ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Peša Ruočin paginoi. Užan Miikulan lubaus

Peša Ruočin paginoi. Užan Miikulan lubaus

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Oli pyhänpäivän ildu. Danilan Matti oli omas mökis jo verokesken muannuh. Häi havačui sih, ku kuuli rahvahan tulemas bes’odas. Mökin siiričči Virdilän kujuo myöte mennä lapoi vägie. Tytöt da brihat kižattih keskenäh.
Matti kuundeli nuorien kikatustu, kiändi bokkua da meinai ruveta jatkamah undu. Vai kohta häi höristi uvvestah korviidah, ku kuuli, što hänen mökin seinän tagua rubei kuulumah paginan burbetustu. Iänis häi tunzi, što sie ollah vanhat kiuzanhenget juonii punomas. Juakoin St’oppi, Pekon St’opin Mikko da Užan Miikul sie duumittih kujehtu Danilan Matin pöllättämizekse.
A kuibo myö Matin pöllättäzimmö? kyzyi toizil Juakoin St’oppi.
Rubie sinä, St’oppi, pahal iänel mängymäh! neuvvoi St’opin Mikko.
Ei, sanoi Užan Miikul, ‒ eniten Matti pöllästyy, ku heitämmö suuren kiven mökin seinäh.
Matti kuuli, ku kaverukset suurdu kivie ruahattih paikal. Häi duumaičči: "Heittikiä vai sil kivel seinäh, ga sit minä teidy korendozel selgäh vedelen." (Kaiken varal häi irrotti uksen pöngänny olluon nenga sylen piduhuon aižan palan da se käis rubei vuottamah, midä tulou tapahtumah).
Ku pihalolijat oli suadu kivi nostetukse ilmah, hyö sidä heilutettih kodvazen da sit kolmen mužikan voimal böyvvättih mökin seinäh. Mökki muga jyrähtih, kui ukkone olis sih iškennyh. Päčil maguamas olluh kaži muga pöllästyi kai hädäpäivis hyppäi vezipuččih. Rundugas astiet da pualičal olluh piiruaviršine pakuttih lattiel. Matin akku kapsahtih pystyh da rubei ristimäh silmiidäh.
Vai jo kuului jymähtys Matti tembai mökin uksen augi da hyökkäi kangen ker yörauhan rikkojien piäl. Ne pagoh. Matti heijän jälles. Hyö juostih kujuo myöte peräkkäi Virdiläh päi. Juakoin St’oppi da Pekon St’opin Mikko oldih nuorembat da hyvät juoksemah. Heidy Matti ei voinnuh tavata. Vai Užan Miikulan häi tabai. Matti kohotti jo korendozen ilmah da valmistui sil iškemäh Miikulan piäkuorehvai sil veguo hänen kuadiet pakuttih kinttuloih. (Nybly näit oli irdavunnuh juostes). Matti täs vahingos hölmistyi kai išku jäi kesken. Miikulua, kudai jo valmistui "kažin iänen piästämäh", täl kerdua lykysti. Häi jatkoi juoksemistu da lubai juostessah, štobi häi panoo Miikul-kaimalleh kymmenen kopeikan tuohuksen, ku händy varjeli Matin korendozes. Matti täs lähtien ombeli virvel kuadieloin nyblät kiini, štobi ne ei tostu kerdua händy petettäs.