Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Perttu Pekka.
Šelkosien herra. 2
Источник:
Oma mua. № 24, 2022, с. 11
Perttu Pekka
Šelkosien herra. 2
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
I llempänä, kun läksin torkkujeni kera rantah, maimaisvakallani milma vuotti kauhie paukku: kaikki touhuni oli mänty ihan tyhjäh – vakašša ei ollun ainuotakana šärkie! Oli nuo rosvot oltu niin älykkähie, jotta oli revitty muovikalvon nuoran alta pois – korppihan on tovella voimakaš – ta vakka oli tuaš auki. Vain nuora oli jiänyn paikallah. Niin ne oli pisselty poškeheš kaikki kalani. Tosin, kun rupesin puistelomah šäkkie, šieltä tipahti kakši šärkie, niin jotta kakši torkkuo šuatoin järveh. Ta huomenekšella oli yksi hauki veneheššäni.
Olin kuitenki niin pahalla p iällä tapahukšešta, jotta vašta myöhemmin voin ihmetellä korppien ovelutta ta viisahutta. Ta vašta šuomuttuas’s’a haukie alko tapahuš milmaki huvittua ta tosieh ihmetyttyä. Kuvittelin mitein lujašti šiinä šai kiskuo muovikalvuo ta kekšie še enšin ainuokši keinokši. Muovi oli melko pakšu, šitä ne ei šuatu rikki.
Varislintuja tunnetahki muailman kaikkein älykkähimpinä lintuloina, kumpasista korppi on hokšuavaisin ta lahjakkahin. Še kešuttuu helpošti, opaštuu tuntomah heti ken häneštä tykkyäy, ken ei. Tuntou isäntäh iäneštä tai kävelytavaštaki, opaštuu iäntämäh monie šanoja. Joka korppi erehtymättä erottau mečäštäjän tavallisešta matkalaisešta ta šentäh še ei konšana hairaha šiinä, šentäh kun šemmoni erehyš šuattais makšua šillä henken. Voit tämäki olla erähänä šelitykšenä šen pitkäikäisyöh.
Korppie ušein moititah erakokši, jotta ei še šovi elämäh muijen lintujen eikä šukulaisieh kera. Še pešiytyyki loittosilla šalovuaroilla, niijen kallivoilla. Mistä lienöy ni alkan tämän muššan linnun mušta maineh.
En ollenkana kannata näitä mielipiteitä. Erakokšiki en voi šitä millänä šanuo. Pešimispaikakšeh še tarviččou vain rauhallista šaluo. Ruuvvan eččoh korpit lennetäh aina parittain, še on šiäntö. Harvoin näköy yksinäistä korppie ta šenki vain šilloin, kun muamo on pešälläh joko hautomašša munie, taikka lämmittelömäššä poikasieh. Vain muuh aikah ne ollah aina liikkehellä kahen. Ta kun poikaset opaššutah lentämäh, koko pešoveh liikkuu yheššä. Šykyšyllä ta šyyštalvella voit nähä šuurie korppiparvija missänih lumisella šuon aukiella eikä missänä ruuvvan ečošša, vain ihan šeuruštelumieleššä.
Korppi on mahtava korven eläjä – tämä on kyllä totta. Kun kaččou talvella, esimerkiksi, kuatopaikoilla keräytyitä korppija ta variksie, šuau nähä korpin mahtavuon ihan huvittavie kuvie. Ne kävelläh koppavan näkösinä mahtavien n’okkieh kera variksien kešellä, vain ei kiinitetä variksih kerraššah mimmoistakana huomijuo, aivan kun niitä ei oliskana. Ihan tahallah ei huomata niitä.
Ei korppi ole erakko šen kummemmin, kuin muutkana linnut. Šiitä voit olla ihan varma, kun kaččou korppiparvien tuluo kuatopaikoilta yöpuullah. Šilloin voit laškie šavoinmiärin šamah šuuntah lentäjie otukšie.
Vain kun mušta maineh on liimautun tuoh šelkosien herrah, ni šiih on šiitä helppo lisyällä. Šiih on liitetty vaikka mimmosie einušmerkkijä ta uškomukšie. Šitä pietäh pahanhenken palvelijana, kuoloman einuštajana ta vaikka minä. "Korppi kruakkuu onnettomutta, varis – pahua šiätä".
Niin kuin kaikki varislinnut, korppiki kantau pešähäš kaikenmoisie kiiltäjie pikkuesinehie, šamoin kopeikkojaki. Muinais-Venäjällä oli uškomuš, jotta još kennih löytäy rahan korpin pešäštä, še rikaštuu heti. Tämä uškomuš olis voinun tulla korpilla vuarallisekši. Vain onnekši šiinä oli vielä jatkuo: pešän ryöštäjie šamašša uškomukšešša varotettih, jotta korppi šuattau koštua ryöštäjällä ankarašti. Šentäh pešien ryöštäjie oli vähän.
Nämä uškomukšet ollah tuaš ristiriijašša kanšanstarinojen korpista muotoštaman kuvan kera. Šielä korppi näyttäy iččieh ušein viisahuon mallina: vain še tietäy tien "elävän vejen" luo ta käyt šitä pelaštuas’s’a pahah tilanteheh joutunehta starinan šankarie.
Kiänti Valentina Karakina