuna , kaparokkana .
Talvella illallisekši toko keitettih "kalapotakkua ": enšiksi kiehutettih potakkalohkot , šiitä lisättih šuolakalua .Näin kaloista läksi liika šuola tai potakat šuatih lisyä makuo .
Šamoin mielehini ruoka oli jau hohuttu , šitä keitettih osrajauhošta .Šyyvveššä annokšen kešellä luajittih "voipešä ", šiih kaššettih huttulusikkua , a šiitä maitoh .Nuorempana mie harvaseh keitin jauhohuttuo ruisjauhošta , osrajauhuo ei ollun , hyvin še mäni , miun poika šöi mielelläh .
Ihan šylki tulou šuuh kirjuttuas’s’a ta muissellešša lapšušajan šyömisie !
Muutoma vuosi takaperin mie oivallin , jotta miula aina aivoseh kevyällä tulou mieleh hauvinmaku .Še niise on kaiku ammusista lapšuš - ta nuorušvuosista : kevyällä kutuaikah haukie šyötih kyllälti , paissettih kalakukkuo , šamoin šuolattih ta kuivattih kapua talven varah .
Šamoilta ajoilta muistuu omaluatuni huomenešrituali : myö Tepon kera ušein havaččeutuma lehmän lypšäntäaikana ta vuottima mammua kupit kiäššä .Mamma šiivilöityö kuato meilä lämmintä maituo – "lypšäjäistä ".Meistä še oli niin makie !Maijon juotuo tuaš mänimä makuamah .En hokšannun kyšyö ni keltä , oliko šemmoni tapa toisissa perehissä ?
Hyvin muissan , miltä maistu enšimmäini elämäššäni šyöty omena .Makijaista liikua ei ollun miän aikah .Nakris oli ainuo kašvislaji , šitä käytettih runšahašti šykyšyllä , talvekši pantih kuoppah .Hauvotušta nakrehešta luajittih lapšilla "makijaista " – kičuo .Nakrehet pilkottih palasiksi , kuivatettih lieväššä kiukuan lämmöššä .Ne ei oltu kovie , vois verrata nykyjäh tunnettuh "kuragah ".
Tietyšti vartuttuo myö omakšumma uušie ruokalajija , tutuššumma uuših makuloih , ka kuitenki tärkeimmiksi , mielusimmiksi jiähäh juuri lapšena omakšutut mavut ta tottumukšet .Miun mieltä aina ilahutetah vualiet kukikkahat kankahat , niistä enimmiltäh ommeltih lapšilla mekkoja .Mie ihualen šuurie kukikkahie paikkoja Pavlovskii Posad -kaupunkista , niitä miula onki monta .Šemmosen miula ošti tatu (vuotena noin 1938–1939), a mamma evakkomatalla šiäšti šitä viime tippah šuaten , ka kuitenki šeki piti vajehtua kakrah jo myöššyttyö Karjalah , mieli jiähä eloh .Kotikyläh ei piäš šetty , šovan loppuh šuaten olima Ušmanašša .
Oma šyntymäpaikka ta kaikki , mi muissuttau lapšušaikua , missä on miän elämän alku , on muissošša parahimpana , kaunehimpana muankolkkana .Šielä oli puhaš ilma , kirkaš šinini taivaš , vihertävät mečät ta niityt , runšahat marjamuat , avarat hillošuot .Peltojen pientarilla kašvo muailman makein marja – hepokka .Oma järvi puhtahine vesineh , kaunehine šuarineh , lahukkoineh ta korkoneh , valosat kešäset päivät ta yöt .Talvella valkiet lumikinokšet , öisin kirkkahat tähet ta revontulien moniväriset loimahukšet lumottih kaččojua .
Šyntymäkylän vetovoima ijän myötä vain voimistuu .Šinne m ieli luatiu aina !Hyvin ymmärrettävä on miän kirjailijien Ortjo Stepanovin , Pekka Pertun , Juakko Rugojevin halu jo ikämie hinä myöštyö kotikonnuillah .
Piätänki šepitykšeni Juakko Rugojevin šanoilla :
Niille rannoille palata tahdon ,
Missä virtailee lempeät veet ,
Missä uudestaan hereille syttyy
Sydänsoinnut jo vaimenneet .
Muisselmie lapšušvuosilta
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
"